Kulopalonmäki
Asun kesäkauden, puolisen vuotta, pääasiassa mökillä. Nyt menin talvikauden taas alkaessa käymään tuttuakin tutumassa hiihtomaastossa.
Lähdin kävelemään latupohjaa, jonka päässä lukee ”Hanhiperän lenkki 8,5 km”. Hyvin tuttu lenkki, hiihdin siellä viime talvena sata kertaa. Mutta mitä ihmettä, samaan tolppaan on tullut toinen viitta. ”Kulopalonmäen lenkki 15,6 km”. Sellaisesta en ole kuullutkaan.
Kotona tutkin nettiä ja karttaa. Haku johti myös Ylen uutisiin, joissa on kesällä kerrottu, että yksi uusi Jyväskylän kaupungin liikuntareitti on avattu, Kulopalonmäen lenkki 15,6 km.
Löytyi myös hyvä selostus reitistä karttoineen. Täytyypä joskus kiertää lenkki. Läskipyörää en hanki, mutta jospa kierrän lenkin kahden lajin yhdistelmällä, hiihto ja sauvakävely.
”Liikuntapääkaupunki” Jyväskylässä on valtavasti tarjolla liikuntaa ja sen ohjausta, ja koko ajan tulee lisää niin paljon, ettei kanta-asukaskaan tahdo pysyä uutisissa mukana.
Väestön vähenevä liikunta ei johdu ainakaan tarjonnan puutteesta. Yhden melko uuden kaupungin tarjouksen olen ottanut hiihtokautta odotellessa kayttööni. Kotini vieressä on Jyväskylän Harju. Tietysti hyvin tuttu paikka vanhastaan. Erittäin suosittu liikunnan harrastajien keskuudessa.
Äskettäin kaupunki teki Harjulle kaksi kiinnostavaa uudistusta. Rakensi Harjun taakse muutaman laitteen ulkokuntoilupaikan. Teki myös uudet portaat vanhojen lahojen tilalle.
Portaat nousevat kuntolaitteiden luota Harjun päälle. Portaiden nousu on hyvin tehokas tapa kohentaa kuntoa. Asiaa on tutkittu kerrostalojen portaissa. Veikkaan, että tutkitaan myös täällä ulkoportaissa. Liikuntatieteellinen tiedekunta on vajaan kilometrin päässä.
Portaissa on kirittäjänä jopa kolmivaihteinen sähköjänis. Meidän vanhojen (olen 76 v.) liikkuminen vääjäämättä hiipuu, vaikka sen teemme mitä voimme. Mutta miksi se hiipuu myös nuorilla, joilla sen pitäisi kohisten nousta?
Luin juuri artikkelin, jossa tutkijat sanoivat, että koululaisista liikkuu riittävästi vain joka kolmas. Ilman tutkimuksiakin näkee helposti, että nuorten joukko on jyrkästi kaksijakoinen.
Toiset liikkuvat enemmän kuin nuoret ovat milloinkaan ennen liikkuneet. Toiset taas liikkuvat korkeintaan kottikärryillä jonkun muun työntäminä. Nykyisin niitä kottikärryjä sanotaan näköjään skuuteiksi ja työntäjät ovat sähköakkuja. En sano Helsingin skuuteista mitään.
Jyväskylän keskusta, jossa skuutit pääasiassa täällä pyörivät, on kuitenkin hyvin pieni. Ei siinä terve nuori oikeasti apuvoimia liikkumiseensa tarvitse. Kyseessä on huono tapa, joka sammuttaa viimeisenkin liikunnan. Pirun keksintö. Kunto laskee ja tapaturmia tulee paljon.
Skuuttinuorisoa Harjulla ei näe. Olen olohuoneeni ikkunasta seurannut, että joskus he yrittävät mennä ylös, mutta rinne on selvästi liian jyrkkä skuuteille. Eivät siis mene ollenkaan, koska joutuisivat kävelemään.
Omilla lihaksilla liikkuvia nuoria Harjulla kyllä joka päivä näkee. Niitä, jotka ovat valinneet jo nuorina pitemmän ja terveellisemmän elämän kuin kottikärrynuoret.
Vesa Nuolioja
Jyväskylä
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/