Maailma hämmästelee: Rauhannobelistista tuli sotilaiden sylikoira ja syntipukki
Norjan Nobel-komiteaa on usein syytetty rauhanpalkinnon myöntämisestä kyseenalaisin perustein, esimerkkeinä Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger tai palestiinalaisjohtaja Jasser Arafat.
Myanmarin (Burman) Aung San Suu Kyin palkintoa vuonna 1991 sen sijaan pidettiin valintana parhaasta päästä, eikä kukaan uskonut, että asia alkaisi kummitella neljännesvuosisata myöhemmin.
Hämmennys on ollut suuri kun perhe-elämänsä demokratian puolustamiselle uhrannut entinen poliittinen vanki näyttää hyväksyvän kotimaansa muslimivähemmistön vainon. Sadattuhannet rohingya-muslimit ovat joutuneet pakenemaan väkivaltaa kodeistaan, ja YK pitää viranomaisten toimintaa etnisenä puhdistuksena.
Suu Kyin arvostelijoihin ovat liittyneet myös toiset rauhannobelistit.
– On sopimatonta, että oikeudenmielisyyden vertauskuva johtaa tällaista maata, kirjoitti eteläafrikkalainen arkkipiispa Desmond Tutu avoimessa kirjeessään ”rakkaalle pikkusiskolleen”.
– Jos poliittinen hinta nousustasi Myanmarin korkeimpaan virkaan on hiljaisuutesi, on hinta todellakin liian korkea, Tutu jatkoi.
Talebanien murhayrityksestä selvinnyt pakistanilainen Malala Yousafzai sanoo odottavansa Suu Kyin tuomitsevan väkivallan rohingya-muslimeja vastaan.
Suu Kyin rauhanpalkinnon mitätöimiseksi on perustettu nettiadressi, johon on kertynyt jo satojatuhansia nimiä. Palkinnon peruminen ei tule kysymykseen nyt yhtään sen enempää kuin aiempina vuosikymmeninä, sanoo Nobel-komitean entinen jäsen Gunnar Stalsett New York Times -lehdelle.
Hänen mukaansa komitea ei jälkikäteen arvostele palkittuja.
– Noudatamme periaatetta, jonka mukaan valinnassa ei ole kyse pyhimykseksi julistamisesta. Kun päätös on tehty ja palkinto luovutettu, komitean vastuu päättyy siihen, Stalsett selvittää.
Toisaalta Suu Kyin valitsemaa linjaa ei voi pitää täysin odottamattomana. Rohingya-muslimit ovat olleet buddhalaisenemmistöisessä Myanmarissa aina paarialuokan asemassa ja vastenmielisyys heitä kohtaan on erittäin yleistä.
Rohingya-vähemmistön julkinen puolustaminen voi merkitä poliittista itsemurhaa. Vuonna 2015 Suu Kyin NLD-puolueen voittoon päätyneissä vaaleissa NLD:n listoilla ei ollut ensimmäistäkään muslimiehdokasta.
Kaksi kirjaa Suu Kyistä kirjoittanut Peter Popham on pohtinut syitä tämän käytökseen rohingya-kysymyksessä.
Popham kirjoittaa Independent-lehdessä pitävänsä mahdollisena – mutta ei kovin uskottavana – että Suu Kyi olisi monien maanmiestensä tavoin aidosti buddhalainen kiihkoilija ja muslimivihaaja. Suu Kyin ensimmäinen poikaystävä Oxfordissa oli pakistanilainen.
Pophamin mukaan selitys on luultavasti yksinkertaisempi: Suu Kyi teki suuren virheen suostuessaan 2011 hyväksymään perustuslain, joka takaa Myanmarin asevoimille merkittävän vaikutusvallan parlamentissa ja hallituksessa.
Valtiokanslerina Suu Kyi on maan johtaja, mutta hän ei kuitenkaan voi ajaa asevoimien yli tärkeissä asioissa, kuten muslimikysymyksessä.
Pophamin tulkinnan mukaan Suu Kyistä on tullut samaan aikaan sekä sotilaiden sylikoira että heidän toimiensa syntipukki. Dilemma on toivoton, ja ainoa ulospääsy olisi Suu Kyin päätös erota tehtävästään.
– Maailma kyllä ymmärtäisi, Popham kirjoittaa.
Lähteinä mm. Independent, New York Times, The Guardian ja Al Jazeera.