Lukijalta: Mistä STEA-leikkauksissa oikeasti on kyse?
Julkisessa keskustelussa on viime aikoina nähty näyttäviä ulostuloja, joilla huomio on pyritty siirtämään pois siitä, mitä STEA-leikkaukset käytännössä tarkoittavat ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille.
Poliitikkojen puheet ”järjestöjen hillotolpista” ja ”järjestörälssistä” ovat retoriikkaa, jolla luodaan harhaanjohtava mielikuva siitä, että STEA-rahoituksella ylläpidetään tarpeettomia rakenteita ja suojatyöpaikkoja, vaikka todellisuudessa rahoitus kohdistuu ihmisten hyvinvointia ja terveyttä tukevaan toimintaan.
Kun STEA-rahoitusta leikataan, leikataan toiminnasta, joka tukee ihmisiä silloin, kun he ovat sairaita, kriisissä, yksinäisiä, mielenterveyden kanssa kamppailevia, päihderiskissä olevia tai muutoin vaikeassa elämäntilanteessa olevia. Toisin sanoen: leikataan sosiaali- ja terveydenhuollon tukipalveluista.
Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen perusajatus on yksinkertainen: tavoitteena on ehkäistä sairauksia ja ongelmia. Jos siinä onnistutaan, tarvitaan vähemmän päivystyskäyntejä, vähemmän erikoissairaanhoitoa, vähemmän lastensuojelua, vähemmän kriisipalveluja ja vähemmän raskaita sosiaalipalveluja.
Ennaltaehkäisy maksaa vähemmän kuin ongelmien korjaaminen jälkikäteen. Siksi onkin nurinkurista säästää juuri niistä toimista, joilla voitaisiin välttää tulevaisuuden suurimmat kustannukset.
Järjestörälssistä puhuminen on huomionohjauskeino. Kun keskustelu saadaan pyörimään oletettujen eturyhmien ja ”turhan toiminnan” ympärillä, ei enää puhuta siitä, mitä konkreettisesti katoaa. Keskustelu ei enää koske niitä ihmisiä, jotka jäävät ilman apua.
Sanoisin, että tämä on peruspopulistista retoriikkaa. Yksinkertaistetaan monimutkainen asia ja häivytetään todelliset vaikutukset.
Leikkausten puolustajat puhuvat säästöistä. Se on reilu keskustelu käytäväksi. Julkinen talous on tiukoilla, eikä mikään menoerä voi olla automaattisesti koskematon.
Mutta silloin pitää myös uskaltaa vastata seuraaviin kysymyksiin: Mitä tapahtuu, kun ennaltaehkäisyä vähennetään? Mitä tapahtuu, kun ihminen ei saa tukea ajoissa? Mitä tapahtuu, kun ongelmat pääsevät kasvamaan suuremmiksi, kalliimmiksi ja vaikeammin hoidettaviksi? Kyse on laskun siirtämisestä myöhemmäksi.
Lopulta yhteiskunnan moraalia mittaa se, miten se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Onko tavoitteena todella vaikuttavampi ja kestävämpi yhteiskunta ja julkinen talous? Vai olemmeko tyytymässä ajatteluun, jossa kaikkein halvin potilas on kuollut potilas?
Se on kysymys, johon leikkausten puolustajien pitäisi vastata ennen kuin yhtäkään ”hillotolppaa” kaadetaan. Toki nyt ollaan jo pahasti myöhässä eikä vaikutukset ole enää teoreettisia.
Päivi Inberg
puheenjohtaja, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/