Sote-asiantuntijat pelkäävät: Heikoimpien asema huononee

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kuvaa raporttia sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapaudesta avaruusraketin prototyypiksi, jolla ei vielä kannattaisi lähteä kuuhun.

Hän palaisi sote-uudistuksessa alkuperäiseen marssijärjestykseen, jossa ensin toteutetaan sote-palveluiden integraatio ja rahoitus ja vasta sitten laajennettaisiin valinnanvapautta.

– Lisäksi valinnanvapauden toimivuutta pitäisi aluksi kokeilla rajatusti. Näin havaittaisiin valuviat ennen kuin on myöhäistä, Hiilamo katsoo.

– Selvitysryhmän raportissakin myönnetään suoraan, että vertikaalinen integraatio ei toimi, eli erikoistason palvelut jäävät erilleen perustason palveluista. Se on selkeästi heikko kohta.

Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen on huolissaan siitä, miten valinnanvapaudessa saadaan luotua joustava ja toimiva palveluketju niin, että asiakas ei katoa palveluiden välille.

Tämä on hänen mielestään uhkana, kun peruspalveluiden tarjoajaa saa vaihtaa puolen vuoden välein.

– Minua huolettavat etenkin ne sosiaalipalvelujen asiakkaat, jotka ovat alun perinkin haluttomia ottamaan apua vastaan. Vaihtaminen pilkkoo asiakassuhteen tehokkaasti.

Hiilamon mukaan valinnanvapauden on mahdollista toimia tiheään asutuilla alueilla. Pienemmillä paikkakunnilla se jäänee nimelliseksi.

Hiilamo epäilee myös, haluavatko asiakkaat ja potilaat valita.

Silloin vastuu hoidon onnistumisesta siirtyy potilaalle, jolla on huomattavasti vähemmän tietoa palveluiden vaikuttavuudesta kuin palveluiden tarjoajilla.

Puustisen mielestä valinnanvapaus vähentää tasa-arvoa.

– Jos meillä on valveutuneita potilaita, jotka pystyvät arvioimaan, mistä saa hyvää hoitoa, niin se saattaa toimia. Mutta sitten on heitä, jotka eivät halua valita tai valitsevat lastensa kannalta huonosti.

– Jos valinnanvapaus viedään liian pitkälle, hyvinvointi- ja terveyserot kärjistyvät. Silloin ei päästä kustannusäästöihin, sillä pitkittyessään ongelmat ovat kalliimpia hoitaa, hän muistuttaa.