Ravitsemussuositukset eivät juuri näy maatalouspolitiikassa tai kauppojen toiminnassa

Suomalaisille laaditut ravitsemussuositukset eivät tällä haavaa heijastu laajasti nykyhallituksen linjauksiin. Suositukset eivät nouse esiin esimerkiksi maataloustuotannon ohjaamisessa. Samoin tekemistä olisi vielä kaupan kohdalla, jossa keinoina voisi olla esimerkiksi terveellisyyden ja ympäristöystävällisyyden huomioiminen arvonlisäverotuksessa.

Vaalien alla asiasta oli keskustelua, mutta hallitusohjelmaan se ei päätynyt.

Tutkimusprofessori Minna Kaljonen Suomen ympäristökeskuksesta arvioi, että kestävää ruokavaliota koskevat ravitsemussuositukset näkyvät esimerkiksi julkisten ruokapalveluiden, kuten koulujen ja varhaiskasvatuksen, toiminnassa. Myös elintarviketeollisuus on tuonut paljon uusia tuotteita markkinoille.

Kaljonen toimii Strategisen tutkimuksen neuvoston Reilu ruokamurros -hankkeen johtajana. Neuvoston kaksi ruokaohjelman hanketta julkistivat tiistaina politiikkasuosituksen, jonka mukaan lähiaikoina uudistuvat kansalliset ravitsemussuositukset tulisi ottaa ruoka- ja ravitsemuspolitiikan perustaksi.

– Suosituksessamme viesti on myös, että terveyden ja ekologisen kestävyyden näkökulmaa on hyvä ajatella yhdessä, koska ne kulkevat usein käsi kädessä, Kaljonen sanoo.

Uudistuvat ravitsemussuositukset pohjautuvat kesällä julkistettuihin pohjoismaisiin suosituksiin, jotka muun muassa kannustavat vähentämään lihan kulutusta ja kohtuullistamaan maitotuotteiden käyttöä sekä terveys- että ympäristösyistä.

Kasviksia, täysviljatuotteita ja kalaa pitäisi sitä vastoin syödä nykyistä enemmän.

– Ravitsemussuositukset itsessään eivät tee mitään, ellemme kaikki ota niitä omiksemme. Ne tarjoavat pohjan, joka päälle ruoka-alan toimijat voivat rakentaa ja suunnata omaa toimintaansa. Ne eivät ole ketään vastaan ja ne eivät kiellä kokonaan lihansyömistä, vaan ne nimenomaan auttavat meitä suuntaamaan toimintaa niin, että meillä kaikilla on mahdollisuus kestävään ruokavalioon, Kaljonen huomauttaa.

Kaljosen mukaan viime hallitusohjelma, eli Rinteen (sd.) ja Marinin (sd.) hallitusohjelma, sisälsi aika kunnianhimoisiakin tavoitteita esimerkiksi ruokajärjestelmän ja maataloustuotannon puolella ilmastopäästöjen vähentämiseksi.

Siellä oli esimerkiksi kesken jäänyt ilmastoruokaohjelma, lisäksi suunnattiin rahaa hiiliviljelyn tutkimukseen ja tutkimus- ja innovaatiotoimintaan teollisuudelle.

Nykyiseen Orpon (kok.) hallitusohjelmaan on kirjattu pitkän aikavälin maatalousstrategia, joka valmistellaan parlamentaarisesti. Kaljonen pitää kuitenkin liian kapeana vain tuotantoon keskittyvää näkökulmaa, se kun ei huomioi ruuan kysynnän muutoksia.

– Peräänkuuluttaisin tällaista laajempaa ruokajärjestelmänäkökulmaa.

Kaljosen mielestä maatalouspolitiikalla pitää tukea sellaista maataloustuotantoa, joka tuo kestävää ja ravitsevaa ruokaa.

– Tietyllä lailla julkinen ohjaus vahvasti ohjaa tälläkin hetkellä sitä, mitä me syömme, juuri tuon maatalouspolitiikan kautta.

Ohjaava vaikutus on myös päiväkotien ja koulujen julkisilla ruokapalveluilla, jotka luovat syömisen perustaa lapsuudessa ja nuoruudessa. Niiden riittävistä resursseista ja kehittämisestä kannattaa Kaljosen mukaan kuntienkin pitää huolta.

THL:n erikoistutkija Niina Kaartinen kiinnittää huomiota siihen, että hallitusohjelma sisältää kirjauksen poikkihallinnollisesti ja yhdessä järjestöjen kanssa toteutettavasta kansallisesta terveys- ja hyvinvointiohjelmasta. Sillä on määrä vahvistaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, mikä sisältää myös elintavat ja ruokailutottumukset.

– Tässä kirjauksessa on hyvää poikkihallinnollisuus, Kaartinen huomauttaa.

– Poikkihallinnollisuus on tärkeä lähtökohta sille, että hyviä elintapoja ja ruokavalioiden muutoksia tukevia toimia tehdään yhteistyössä ja laaja-alaisesti yhteiskunnan eri sektoreilla.

Sekä Kaljonen että Kaartinen arvioivat, että poliitikot ovat hieman nihkeitä puuttumaan suoraan kuluttajien ruokavalintoihin, koska sitä pidetään yksityisasiana.

Kuluttajien valintoihin taas vaikuttavat esimerkiksi makutottumukset ja elintarvikkeiden hinta.

– Nopeus, helppous, ylipäänsä ruuanlaittotaidot ja myös meidän yleinen ruokakulttuuri, Kaartinen luettelee vaikuttavia tekijöitä.

Kaartinen korostaa, että ruokavaliomuutosten mahdollistamisessa keskeistä on eri toimijoiden välinen yhteistyö. Myös teollisuutta ja kauppaa tarvitaan ohjaamaan kuluttajia kestäviin ruokavalintoihin.

– Kauppa voisi paljon rohkeammin tehdä asioita ja kannustaa kuluttajia eteenpäin, Kaljonen puolestaan sanoo.

Keinoja ovat esimerkiksi tuotesijoittelu ja mainonta. Myös verkkokauppa tarjoaa mahdollisuuksia kannustaa kestävimpiin ruokavalintoihin.

– Lainsäädännöllä voidaan myös paaluttaa periaatteet hiilijalanjälkilaskentaan kaupalle ja teollisuudelle, Kaljonen jatkaa.

Lisäksi julkisella ohjauksella voisi vaikuttaa muun muassa mainontaan. Kansainvälisesti on otettu käyttöön esimerkiksi rajoituskeinoja erityisesti lapsille suunnatussa epäterveellisten tuotteiden mainonnassa.