Suomessa tehdään huippututkimusta maaperän hiilensidontakeinoista, mutta turvepellot tuottavat yhä yli puolet maatalouden päästöistä

Suomi on edelläkävijä maatalousmaan hiilensidonnan kehittämisessä ja mittaamisessa, mutta turvepeltojen suuri määrä hidastaa ilmastotoimia.

Yli puolet Suomen maatalouden päästöistä puolestaan syntyy turvepelloista, Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Kristiina Regina muistutti maa- ja metsätalousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan julkisessa kuulemisessa eduskunnassa.

Kaikkinensa maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen osuus Suomen kokonaispäästöistä on 10–12 prosenttia.

Regina toivoi poliitikkojen kehittävän innovatiivista maatalous- ja maankäyttöpolitiikkaa ja ”nostavan Suomen maailmankartalle maana, joka puolitti turvemaiden päästöt”.

– Se olisi hieno imago.

Suosta raivatulla turvepellolla vanha eloperäinen aines hajoaa, mikä aiheuttaa runsaasti päästöjä. Vedessä orgaaninen aines ei hajoa.

– Vahinko on tapahtunut silloin, kun turvemaa on ojitettu. Päästöjä tulee aina, kun veden pinta lasketaan alas.

Turvepeltojen pinta-ala on kasvanut 2000-luvulla.

– Meillä on tällä hetkellä viljelyssä 260 tuhatta hehtaaria turvepeltoja, mikä on noin 10 prosenttia kokonaispeltoalasta, Regina kertoi.

Turvepeltojen pinta-ala on kasvanut 2000-luvulla yli 40 000 hehtaarilla.

– Kaiken kaikkiaan tämä lisäys on vastannut puoltatoista prosenttia Suomen kokonaispäästöistä.

– Suurin osa maataloussektorin päästöistä on viime vuosina vähentynyt, mutta tämä [turvepeltojen lisääntyminen] estää sen, että kokonaispäästöt näkyisivät laskevina.

Kehittyvät tilat sattuvat Suomessa sijaitsemaan turvevaltaisilla alueilla, tutkimusprofessori kertoo.

Etelä-Suomesta tiloja lopettaa, mutta pohjoisemmassa Suomessa raivataan lisää peltoa.

– Meillä on kuntia, joissa 60 prosenttia pelloista on turvemaalla. Silloin ei ole kovin realistista olettaa, että viljelijät luopuisivat pelloistaan.

Regina kuitenkin kyseenalaistaa turvemaiden viljelyn Etelä-Suomessa, kun tarjolla on myös kivennäismaita.

– Ainakin osa etelän turvemaista voitaisiin hyvillä porkkanoilla saada pois viljelystä.

Reginan mukaan vain puolet turvepelloista on tärkeitä elinkeinolle.

– Voisi arvioida, että 130 000 hehtaaria paksuturpeista tai ohutturpeista maata intensiivisessä käytössä ruuan ja rehun tuotannossa ovat meille tärkeitä.

Huonotuottoiset pellot ajautuvat laajaperäiseen viljelyyn, jolloin ne eivät tuota ruokaa eikä rehua, vaan päästöjä.

Tällaista turvepeltoa on Reginan mukaan Suomessa noin 30 000 hehtaarin verran.

– Mikään ei tällä hetkellä kannusta peltoalasta luopumiseen, hän toteaa.

Turvepeltojen pinta-alaa voisi vähentää metsittämisellä tai ennallistamalla peltoja suoksi. Vaihtoehtoisesti turvepelloilla voisi harjoittaa kosteikkoviljelyä.

Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää sitä, että maaperä saadaan sitomaan hiilidioksidia ilmakehästä. Maanviljelijät ovat tässä siis ratkaisevassa asemassa.

Tutkimusprofessori Jari Liski Ilmatieteen laitokselta vetää parhaillaan tieteellistä tutkimusta Baltic Sea Action Groupin käynnistämässä Carbon Action -projektissa, jossa reilut sata suomalaista maatilaa kokeilee pelloillaan hiiltä varastoivia toimenpiteitä.

Pelloista saadaan paremmin hiiltä sitovia esimerkiksi sillä, että ne pidetään kasvipeitteisinä mahdollisimman suuren osan ajasta.

Kasvilajien monimuotoisuuden lisääminen on yksi keino, sillä eripituiset juuret vievät hiiltä maahan eri syvyyksille. Biohiilen ja puukuidun käyttöä maanparannusaineina tutkitaan myös.

– Maaperän hiilensidonnan tehostaminen ei ole erikoistoimintaa jota tehdään erikoispelloilla, vaan siitä pitäisi tulla osa tavallisen maatalouden harjoittamista oikeastaan kaikkialla maapallolla, Liski totesi eduskunnassa valiokunnille.

Tutkijat kehittävät parhaillaan laskentatyökaluja, joilla mitataan hiilidioksidimäärän muutosta maaperässä.

Hiilidioksidimäärän luotettava todentaminen on välttämätön edellytys sille, että maaperän hiilensidontaa voidaan hyödyntää ilmastotyössä, Liski korosti.

– Tämä koskee ilmastopolitiikkaa, maatalouspolitiikkaa, hiilikauppaa ja hiilijalanjäljen arvioita, joita voidaan liittää esimerkiksi elintarvikkeisiin, professori kertoi.

– Todentamisjärjestelmän tarve on akuutti. Ilmastonmuutoksen hillintätoimet eivät voi enää odottaa.