Historia | Nukkumatin maan supersankari oli itse vaatimattomuus – Sigmund Jähn oli ensimmäinen saksalainen avaruudessa
Tiivistelmä
- Itäsaksalaisesta Sigmund Jähnista tuli ensimmäinen saksalainen avaruudessa, kun hän lensi Sojuz 31:llä Saljut 6 -avaruusasemalle 26. elokuuta 1978.
- Jähnillä oli laaja lentokokemus ja hän oli kehittänyt taitojaan Itä-Saksan kansanarmeijassa, mikä johti hänen valintaansa avaruuslentäjäksi.
- Jähn suoritti avaruudessa tieteellisiä kokeita ja toi mukanaan Nukkumatti-nuken, jonka kanssa hän järjesti hauskan esityksen DDR:n lapsille.
- Paluu Maahan oli dramaattinen, sillä kova tuulenpuuska aiheutti ongelmia ja Jähn sai pysyvän selkävamman.
- Jähn jäi eläkkeelle kenraalimajurina ja hänet muistetaan edelleen merkittävänä hahmona saksalaisessa avaruushistoriassa.
Elokuun 26. päivänä vuonna 1978 taivaalle kohoava Sojuz 31 -avaruusalus kiisi kohti neuvostoliittolaista Saljut 6 -avaruusasemaa.
Aluksen kyydissä oli mies, jonka nimi jäisi historiaan: itäsaksalainen kosmonautti Sigmund Jähn, josta tuli ensimmäinen saksalainen avaruudessa.
Vaikka Jähnin avaruuslento oli DDR:n poliittisen koneiston tarkasti suunnittelema ideologinen voimannäyte, Jähn säilytti poikkeuksellisella tavalla vaatimattomuutensa ja inhimillisyytensä elämänsä loppuun asti.
Sigmund Werner Paul Jähn syntyi 13. helmikuuta 1937 Morgenröthe-Rautenkranzin pikkukylässä Saksin Vogtlandissa, keskellä silloista natsi-Saksaa. Hänen isänsä Paul työskenteli sahalla, ja äiti Dora hoiti kotia. Peruskoulun jälkeen Jähn opiskeli kirjanpainajaksi vuosina 1951–1954 ja työskenteli hetken aikaa nuorisojohtajana.
Kipinä tulevaan uraan syttyi kuitenkin muualla. Jo nuorena Jähn innostui isältään kuulemistaan tarinoista ja varhaisista rakettipioneereista, kuten 1920-luvun rakettiautoista ja -lentokoneista.
Nuoruuden intohimo ilmailuun ja avaruuteen sai Jähnin hakeutumaan Itä-Saksan kansanarmeijan hävittäjälentäjäksi. Jähnin lentäjäura oli vaiherikas, ja kerran hänen oli pelastettava henkensäkin heittoistuimella, kun hänen ohjaamansa MiG-17 oli syöksymässä tuhoon.
Jähn eteni nopeasti myös sotilasorganisaatiossa ja puolueen riveissä. Hän toimi laivueensa poliittisena varakomentajana ja ilmataktiikan osaston päällikkönä ennen kuin hänet lähetettiin opiskelemaan Moskovan kupeessa sijaitsevaan maineikkaaseen Juri Gagarinin sotilasakatemiaan Moninoon.
Palattuaan Jähn työskenteli lentoturvallisuustarkastajana ja hävittäjälentäjien kouluttajana. Vuoteen 1976 mennessä hän oli edennyt everstiluutnantin arvoon ja oli valmis harppaukseen kohti uusia korkeuksia.
1970-luvun puolivälissä Neuvostoliitto käynnisti Interkosmos-ohjelmansa, jonka tarkoituksena oli kutsua mukaan sosialististen veljesmaiden kansalaisia miehitettyihin avaruuslentoihin. DDR:stä valittiin aluksi neljä ehdokasta tiukan lääketieteellisen ja ideologisen seulonnan jälkeen, ja heistä lopulliseen koulutusryhmään pääsivät Sigmund Jähn ja varapilotti Eberhard Köllner.
Valintaan vaikuttivat paitsi Jähnin vankka lentokokemus ja sujuva venäjän kielen taito, myös hänen työläistaustansa ja varhainen sitoutumisensa Saksan yhtenäisyyspuolueeseen (SED).
Vuosina 1976–1978 Jähn viesti puolisonsa ja perheensä kanssa harvakseltaan, sillä hän ja Köllner harjoittelivat intensiivisesti Tähtikaupungissa Neuvostoliitossa. Koulutus oli fyysisesti ja psyykkisesti äärimmäisen rasittavaa, mutta se tuotti tulosta.
Elokuun 26. päivänä 1978 Jähn ja neuvostokomentaja Valeri Bykovski ammuttiin matkaan Sojuz 31 -aluksella. Avaruudessa he telakoituivat Saljut 6 -avaruusasemalle, jossa heitä odottivat aseman vakituiset asukkaat.
Jähnin lento kesti hieman yli viisi vuorokautta, tarkalleen 7 päivää, 20 tuntia, 49 minuuttia ja 4 sekuntia, joiden aikana alus kiersi maapallon 124 kertaa. Jähn ja Bykovski palasivat Maahan Sojuz 29 -aluksella.
Avaruudessa Jähn ei suinkaan vain levitellyt käsiään painottomuudessa, vaan teki myös tiedettä. Hän suoritti muun muassa teknisiä kokeita itäsaksalaisvalmisteisella MKF-6-monispektrikameralla Maan pinnan tutkimiseksi, kristallisoitumiseen liittyviä kokeita ja tutkimuksia painottomuuden vaikutuksista.
Jähn otti mukaansa itäsaksalaisen lastenohjelman suositun hahmon, Nukkumatti-nuken, ja järjesti Bykovskin kanssa humoristisen esityksen, joka televisioitiin suorana lähetyksenä DDR lapsille.
Paluu Maahan ei kuitenkaan sujunut aivan ilman vaaratilanteita. Juuri ennen kosketusta Kazakstanin aroilla kova tuulenpuuska heitti laskeutumiskapselin takaisin ilmaan, minkä seurauksena alus iskeytyi maahan poikkeuksellisen rajusti ja pyöri useita kertoja ympäri. Jähn sai tilanteessa pysyvän selkävamman, joka vaivasi häntä myöhemminkin elämässä.
DDR:n propagandakoneistolle lennon onnistuminen oli lottovoitto. Sanomalehdet, kuten Neues Deutschland, julkaisivat poikkeuksellisia erikoispainoksia, joissa Jähniä ylistettiin ”ensimmäisenä saksalaisena avaruudessa” – sanan ”saksalainen” käyttö oli Itä-Saksan mediassa tuolloin harvinaista ja tarkkaan harkittua.
Jähn palkittiin korkeimmilla mahdollisilla kunniamerkeillä. Hänen mukaansa nimettiin kouluja, katuja, observatorioita ja jopa maailman pisimmän nimen saanut rahtialus Fliegerkosmonaut der DDR Sigmund Jähn.
Julkisuuden henkilönä olemiseen ja sosialistisen sankarin viittaan Jähn suhtautui kuitenkin poikkeuksellisen pidättyväisesti. Myöhemmissä haastatteluissa hän totesi avoimesti, ettei hän halunnut koskaan kansansankariksi. Valokeilassa oleminen oli hänelle raskaampaa kuin itse avaruusmatka.
Kun Berliinin muuri kaatui ja Itä-Saksa lakkasi olemasta vuonna 1990, monia entisen sosialistisen valtion upseereita ja johtohahmoja syrjäytettiin tai kohdeltiin epäluulolla. Jähn vapautettiin aktiivipalveluksesta kansanarmeijan kenraalimajurina. Hänen kohdallaan tarina sai kuitenkin poikkeuksellisen arvokkaan jatkon.
Jähn ei vajonnut unohduksiin, vaan hänet tunnistettiin laajasti ammattilaiseksi yli poliittisten rajojen. Länsisaksalaisen kollegansa Ulf Merboldin tuella Jähn aloitti freelancer-konsultin työt Saksan avaruusjärjestölle (DLR) ja myöhemmin Euroopan avaruusjärjestölle (ESA).
Vuoteen 2002 asti Jähn työskenteli venäläisten kanssa Moskovan Tähtikaupungissa auttaen ja mentoroiden uusia eurooppalaisia astronautteja, kuten myöhemmin kansainväliselle avaruusasemalle lentänyttä Thomas Reiteriä. Hän toimi myös yhtenä kansainvälisen Avaruustutkijoiden yhdistyksen (Association of Space Explorers) perustajajäsenistä.
Jähnin hahmo eli vahvasti saksalaisessa kollektiivisessa muistissa myös kylmän sodan jälkeen. Vuoden 2003 menestyselokuvassa Good Bye, Lenin! päähenkilö etsii kaksoisolentoa esittämään television uutislähetykseen Sigmund Jähniä, joka salatakseen DDR:n romahtamisen julistaa ottavansa vastaan lännestä pakenevia pakolaisia. Jähn suhtautui elokuvaan hyväntuulisesti ja huumorilla.
Eläkepäivänsä Jähn vietti rauhallisesti Strausbergissa Berliinin lähellä puolisonsa Erikan ja perheensä parissa, keskittyen puutarhanhoitoon ja lukemiseen. Syyskuussa 2019 hänen elämänsä päättyi 82-vuotiaana.
Jähnin hauta sijaitsee Strausbergissa, ja hänen perintönsä elää edelleen vahvana saksalaisessa ilmailu- ja avaruushistoriassa.