Kannatan Katria

Olin sunnuntaina Juvalla keskustan puheenjohtajaehdokkaiden tenttaustilaisuudessa. Ehdokkaat Kaikkonen ja Kulmuni vastailivat juontajan ja yleisön kysymyksiin aivan asiantuntevasti. Asiat käsittelivät työllisyyttä, sotea, aluetaloutta, valtion taloutta ynnä muuta.                     

Viime lopuksi sain minäkin puheenvuoron. Tässä muutamia ajatuksia: minun ymmärtääkseni moniin tämän päivän talousongelmien ratkaisuihin tarvitaan vahvasti kansalaiset äänestäjät,veronmaksajat itse.

Ei auta, vaikka hallitus, eduskunta ja ministerit mitä suunnittelevat ja lupaavat, jos äänestäjien oma panos ei ole mukana. Työmoraalin kuuluu olla sellainen, että lyhympiaikainenkin työ tulee ottaa vastaan ja edes osittain huolehtia omasta toimeentulosta. (Aktiivimalli tulee päivittää niin, että työttömyys jää mahdollisimman lyhyeksi.) Myös paikallinen sopiminen auttaa ehdottomasti.

Työtä nimittäin on! Monet metallialat, rakennusala, kuljetusala, palvelualat, matkailu ja metsäala kärsivät työvoimapulasta. Näillä aloilla on niitä jokapäiväisiä tarpeellisia töitä, jotka eivät vaadi yliopistokoulutusta. Tehtävät kyllä oppii pienellä muuntokoulutuksella, jos asenne ja ahkeruus ovat kohdallaan. Työ luo työtä.

Myös se asia tuli tentissä ilmi, kuinka kansalaisille kerrotaan talous-, työllisyys- ja yhteiskunnallisista asioista. Kaikkia asioita tutkitaan ja tilastoidaan oikein urakalla. Tosiasia on, että tutkimukset ja tilastot tukevat joitakin asioita ja kaivavat maata toisien asioiden jalkojen alta. Raha ratkaisee.

Edellisen hallituksen tavoitteita olivat normien purku ja byrokratian vähentäminen, hyvä juttu. 

On muutamia aloja, joiden kustannukset eivät voi vähentyä. Terveydenhoito ”tarvitsee” sairaat, työvoimaviranomainen ja ay-liike ”tarvitsevat” työttömät, poliisi ”tarvitsee” rikolliset ja niin edelleen. Saadaan mahtavat tilastot!

Jotta nämä ”ongelmat” saadaan hoidetuksi, tarvitan valtavat hallinnon organisaatiot ja tietojärjestelmät. Näissä ympyröissä syntyneet ”suojatyöpaikat” maksavat maltaita, ja samaan aikaan suorittavaa porrasta potkitaan pois. Kerran valtiolla ja kunnalla töissä, aina valtiolla ja kunnalla töissä.

Kuinka sitten kansalainen voi näihin asioihin vaikuttaa. Jospa hoidon ja holhoamisen tarvetta vähennettäisiin.

Ylös ulos ja lenkille, sanoi Katri. Hieno juttu! Jos nykypäivän käytäntö yleistyy vielä enemmän ja ruokavalio on hampurilaisia ja energiajuomaa (varsinkin monella nuorella) ja liikuntaa ”hoitaa” älykännykän” nylkyttäminen, ei ole ihme, jos vastaanotolla on jonoa, mielenterveysosastoa myöten Tässä asiassa pallo on kansalaisilla, eikä maksa paljon.

Asennemuutos elämässa auttaa. Taloudellisessa toimeentulossa jokaisen tulee ymmärtää, että oma panos on aina oikein. Työikäiselle ja työkuntoiselle sosiaaliavut ovat tilapäisiä ja tarveharkintaisia, ei saavutettu etu. Vanhukset ja sairaat ovat asia erikseen. Emme tarvitse näin paljon holhoamista, jos emme itse halua.

Vesa Pöntinen

Mikkeli                        

eläkeläinen, yrittäjä