Keskustalaiselta työmarkkinajohtajalta jännittävä avaus: koululaisten vanhemmille oikeus 12 viikon kesälomaan

Akavan varapuheenjohtaja ja Tradenomiliiton edunvalvontajohtaja Ville-Veikko Rantamaula esittää ratkaisua koululaisperheiden kesälomien sovitteluongelmiin.

Lomia ja niiden kertymistä kannattaisi tarkastella yhtä työsuhdetta laajempana kysymyksenä, jolla voitaisiin uudella tavalla vastata työelämän joustoihin, Rantamaula pohtii Suomenmaan blogissaan.

– Voisiko myös vanhemmalla olla oikeus yhtäläiseen lomaan kuin alakoululaisella? Miten se toimisi, mitä hyötyä siitä olisi ja kuka sen rahoittaisi?

Helsinkiläisenä keskustavaikuttajanakin tunnettu Rantamaula hahmottelee mallia uudenlaisesta lomatilistä.

– Yksi mahdollisuus tällaisen järjestelmän luomiseen voisi olla nykyinen ansiosidonnainen sosiaaliturvamallimme, johon liitettäisiin vakuutusperusteisuus. Nykyisellään ainoa vaihtoehto on pitää palkatonta vapaata lomapäivien lisäksi, mikä ei välttämättä edes jokaisella työpaikalla onnistu tai ole taloustilanteen takia mahdollista.

– Tällaisen mallin myötä jokaisen alakouluikäisen vanhemmalla olisi oikeus hakea lomatililtä saman verran lomapäiviä lisää kuin mitä työsuhteessa on ansaittu. Eli jos henkilöllä olisi neljän viikon kesäloma, hän voisi pitää sen lisäksi vastaavan määrän lomapäivä (yhteensä siis kahdeksan viikkoa) ja lisäpäivien osalta taloudellinen toimeentulo hoituisi ”lomakassasta” ansiosidonnaisen sosiaaliturvan kautta.

Jos perheessä olisi kaksi vanhempaa, molemmilla olisi yhtäläinen oikeus hakea tätä lisälomaa, kuitenkin maksimissaan alakoululaisen lapsen loman pituutta vastaavan ajan.

– Lomatiliin voisi myös siirtää tulevaisuudessa kaikista työsuhteista kertyneet lomat ja lomarahat. Se turvaisi paremmin esimerkiksi osa- ja määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien tilannetta sekä edistäisi myös työvoiman liikkuvuutta.

Nykyisellään työpaikkaa vaihtaessa lomat niin sanotusti nollaantuvat ja lomien kerryttäminen alkaa uudestaan riippumatta työhistorian pituudesta. Uudenlaisen lomatilin kustannukset katettaisiin työttömyysturvan tapaan palkansaajilta sekä työnantajilta kerättävillä maksuilla, lisäksi rahoituksesta osa tulisi vakuutusluonteisena maksuna ja valtio voisi myös osallistua kustannuksiin, Rantamaula pohtii.

– Luonnollisesti ilmaista tällaisen järjestelmän luominen ei ole, mutta yhtälailla yhteiskunnalle kalliiksi käyvät työuupumus, lasten ja nuorten syrjäytyminen sekä avioerot, muutamia mainitakseni. Esimerkiksi työuupumuksen vuoksi kansantaloudellinen menetys on jopa 24 miljardia euroa vuosittain.