Valtava löytö Mekongilta: Aasian aarreaitasta löytyi jälleen yli 150 uutta lajia

Tutkijat ovat löytäneet Kaakkois-Aasiasta Mekongin alueelta uskomattoman määrän uusia, ennestään tuntemattomia lajeja. Tutkitulta alueelta löytyi 157 uutta lajia vuonna 2017. Lajien joukossa on muun muassa kultahiuksinen lepakko, joka muistuttaa 90-luvun poikabändin keulakuvaa.

Uusien lajien löytyminen Mekongin alueelta ei ole poikkeuksellista. Kambodzasta, Laosista, Myanmarista, Thaimaasta ja Vietnamista löytyi yhteensä kolme uutta nisäkäs-, 14 sammakkoeläin- 23 kala-, 26 matelija- ja 91 kasvilajia.

Alueelta hiljattain löytyneiden uusien lajien määrä on hengästyttävä: tutkijat ja tieteilijät ovat löytäneet Mekongin alueelta kymmenen vuoden aikana (1997-2017) yhteensä 2 681 uutta lajia.

– Kiinnostavaa on se, että viime vuonna löydetyistä lajeista lähes 40 löydettiin Myanmarin alueelta, joka on valtiona vasta avautumassa tutkimukselle, luonnonsuojelulle ja kansainväliselle tiedeyhteisölle, sanoo WWF:n kansainvälisen kehityksen asiantuntija Aleksi Heiskanen.

Mekongin alueelta löytyneet uudet lajit ovat vaatineet tutkijoilta lukemattomien työtuntien lisäksi kulkemista erittäin vaikeakulkuisessa maastossa: joidenkin lajien löytyminen on vaatinut kuukausien kenttätyötä näytteiden keräämiseksi.

– Heti, kun näin olennon kultahehkuisen kuontalon, tiesin, että kyseessä on uusi laji”, kertoo Prince of Songklan yliopiston tohtori Pipat Soisook hetkestä, jolloin hän tutkimusryhmänsä kanssa ensimmäistä kertaa näki löytämänsä lepakon.

Lepakko sai myöhemmin tieteellisen nimen Murina hkakaboraziensis. Uusi lepakkolaji on saanut myös lempinimen ”Lance Bass -lepakko”, sillä monet ovat huomanneet sen hiusten muistuttavan 90-luvulta tutun poikabändi NSYNC:n keulakuva Lance Bassin hiuksia.

Huono uutinen on se, että sekä eläin- että kasvilajien elinympäristöt pienenevät ja pirstaloituvat koko ajan. Myös selkärankaisten villieläinten määrä maailmassa on romahtanut. WWF:n Living Planet -raportti kertoo, että selkärankaisten populaatiot ovat pienentyneet keskimäärin 60 prosenttia reilussa 40 vuodessa.

– Esimerkiksi Mekongin alueelta joka vuosi löytyvät uudet lajit kertovat, että saatamme menettää lajeja pysyvästi jo ennen kuin ne edes löydetään, sillä maailman metsät ja muut elinympäristöt katoavat hälyttävää tahtia, Heiskanen sanoo.

Villieläinten määrän vähenemisen ja elinympäristöjen kutistumisen syytä ei voi etsiä pelkästään kaukomailta: myös suomalaisten kulutus vaikuttaa suoraan luontoon rajojemme ulkopuolella, muistuttaa WWF: suomalaisten ruoan kulutuksen luonnon monimuotoisuusvaikutuksista 93 prosenttia kohdistuu muualle maailmaan.