Virkamiehet varoittavat soten kaatumisen seurauksista – "Olisi henkinen katastrofi"
Sote- ja maakuntauudistus tuntuu tällä hetkellä roikkuvan ohuen köyden varassa rotkon yläpuolella. Ainakin, mikäli asiasta käytävää julkista keskustelua on uskominen.
Riitasointuja on pitkin kevättä kuulunut jopa hallituksen riveistä, opposition kitkerästä kritiikistä puhumattakaan.
Uudistuksen tekijöiden näkökulmasta keskustelu on ollut erikoista, kun ottaa huomioon, että valtakunnassa on jo 15 vuotta ollut selkeä yhteinen käsitys uudistuksen välttämättömyydestä.
– Nyt on kuudes hallitus ja viides malli uudistuksen tekemiseksi, ja yhtäkkiä on alettu puhua, että voitaisiinkin mennä nykymallilla, kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) ihmettelee.
– Uudistuksen kaataminen ei ole vaihtoehto. Kustannukset karkaavat käsistä, eivätkä kunnat kykene järjestämään palveluita yhdenvertaisesti. En suostu ajattelemaan, että uudistus ei toteudu.
Soten kaatoyrityksistä näkyvimmäksi on noussut isojen kaupunkien kapina Jan Vapaavuoren ja Helsingin johtamana.
Toinen iso kiistakapula liittyy soten valinnanvapauteen. Kertaalleen se pomppasi perustuslakivaliokunnasta, ja myös viimeisimmässä esityksessä on valiokunnan mukaan korjattavaa, joskin korjaukset voidaan tehdä eduskunnan jatkokäsittelyssä.
Kritiikkiä on aiheuttanut myös suunnitellun uuden lupa- ja valvontaviranomaisen (LUOVA) perustaminen. LUOVAlle siirtyisi valtion lupa-, ohjaus- ja valvonta-asioita eri viranomaisilta. Osa pelkää, että sen myötä esimerkiksi luontoarvoista huolehtiminen jää kansalaisten ja järjestöjen vastuulle.
Pitkin matkaa ministeriön ja hallituksen taholta on muistutettu, ettei näin valtavassa muutoksessa kerralla pystytä tekemään täydellistä.
– On asioita, jotka jäävät harkittavaksi tulevaisuuteen. Korjattavaakin varmasti ilmenee myöhemmin, sillä jokaisen lakipykälän toimivuutta käytännössä ei voi tietää etukäteen. Tämä loikka on nyt uskallettava ottaa ja viedä lait päätökseen, Vehviläinen korostaa.
On väitetty, että maakuntauudistuksella keskusta pönkittää omaa poliittista valtaansa ja rakentaa ylimääräisen hallintoportaan. Tätä Vehviläinen ei käsitä.
– Päinvastoin 400 hallinto-organisaatiota puristetaan 18:aan. Ei kai repaleinen aluehallinto voi kenenkään mielestä olla ideaalitilanne saatikka edustaa tulevaisuuden hallintoa?
Sekin tuntuu unohtuvan, että vastaava kolmitasoinen hallinto on käytössä suurimmassa osassa EU-maista.
Jarrunaisia tai -miehiä ei ole. Kaikki ovat mukana sata lasissa.
Marjukka Manninen
Kaiken kuohunnan keskellä kunnissa, maakunnissa ja ministeriöissä sadat virkamiehet valmistelevat asioita sellaiselle tolalle, että uudistus voidaan viedä käytäntöön suunnitellussa aikataulussa.
Epävarmuudesta huolimatta motivaatiota vuosisadan rytkäytyksen eteenpäinviemiseen tuntuu riittävän. Ilmassa on jopa innostusta.
– Kovasti odotamme, että lait astuvat voimaan. Päivi Nerg totesi maakuntakierroksellaan, että kunpa tämän fiiliksen saisi vietyä eduskuntataloon, Pohjois-Pohjanmaan maakunnan muutosjohtaja Marjukka Manninen naurahtaa.
Hänen mukaansa valmistelijoiden kesken vallitsee myönteinen ilmapiiri.
– Jarrunaisia tai -miehiä ei ole. Kaikki ovat mukana sata lasissa.
Tunnelmat ovat samanlaiset myös muualla.
– Miltei kaikki kunnat odottavat, että tämä saataisiin pian maaliin, Keski-Suomen muutosjohtaja Pirjo Peräaho sanoo.
– Odottavalla kannalla ollaan. Lykkäystä ei enää kaivata, Etelä-Karjalan liiton muutosjohtaja Aija Tuimala komppaa.
Tuimala on työn kautta katsellut aitiopaikalta uudistusyrityksiä jo toistakymmentä vuotta.
– Hallitus- ja oppositioasetelmat sekä uudistusten toteutumisen mallit ovat muuttuneet, mutta ongelmat eivät. Joku ratkaisu pitäisi saada. Valmisteluhistoriasta johtuen uusien eväiden tuominen pöytään on vaikeaa, Tuimala huomauttaa.
Vaikka valtavasti töitä tehneissä maakunnissa väki on sitoutunutta, toisaalta monet takapakit ovat opettaneet varovaisiksi. Takaraivossa jyskyttää: entä jos ei onnistu taaskaan.
– Itse puhuin aikanaan asioista varmoina, nyt olen oppinut sanomaan, että homma menee näin hallituksen esityksen mukaan, Tuimala hymähtää.
Vaikuttaa siltä, että uudistuksen suhteen eletään useissa eri todellisuuksissa. Ne, jotka ovat perehtyneet asiaan syvällisimmin valmistelun myötä ja tuntevat hallinnon arjen, ovat myös vakuuttuneita uudistuksen välttämättömyydestä. Eduskunnassa kohtalon sormia liipaisimella pitelevät elävät omassa, poliittisia lainalaisuuksia toteuttavassa kuplassaan. Kolmannessa ulottuvuudessa elävät taas ne kansalaiset, jotka eivät oikein ole selvillä siitä, mistä uudistuksessa on kyse. Ja heitä on paljon.
Lukuisat käänteet ovat uuvuttaneet monet sinnikkäimmätkin aiheeseen perehtyjät. Tämä koskee jopa kuntien virkamiehiä, saati sitten rivikansalaisia.
– Ei se minusta ole ihme. Ei virkamiehiltä voi edes odottaa, että he muiden töittensä ohella koko ajan pysyisivät kärryillä. Meidän tehtävämme on välittää heille ajantasainen tieto, Tuimala sanoo.
Hän on joukkoineen jalkautunut kauppoihin ja kirjastoihin ”konsulenteiksi” kertomaan uudistuksen perusteista.
– Yllättävän moni on perillä heikosti. Tiedetään, että jotain tapahtuu. Ensireaktio on usein kauhunsekainen: – Ei! Se hirveä, sekava juttu! Tuimala kertoo.
Faktatiedon saamisen jälkeen ääni kellossa yleensä muuttuu.
– Ai jaa, tästäkö on kyse. Tuohan kuulostaa ihan hyvältä, on Tuimalan mukaan yleisin kommentti.
Tietysti osa haukkuu uudistuksen ja sen valmistelijat lyttyyn, mutta Tuimalan mielestä heitä on yllättävän vähän
Eniten häntä harmittaa, että julkisuudessa käytävä keskustelu on kauttaaltaan poliittisesti värittynyttä.
– Neutraalia tietoa on vaikea saada. Uudistuksessa on pohjimmiltaan kyse hallinnon tiivistämisestä ja palveluiden saatavuuden parantamisesta. Niitä asioita tuskin kukaan vastustaa.
Pohjois-Pohjanmaalla on tehty tiedotusyhteistyötä muiden muassa maakuntalehti Kalevan kanssa. Ihmiset ovat saanet lähettää kysymyksiä, joihin vastataan lehden palstalla.
– Se on saanut paljon myönteistä palautetta, Manninen kertoo.
Hän itse on monen muun ohella ollut maakunta-asioissa aktiivinen somessa sen lisäksi, että on kiertänyt joukkoineen pitkin maakuntaa kuntien, yritysten ja järjestöjen vieraina jakamassa sote-maku-ilosanomaa.
– Viestintää on koko ajan lisättävä ja vietävä lähemmäksi tavallisia kansalaisia, Manninen huomauttaa.
Haasteena on kuitenkin tässäkin kohtaa epävarmuus. Pikkutarkoista asioista ei voi viestiä, koska lakeja ei ole hyväksytty ja isot muutokset ovat mahdollisia. Ihmisiä taas eivät kiinnosta suuret linjat vaan se, mitä uudistus käytännössä tarkoittaa heille henkilökohtaisesti.
– Ensimmäiseksi halutaan tietää, säilyykö oma terveysasema, sekä Manninen että Tuimala sanovat.
– Tässä vaihessa ei voi tietää, muuttuuko palveluverkko tai nousevatko asiakasmaksut, Tuimala tarkentaa.
Kaikki 18 maakuntaa ovat edenneet omaa tahtiaan uudistuksen valmistelussa.
Etelä-Karjala on mennyt etujoukoissa. Maakunnallinen sote on toiminut jo kahdeksan vuotta. Useassa muussakin nyt maakunnallistettavaksi esitetyssä palvelussa on olemassa vahvat yhteistyörakenteet.
– Olemme odottavalla kannalla. Viime kesänä jo toivoimme, että olisi vain menty eteenpäin. Talven jälkeen voi todeta, että lisäaika oli ihan hyväkin asia. Enää ei kuitenkaan kaivattaisi lykkäyksiä, Tuimala huokaa.
Talven aikana on käyty perustavanlaatuisia keskusteluja uudistukseen liittyvistä roolituksista ja rakenteista, esimerkiksi luottamushenkilöiden tehtävästä tai järjestäjän ja tuottajan työnjaosta. Viime kesänä näitä keskusteluja ei oikein ollut käyty edes valtakunnan tasolla.
Suurin muutos Etelä-Karjalassa koskisi suunniteltujen valtion palveluiden siirtymistä maakunnille.
– Jos sattuisi se kamala tilanne, että uudistus taas siirtyisi, lisäarvo näiden valtion tehtävien maakunnallisesta järjestämisestä jäisi saamatta. Muilta osin voitaisiin jatkaa valmistellun pohjalta, Tuimala toteaa.
Keski-Suomessa puolestaan oltiin muutosjohtaja Pirjo Peräahon mukaan vielä syksyllä 2016 hieman takamatkalla, jäämässä jopa jalkoihin, mutta sittemmin on kiritty vauhtia ja päästy monelta osin kärkijoukkoihin.
Kuluneena talvena on tehty erityisen paljon töitä uuden maakunnan palveluiden järjestämisen pohjan luomiseksi. Perustana tulee edelleen olemaan oma tuotanto, mutta ”hyvällä mielellä” nojataan myös järjestöjen ja yksityisten tuottamiin palveluihin.
Peräaho myöntää, että suuri fuusio sisältää riskejä, mutta hyvällä suunnittelulla niitä pyritään minimoimaan.
– Päätavoite on edetä rauhallisesti, ei rynnätä suin päin.
Keski-Suomessa maakuntauudistus koskee 10 000 työntekijää. Muutos on suuri, mutta Peräaho huomauttaa niin johtoportaan kuin käytännön työntekijöiden säilyvän pitkälle entisinä.
– On kyse vain uuden kokonaisuuden muodostamisesta. Meidän tehtävämme on saada kone kuntoon ja pysymään se sellaisessa tikissä, että verovaroilla tuotetut palvelut toimivat asiakaslähtöisesti, Peräaho muotoilee.
Uudistuksen monet käänteet ovat aiheuttaneet haasteita myös Keski-Suomessa. Viime keväänä oli inspiraatio päällä. Kesällä asetettu lisäaika sai tunnelman lässähtämään. Alkusyksystä vei aikaa, että jaksettiin taas innostua.
– Nyt ei auta kuin tehdä töitä pää kylmänä ja ajatella, että eduskunta viisaudessaan päättää. Olemme yrittäneet olla menemättä liian etunojassa. Chillailemaan ei silti voi jäädä, muuten ollaan tosipaikan tullen housut kintuissa.
Peräaho kiittelee organisaatioiden välistä hyvää keskustelukulttuuria. Ennestään toisilleen vieraat kollegat ovat päässet tutuiksi ja on syntynyt uusia hedelmällisiä kontakteja.
– On valtavasti virinnyt ideoita siitä, mitä kaikkea voidaan jatkossa tehdä yhdessä.
Myös Pohjois-Pohjanmaalla on viimeisen vuoden aikana lisätty vauhtia valmisteluun ja päästy kärjen tuntumaan.
Viimeiset kuukaudet on keskitytty johtamisjärjestelmän ja poliittisen päätöksentekojärjestelmän suunnitteluun. Strategiatyötä ollaan käynnistämässä, ja sitä varten maakunta on jaettu neljään alueeseen.
Perustettu johtoryhmä, tuleva VATE sekä poliittinen ohjausryhmä linjaavat asioita alustavasti ennen kuin maakuntavaltuusto astuu remmiin ja tekee lopulliset päätökset strategian ja johtamisjärjestelmän osalta.
Kaikkiaan maakunnan valmistelussa toimii 50 henkilöä, joko koko- tai osa-aikaisesti. Lisäksi on satoja ihmisiä erilaisissa työryhmissä.
– Näin saadaan mahdollisimman monipuolinen näkemys sekä käyttöön erilaisia tekemisen tapoja, Marjukka Manninen toteaa.
Hänen mielestään usein unohtuu rakenteilla olevan uuden maakunnan monialaisuus. Sotesta puhutaan ihan liikaa. Pohjois-Pohjanmaallakin 46 eri organisaatiota puristetaan kahdeksi. Muutos koskee 20 000 työntekijää, ja rahaa näissä virtaa 1,7 miljardia euroa.
– Olennainen kysymys on, miten onnistutaan käyttämään hyödyksi integraatiosta seuraavat mahdollisuudet. Tavoitteena on saada ehyt kokonaisuus, joka palvelee koko väestöpohjaa, yrityksiä ja kaikkia toimijoita hyvin, ja saadaan siten pidettyä maakunta elinvoimaisena, Manninen linjaa.
Pohjois-Pohjanmaa on kuntien määrällä mitattuna maakunnista laajin. Alue on hyvin heterogeeninen niin väestöpohjan kuin elinkeinorakenteenkin suhteen.
Maakunnassa on paljon lapsia ja nuoria, mutta toisaalta myös nopeimmin ikääntyvä väestö. Elanto saadaan alkutuotannosta ja hightechistä ja kaikesta siltä väliltä.
– Ratkaisut on räätälöitävä niin, että erityispiirteet kääntyvät voimavaraksi.
Samalla on varmistettava, että kaikki toiminnot palo- ja pelastustoimesta ympäristöturvallisuuteen tai maaseutupalveluista ensihoitoon toimivat katkeamatta.
– On uskallettava yhdistää palasia uudella tavalla eikä tyytyä vain siirtämään vanhoja toimintoja sellaisenaan eri paikkaan.
Yksi tärkeä maakuntauudistuksessa valtiolta maakuntien syliin siirtyvä kokonaisuus ovat niin sanotut kasvupalvelut, jotka pitävät sisällään työvoima-, yritys- ja aluekehittämispalvelut.
Pohjois-Pohjanmaan TE-toimisto on ollut mukana valmistelemassa uudistusta jo puolitoista vuotta. Parhaillaan valmistellaan erilaisia pilotteja, jotta oltaisiin valmiita uuteen malliin.
Kehittämismyönteisestä ilmapiiristä huolimatta huolenaiheitakin on. Yksi liittyy esimerkiksi yritysasiakkaiden toiminnan valtakunnallisuuteen, jopa globaaliuteen. Henkilöasiakkaillekin korostetaan työvoiman liikkuvuutta.
– Millä tavalla kykenemme edistämään työllisyyttä ja työmarkkinoiden toimivuutta, kuten työvoiman liikkuvuutta valtakunnallisesti ja Euroopan laajuisesti, jos toiminta organisoidaan maakunnittain? Siihen on löydettävä ratkaisuja, toimiston johtaja Maire Mäki toteaa.
Toinen tärkeä asia hänen mielestään on säilyttää oman tuotannon palveluita myös jatkossa, vaikka markkinoita avataankin.
– Nykyisten julkisten palveluiden hyvät käytännöt on syytä säilyttää uudessa toimintamallissa, Mäki muistuttaa.
Rahoitus on kolmas iso kysymys. Kun TE-palvelut siirtyvät maakunnille yleiskatteellisena valtionosuutena ja samalla tiedetään sote-palveluiden nielemän rahamäärän tulevaisuudessa kasvavan, vaarana Mäen mukaan on, että kasvupalvelut määrärahatarpeineen jäävät mopen osille.
– Näitä asioita täytyy nostaa esiin nyt, kun ratkaisuja vasta tehdään, hän toteaa.
Mäki uskoo kuitenkin, että uudistuksen myötä asiat menevät eteenpäin.
– Näen paljon mahdollisuuksia esimerkiksi soten ja kasvupalveluiden yhteistyössä. Kun vaikeimmin työllistyvien palvelut ovat samassa hallinnossa, yhteistyö asiakkaiden kohdalla tiivistyy.
Hyvää on myös se, että hallinnollisia rakenteita yhdistetään. Jo nyt on Mäen mielestä nähtävissä tiivistynyttä yhteistyötä viranomaisten kesken.
Nykyinen soten organisaatio on hajanainen ja siinä on päällekkäisyyksiä.
Pirjo Peräaho
Mutta saadaanko uudistuksesta säästöjä? Sitä monen on vaikea uskoa, kun samalla luvataan laajaa valinnanvapautta ja parempia palveluita.
– Nykyinen soten organisaatio on hajanainen ja siinä on päällekkäisyyksiä. Säästöt saadaan sujuvoitetuista palveluketjuista, joissa ihmiset ovat oikeiden palveluiden äärellä, Peräaho uskoo.
Pohjois-Pohjanmaalla on laskettu, että rahoituspohja kasvaa aluksi muutaman euron asukasta kohden. Haasteet liittyvät väestön vanhenemiseen. Manninen ei silti puhuisi säästöistä, vaan kustannusten kasvun hillitsemisestä, jotta asiakkaat voidaan jatkossakin hoitaa hyvin. Se tarkoittaa hallinnon uudistamisen lisäksi digitaalisuuden ja uusien hoitomenetelmien käyttöön ottamista.
– Joudumme tekemään jämyjä ratkaisuja.
Kesä näyttää, miten käy. Mitä valmistelijoiden mielestä tapahtuisi, jos uudistus päätettäisiin jälleen kerran haudata?
– Se olisi henkinen katastrofi. Yksikään tässä mukana ollut ei palaa samanlaisena vanhoille sijoilleen, kävi miten kävi, Pirjo Peräaho sanoo.
Keski-Suomessakin on keskusteltu myös siitä, mitä voidaan tehdä voimassa olevan lain rajoissa, vaikka maakuntauudistus valtakunnallisesti ei toteutuisikaan.
Marjukka Mannisen mielestä pahinta olisi nostaa kädet pystyyn.
– Nykymallimme on ollut aikansa kiitelty ja kehuttu. Nyt maailma on muuttunut, on pakko tehdä jotain.
Ministeri Vehviläinen ei halua spekuloida uudistuksen kaatumisella.
– Se ei ole vaihtoehto. Tämä on nyt niin tärkeä, että se viedään eteenpäin. Myös kansainvälisissä ennakkoarvioinneissa uudistus on saanut hyvät lausunnot.
Jos kuitenkin eduskunta päättäisi toisin?
– Tulisi hallitsematon tilanne, joka pahenisi koko ajan. Rajoituslait poistuisivat ja kunnissa lähtisi käyntiin täysin villi meno. Terveysmarkkinat eivät olisi mitenkään kontrollissa. Kansalaisten eriarvoistuminen lähtisi liikenteeseen toden teolla.
Juttua täsmennetty 3.6. klo 15:49 perustuslakivaliokunnan valinnanvapauslinjausten osalta.