“Uudelleen pamputettuna syyllinen muutti lausuntoaan"– keskustakonkari Mika Lintilä huolestui VM:n linjanmuutoksesta
Eduskunnan kuppilassa on torstaiaamuna trafiikkia. Monella kansanedustajalla on vieraita kotimaakunnista tai etujärjestöistä.
Nykyisen keskustan eduskuntaryhmän kokenein kansanedustaja Mika Lintilä myöntää, että oppositioelämässä on tietyt puolensa.
– Kalenteri on tyhjempi, työmäärä on pienempi, suht vapaat viikonloput. Mutta totta kai aina pitää pyrkiä hallitukseen, lisää samaan hengenvetoon.
Seitsemättä kauttaan eduskunnassa istuva Lintilä toimi kahdella edellisellä vaalikaudella valtiovarainministerinä ja elinkeinoministerinä. Hän myöntää kokemuksen tuovan tiettyä hyötyä, muutakin kuin paikan istuntosalin eturivissä.
– Osaa keskittyä keskeisiin asioihin, eikä lähde kaikkiin rasahduksiin mukaan. Joskus on tuolla ryhmässäkin hyvä vähän rauhoittaa porukkaa, että älkää nyt tähän tuhlatko energiaa. Sanotaanko, että pelinlukutaito on kehittynyt vuosien saatossa, hän pohtii.

Huhtikuussa pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus yllätti puoliväliriihessään talouspoliittisella täyskäännöksellään. Nuiva leikkaus- ja veronkiristyslinja vaihtui höveliin veronalennusten jakamiseen.
– Vaikka puhuttiin kasvuriihestä, nyt tämä oli rahariihi rahakkaille, Lintilä summaa.
– Hallitus on ensin tehnyt voimakkaita leikkauksia, mutta sitten mennään kuitenkin sinne yläpäähän antamaan ne verotuksen kevennykset.
Lintilä sanoo kiinnittäneensä huomiota myös siihen, miten laajasti valtiovarainministeriö on suostunut hyväksymään veroalennusten dynaamiset eli epäsuorat vaikutukset.
Lintilän mukaan aiemmin on ollut hyvin selvää, että valtiovarainministeriö ei verotuksessa hyväksy mitään muuta kuin staattisia eli suoria vaikutuksia.
– Nyt siellä on dynaamiset aika laajastikin mukana. Jos on ollut verotuksen kiristyksiä, ne on kyllä tehty puhtaan staattisesti, niissä ei ole dynaamisia vaikutuksia. Esimerkiksi alv:n nostoja ei ole huomioitu, hän huomauttaa.
Lintilä pelkää, että kiusaus sortua samaan kasvaa jatkossa ja dynaamisia vaikutuksia ja yltiöptimismia aletaan viljellä taloudenpidossa yhä runsaammin.
Kävikö siis niin, että hallitus saneli poliittisesti valtiovarainministeriölle, että asiasta ollaan nyt tätä mieltä?
– Kyllä. Se on selkeästi tunnistettavissa. Ja siitä mitä on ollut tietoa julkisuudessa, että siellä on ollut kahdenlaista paperia VM:stä niistä verotuksen arvioinneista. Niistä on sitten valkattu se sopivampi.
– Se on vähän niin kuin se klassinen, että “uudelleen pamputettuna syyllinen muutti lausuntoaan”, hän luonnehtii.
Lintilän mukaan kasvun aikaansaamisen merkitystä ei voi taloudenpidossa liikaa korostaa
– Jos meillä kasvu ei ole samaa luokkaa kuin reaalikorot, niin me ei saada koskaan alijäämiä kuntoon.
Lintilän mukaan leikkauksilla ei saada taloutta tasapainoon, jos kasvua ei ole. Yhteisöveron alennuksen toimivuuteen hallituksen mallilla Lintilä ei usko.
Entinen elinkeinoministeri luonnehtii tilannetta aivan toisenlaiseksi kuin Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana, kun yrittäjät maakunnissa suorastaan hehkuivat innosta investointeihin ja toiminnan laajentamiseen.
– Nyt ei ole mitään, kukaan ei puhu sellaisesta. Enemmän tulee vain varovaisuutta ja varovaisuutta.
Kasvua pitäisi saada Lintilän mukaan aikaan myös puolustusmenojen suuren lisäystarpeen vuoksi. Hän huomauttaa, että tälläkin hetkellä puolustusministeriön pääluokassa on tosin yli kolme miljardia siirtyviä rahoja, joita ei ole saatu kulumaan.
– Budjetista puhutaan täällä 4-5 kuukautta, tilinpäätöksestä 2-3 tuntia. Siihenkin voisi vähän enemmän perehtyä. Vanhana talouspäällikkönä se on aina ihmetyttänyt.

Vuodet ja vuosikymmenet politiikassa ovat opettaneet Lintilälle, ettei siltoja kannata polttaa mihinkään suuntaa. Tämän päivän vihollinen voi olla tärkeä kumppani huomenna.
– Tänne on vähän turhan paljon tullut porukkaa, jotka tietoisesti polttelevat siltoja esimerkiksi somessa kommenteilla toisista kollegoista, hän huomauttaa.
Lintilän kansanedustajauralle mahtuu hallitusvaltaa ja korpivaellusta oppositiossa. Vaikka suurin oppositioryhmä SDP liitelee tällä hetkellä 25 prosentissa ylivoimaisena kannatuskurkona, keskustallakin menee paremmin kuin pitkiin aikoihin.
– Kyllä ryhmä on tehnyt hommia paljon, mutta se on todettava myös, että osa ansiosta tulee hallituksen heikkoudelle. Kyllähän hallitus on erittäin heikko.
Lintilän mukaan keskustan ei pidä tuudittautua tilanteeseen, koska eniten porukkaa on siirtynyt katsomoon. Heidän vakuuttamistaan pitää jatkaa, koska muutokset eivät tapahdu nopeasti.
Lintilän mukaan ihmisillä on tapana äänestää parhaana vaihtoehtona pitämäänsä ehdokasta.
– Kun sitten huomaat vuoden päästä, että ei perhana, eihän tämä ole sinne päinkään, et sinä seuraavassa gallupissa mene huutamaan, että minäpä se vaihdoin puoluetta ja äänestän noita. Ei, sinä menet sinne nurkan taakse, potkit kiviä ja kiroilet ja istut sitten katsomossa ja tarkkailet seuraavan vuoden. Ja sitten rupeat muodostamaan sitä kantaa.
Lintilän mukaan ratkaisuajat alkavat oikeastaan vasta tästä eteenpäin, ja äänestyspäätökset kypsyvät lopullisesti viimeisinä kolmena kuukautena ennen vaaleja.

Spekulointi hallituspohjillakin on mediassa jo alkanut. Keskustan kannatukselle sekä Sipilän porvarihallitus että Rinteen-Marinin punavihreä kokoonpano olivat tuhoisia, mutta enemmän traumoja jäi Lintilän mukaan Marinin hallituksesta.
– Siellä oli kyyti kylmää, oltiin koko ajan tilanteessa 4-1. Se oli kyllä sellainen kausi, että se olisi saanut jäädä siihen puoliväliriiheen.
Lintilän mukaan viime vaalikaudesta jää kuitenkin ikuiseksi arvoitukseksi, miten se olisi jatkunut, jos – keskustan kaatama – Antti Rinne olisi jatkanut pääministerinä.
– Rinnehän oli enemmän tällainen punamultamies.
Lintilän mukaan viime vaalikauden kaltainen hallitusasetelma on keskustalle mahdoton, ja vihreiden kanssa saman katon alle lähteminen olisi erittäin vaikeaa. Hän sanoo kuitenkin ymmärtävänsä, että demarijohtaja Antti Lindtmanin voisi olla vaikea lähteä vetämään hallitusta ilman vasemmistoliittoa.
Viime aikoina esillä ollutta “kolmen vanhan suuren” eli keskustan, kokoomuksen ja SDP:n muodostamaa kokoonpanoa Lintilä ei pidä mitenkään mahdottomana.
Lintilän mukaan takavuosina kolmen klassisen suuren hallitusta hahmoteltiin kriisiajan vaihtoehdoksi. Sellaisessa olisi hänen mukaansa potentiaalia myös kahteen peräkkäiseen kauteen.
– Koska taloushan on tällä hetkellä sellaisessa asennossa, että tämä ei yhdessä kaudessa oikene, se on ihan selvä. Kyllä siinä hyvin vahvat puolet olisi.
SDP:n on kuitenkin arveltu olevan haluton lähtemään porvarienemmistöiseen hallitukseen.
– No, me ollaan keskusta, Lintilä muistuttaa.
– Mutta se on hirvittävän paljon myös henkilösuhteista kiinni. Vaikka puolueet ovat puolueita, ja ne ovat erilaisia, puolueiden puheenjohtajien kyky tulla toimeen toisten puheenjohtajien kanssa on sen hallitustyöskentelyn aikana täysin keskeinen asia.
Nyt keskustassa eletään kuitenkin vielä oppositioaikaa ohjelmien uudistamisen merkeissä hallitusvaltaan paluuseen tähdäten. Sukupolvenvaihdoskin on osittain tapahtunut, mutta samalla porukka on pienentynyt.
Lintilä muistelee hiukan haikeana aikaa, kun keskustan eduskuntaryhmässä oli vielä 55 edustajaa. Uusia edustajiakin olisi saanut tulla vaaleissa enemmänkin kuin neljä.
– Mutta pidin myönteisenä, että kunnallisvaaleissa nuoret keskustalaiset ottivat hyviä äänipotteja, se oli minulle hyvin myönteinen asia.
Lintilän edellä edustajavuosissa on nykyisessä eduskunnassa konkarien konkarin, kokoomuksen Ben Zyskowiczin lisäksi enää vain pari kolme muuta jo 1900-luvulla valittua edustajaa. Vieläkö toholampilaisella siis on kiinnostusta jatkaa?
Lintilä kertoo tehneensä päätöksen seuraavista vaaleista aina noin vuosi aiemmin. Hän laskee olevansa tämän kauden loppuessa 61, ja mahdollisen seuraavan kauden jälkeen eläkeiässä eli 65.
– Toisaalta olisi vielä siinä iässä, että pystyisi vielä yhden rupeaman tekemään jossain, missä se sitten olisikaan. Mutta ihan rauhassa katellaan, Lintilä pohtii.