Tavoitteena kyläkauppojen uusi tuleminen: säätelyä pois, palveluita lisää

Yhä useampi kyläkauppa on samalla posti, pankki ja apteekki. Lähitulevaisuudessa kaupat voisivat olla laajan palveluvalikoiman pisteitä, jotka paikkaisivat muuten supistuvaa tarjontaa. Ne voisivat koota myös julkisia palveluita.

Pellervon taloustutkimus selvitti, miten kyläkaupoilla menee ja mitä niiden menestymiseen tarvitaan.

Kyläkauppojen asema on muuttunut kaupungistumisen, kauppojen keskittymisen ja aukioloaikojen laajenemisen seurauksena. Kyläkauppojen määrä väheni noin 60 prosenttia vuosina 2002–2015. Kyläkauppoja on tällä hetkellä 222.

Pellervon taloustutkimuksen tekemän selvityksen mukaan kauppojen menestymistä auttaisi ensinnäkin sääntelyn purkaminen.

Apteekkien sivutoimipisteitä tai lääkekaappeja voitaisiin perustaa kyläkauppoihin. Kyläkauppojen lupa- ja lisenssimaksuja voitaisiin alentaa. Alkon toimituspisteiden määrää voitaisiin kasvattaa ja kyläkaupat asettaa etusijalle uusien sijoittamisessa.

Selvitys osoittaa, että kyläkaupoissa tarjottavien palveluiden valikoima on jo nyt varsin laaja. Suosituimpia täydentäviä palveluita olivat käteisnostot, Veikkaus sekä postipalvelut. Muita palveluja olivat apteekkipalvelut, kotiinkuljetus sekä kalastuslupien ja nestekaasun myynti.

– Kyläkauppojen määrä vähenee huolestuttavalla nopeudella, ja kehityksen hillitsemiseksi tarvitaan uusia ratkaisuja. Kyläkaupat ovat maaseutualueilla tärkeitä palveluiden tuottajia. Pellervon tekemä selvitys tarjoaa useita erilaisia toimenpiteitä, joita nyt ryhdytään selvittämään tarkemmin, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä linjaa.

Sääntelyn vähentämisen lisäksi voitaisiin rahoittaa liiketilojen parantamista ja toiminnan laajentamista. Tukea voitaisiin antaa myös lopettavan kyläkauppiaan liiketoiminnan siirtämiseen osaksi suuremman kaupan toimintaa toiselle yrittäjälle. Jo käytössä olevien mahdollisuuksien kuten yleisen yritystuen ja Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman käyttöä pitäisi tehostaa.

Julkisten palveluiden tuominen kyläkauppojen tarjontaan olisi merkittävä parannus erityisesti harvaan asuttujen alueiden asukkaille. Palvelusetelin avulla kyläkaupat voisivat hoitaa esimerkiksi kunnan tarjoamia julkisia palveluita, kuten ruokapalveluita ja -kuljetuksia, lääkejakelua ja monia viranomaispalveluita.

Kyläkauppaselvitys toteuttaa ruokapoliittisen selonteon esitystä kyläkauppojen toiminnan mahdollisuuksien kartoittamisesta.

Selvityksen rahoitti maa- ja metsätalousministeriö. Selvitykseen sisältyneeseen kyselyyn valittiin 117 päivitetyn kyläkauppamääritelmän mukaista myymälää, joista 68 vastasi.

Päivitetyn määritelmän mukaan kyläkaupan etäisyys lähimpään kauppaan on vähintään 7,5 km tai muuten vaikeasti tavoitettavissa, myynti on alle 2 miljoonaa euroa/vuosi. Kyläkauppa sijaitsee harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla, kaupungin läheisellä maaseudulla tai maaseudun paikalliskeskuksessa.

Myymälässä voi tehdä kaikki päivittäiset ostokset. Se ei ole kausimyymälä, huoltoaseman yhteydessä oleva myymälä eikä pelkkä kauppa-auto.

– Kyläkauppa ei kuulu vain menneeseen, vaan siitä voidaan kehittää elinvoimainen tulevaisuuden ratkaisu maaseudun tavaroiden ja palveluiden tarjonnan solmukohtana. Suomi tarvitsee maaseutua ja maaseutu tarvitsee kyläkauppoja, sanoo johtaja Ilkka Nieminen Päivittäistavarakauppa ry:stä.

– Asuttavuudelle välttämättömän ruokahuollon lisäksi pienet kaupat turvaavat monen muunkin kuluttajalle tärkeän lähipalvelun kuten postipalveluiden säilymistä haja-asutusalueilla.

Kyläkauppa voisi hänen mielestään tuottaa palveluita myös kunnalle esimerkiksi niin, että vanhukset ostaisivat kunnan palvelusetelillä ruokakassin kotiinkuljetuksen ja muita asumisessaan tarvitsemiaan palveluita.

Myös kyläkauppojen toiminnan valvontamaksuja voitaisiin alentaa.

– Moni kyläkauppa maksaa kunnalle tupakan myynnistä valvontamaksua 500 euroa vuodessa, vaikka valvontaa ei käytännössä olisikaan, Nieminen huomauttaa..