Eduskunnan puhemiehen toimintaa on leimannut arvokkuus, mutta muuttuuko nyt jokin?

Politiikka

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps.) jakaa voimakkaasti mielipiteitä, vaikka Suomessa puhemiestä on totuttu pitämään puoluepolitiikan ulkopuolisena hahmona ja siten varsin neutraalina toimijana.

– Kukaan aiemmista puhemiehistä ei ole jo etukäteen herättänyt niin voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan kuin Halla-aho, sanoo Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares STT:lle.

Valtiollisessa protokollassa eduskunnan puhemies on presidentin jälkeen toisena ennen pääministeriä, ja tavallisesti puolueet kunnioittavat puhemiehen arvovaltaa.

Halla-ahoa oppositio kritisoi omiensa puolustamisesta jo ennen kuin eduskunnan työ on päässyt kunnolla alkamaan kevään vaalien jälkeen. Perussuomalaiset puolestaan kokevat joutuneensa ajojahdin kohteeksi.

– Halla-aho saattaa itsekin mieltää sen sillä tavalla, että hän varjelee niiden oikeutta, joiden oikeutta pyritään rajoittamaan, Vares arvioi.

Ristiriita oli Vareksen mielestä odotettavissa, kun ottaa huomioon, miten puolueet ovat toisiinsa tähänkin mennessä suhtautuneet.

– Halla-ahon toiminta nähdään sellaisena, jota puhemieheltä ei odoteta. Oppositiossa katsotaan, että Halla-aho enemmänkin pyrkii suojelemaan omiaan kuin varjelemaan kansanedustajien vapautta yleensä.

Vareksen mielestä oli myös odotettavissa, että Halla-ahon valinta puhemieheksi ei ollut niin yksimielinen kuin valinnat useimmiten ovat olleet.

Halla-aho sai puhemiesvaalissa 134 ääntä. Tyhjiä tai muuten hylättyjä ääniä oli 54 kappaletta, mikä on poikkeuksellisen paljon.

Nykyisen presidentin Sauli Niinistön yhdestä puhemiesvalinnasta tuli kiistaa, silloin monet äänestivät tyhjää, Vares muistelee.

Kyseessä ei kuitenkaan ollut poliittinen kiista, vaan eripura johtui Niinistön kurikampanjasta. Hän halusi hillitä eduskunnan menoja.

– Kansanedustajat suuttuivat, mutta kansa todennäköisesti oli entistä tyytyväisempi. Meillähän on tapana aina vähän katsoa poliitikkoja, kansanedustajia ja ministereitä herroina, joita pitää valvoa. Yleensä me pidämme siitä, jos joku heidän yläpuoleltaan jotenkin ärähtää heille.

Sitä kuka valvoo puhemiestä, ei Vares ole koskaan pohtinut.

– Periaatteessa kai eduskunta, koska eduskunta voi pistää hänet äänestyksellä poiskin paikaltaan.

Halla-aho on myös puolueensa todennäköinen presidenttiehdokas. Vares ei usko puhemiehen roolin olevan kampanjoinnissa suureksi avuksi.

– Ne, jotka hänestä eivät ole pitäneet, eivät varmaankaan muuta mielipiteitään nytkään. Puhemies on usein aika näkymätön, jos hän ei tekemällä tee itseään näkyväksi.

Toisaalta Vareksen mukaan voi tietysti ajatella, että jos henkilö on valtakunnan kakkospaikalla, pitäisi hänen olla sopiva myös valtakunnan ykköspaikalle.

Halla-aho on ollut paljon esillä sosiaalisessa mediassa puhemieheksi valintansa jälkeenkin, mutta se voi Vareksen mielestä olla jopa haitaksi.

– Hänellä on aika pienet todennäköisyydet saada muutenkaan ulkopuolista tukea ja jos hän sosiaalisessa mediassa argumentoi ja käyttäytyy retorisesti hyvin pitkälti samalla tavalla kuin on tehnyt aikaisemmissa rooleissaan, pitävät monet varmasti sitä todisteena, että hän ei ole irtaantunut siitä, mitä hän on ollut.

Puhuessaan valintansa jälkeen eduskunnalle Halla-aho sanoi puolustavansa puhemiehenä kansanedustajan vapautta.

Halla-ahon mielestä kansanedustajalla on muun muassa oikeus olla tulematta loukatuksi, mutta hänen velvollisuutensa on myös olla loukkaantumatta toisten edustajien arvoista tai mielipiteistä.

– Oppositiossa tämä on nähty vihapuheen kynnyksen laskemisena. Perussuomalaisten mielestä taas Suomessa on vallalla ei saa sanoa -kulttuuri, jossa koko ajan pistetään kiellettyjen tai paheksuttujen listalle entistä enemmän asioita.

Vares muistuttaa, että puhemiehet ovat kautta historian huomautelleet siitä, jos täysistunnossa mennään täysin asiasta sivuun tai käytetään kieltä, joka ei ole sopivaa eduskuntaan. Pieni ojentaminen kuuluu puhemiehen tehtäviin.

– Jää nähtäväksi, onko perussuomalaisten eduskuntaryhmä valmis maltillistamaan kielenkäyttöään. Ei tämä tilanne ainakaan paranna sitä, miten asioita saadaan eduskunnassa käsiteltyä.

Oppositio kimmastui Halla-aholle etenkin sen jälkeen, kun puhemies ei koko opposition pyynnöstä huolimatta keskeyttänyt eduskunnan istuntotaukoa perussuomalaisten puheenjohtajan, valtiovarainministeri Riikka Purran taannoisten rasististen kirjoitusten noustua esiin.

Oppositiossa katsottiin, että puhemies pyrki vastoin lupauksiaan rajoittamaan kansanedustajien oikeutta ilmaista mielipiteensä. Halla-aho puolestaan katsoi opposition muun muassa painostaneen puhemiestä asiassa.

– Sen mitä olen valtiosääntöjuristien kommentteja lukenut, sävy on ollut, että Halla-ahon reagointi puhemiehenä ei ole ollut ihan samanlaista kuin mihin on totuttu, mutta se on pysynyt laillisesti perusteltavissa, Vares sanoo.

Hän arvioi, että oppositiota häiritsevä reagointi syö kuitenkin puhemiehen arvovaltaa, vaikka laillista onkin.

Hallitus on vastuussa eduskunnalle, joten Vareksen mielestä on loogista, että eduskunnan johdossa oleva henkilö sijoittuu protokollassa ja myös periaatteellisella tasolla korkeammalle kuin hallituksen johtaja eli pääministeri.

– Siihen on myös historiallisia syitä. Meille tuli yksikamarinen eduskunta vuonna 1907. Silloin Suomi oli osa Venäjää ja eduskunnan puhemies oli korkein paikka, minkä suomalainen saattoi saavuttaa.

Itsenäisyyden aikana aina 2000-luvulle ei Vareksen mukaan pidetty asianmukaisena, että puhemies puuttuisi päivänpoliittisiin kysymyksiin.

– Toisaalta se oli vähän rumasti sanottuna myös lohdutuspalkinto, Vares luonnehtii.

Hän muistuttaa, että Urho Kekkosen aikana näkyvimpiä puhemiehiä olivat muun muassa K.A. Fagerholm, joka hävisi presidentinvaalissa hänelle vuonna 1956, V.J. Sukselainen, joka ei ollut niinkään Kekkosen miehiä silloisen keskustan eli maalaisliiton sisällä, sekä Johannes Virolainen.