Kahtiajako, kolmikanta ja neliapila
Vuosi 2024 on reippaat kolme kuukautta vanha. Poliittista keskustelua seuranneena aika tuntuu kolmelta vuodelta, niin paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa.
Puheenparsi on ollut repivää, on sitten äänessä Orpon–Purran-linjaa tukevat oikeistoäänitorvet tai vasemmalta huutomyrskyä ylläpitäneet lakkokenraalit.
Maamme poliittinen kahtiajako on todellisuutta. Kumpikaan osapuoli ei osoita minkäänlaista ratkaisuhalukkuutta. Hallituksen lakiesityksistä voi olla oikeutetusti montaa mieltä, vaikka uudistustoimia työmarkkinoilla tarvitaankin.
Ay-pomojen valitus siitä, että heitä ei kuunnella on myös hieman hataralla pohjalla. Viime hallituskaudella kolmikantaneuvottelut uudistuksista kariutuivat. Työryhmä työryhmän perään yritti löytää yhteisymmärrystä vain palauttaakseen hallitukselle tyhjän paperin. Nyt tuo kolmikanta on hallituksen taholta unohdettu.
Kolmikannan avulla on Suomessa aiemmin saatu myös tuloksia aikaan. Sipilän hallituksen aikainen kiky-paketti on siitä esimerkkinä. Kun on ollut pakko toimia, tuloksia on saatu aikaan. Nyt EK hykertelee hallituksen selän takana ja ay-liike ei pysty tarjoamaan mitään merkittävää ratkaisumallia kiistakysymyksiin.
Kahden päähallituspuolueen puhuvat päät somessa suoltavat retoriikkaa, joka on suoraan sadan vuoden takaa. Kahtiajako syvenee.
Mihin tämä jättää keskustan? Keskustan taholta on sympatioita ay-liikkeen suuntaan sen toiveissa saada neuvotella edes jostain merkityksellisestä asiasta. Hallituksen toimille löytyy myös ymmärtäjiä.
Siitä mistä keskustalaiset ovat yhtä mieltä on, että tämä konkelo ei pitkän päälle ole hyväksi Suomelle. Keskusta pystyy ajattelemaan asioita asioina, ei pelkästään taas yhtenä ideologisen nyrkkeilyottelun eränä.
Yhteisten asioiden hoitaminen on vaikeaa. Se vaatii ajattelua, monien näkökohtien huomioonottamista, ei pelkästään ulkoa opittujen aatesuuntien sokeaa seuraamista.
Jos on kovin juuttunut oman viitekehyksen ajatusmalleihin, ei välttämättä näe metsää puilta. Tämä on kansanliikkeemme vahvuus. Emme välttämättä ole samanmielisiä kaikesta, mutta suunta on selvä. Koko maan etu.
Syksyllä tulemme näkemään, miten syvässä kuopassa suomalainen sopimusyhteiskunta oikein on.
Tätä kirjoittaessa on lakkorintamalla tyyntä. Myrsky lienee vielä tulossa. Pitkät poliittiset lakot lienevät ohi, jos ja kun laki niiden keston rajaamisesta eduskunnassa etenee. Syksyllä tulemme näkemään, miten syvässä kuopassa suomalainen sopimusyhteiskunta oikein on. Ja kuinka moni alkaa huutamaan järjen ääntä apuun.
Kevään aikana käydään myös Euroopan parlamentin vaalit. Näkyykö jo tuolloin keskustavoimien nousu? Pääsevätkö keskustan ehdokkaat esiin?
Monipuolista ja nimivahvaa listaa on keskusta saamassa jalkeille. Jos kenttä herää presidentinvaalien tapaan iloiseen kampanjamoodiin, voimme juhlia Jyväskylän puoluekokouksessa kolmea vastavalittua keskustalaista meppiä!