Orpon hallitus aikoo vapauttaa Heinäveden Palokinkosket – "Massiivinen luontoteko"
Heinäveden Palokinkosket aiotaan vapautetaan uhanalaisten vaelluskalakantojen auttamiseksi.
Hallituksen muodostaja Petteri Orpo (kok.) kertoi asiasta hallitusohjelman julkistustilaisuudessa Säätytalossa. Hän luonnehti hankettaa ”massiiviseksi luontoteoksi”.
Ainutlaatuinen Juojärvestä Varisveteen laskeva koskireitti padottiin vuonna 1961 sähköntuotannon tarpeisiin.
Voimalaitospadon purkamisella ja koskien kunnostamiselle Vuoksen vesistön järvitaimenelle ja saimaanlohelle saataisiin merkittävä lisääntymispaikka. Ennen patoamista Palokin kuuden kilometrin koskireitillä oli yhdeksän koskea ja vahvat lohikalakannat.
Luonnonvarakeskuksessa on laskettu, että Palokinkoskien vapauttaminen tuottaisi vaelluskalojen vaelluspoikasia Saimaalle vuodessa 8 000–30 000 riippuen muun muassa alueen kunnostusten onnistumisesta ja emokalojen määrästä.
Palokinkoskien alue on virtaamiltaan kaksinkertainen verrattuna hiljattain vapautettuun Hiitolanjokeen, jonka Suomen puoleisiin koskiin laatokanlohet nousivat kutemaan heti, kun padot oli purettu.
Koskien vapauttaminen on tullut ajankohtaiseksi varsinkin siksi, että vesivoimalan turbiinit ovat tulossa käyttöikänsä päähän. Maa- ja metsätalousministeriöstä on arviotu, että Palokinkoskien avaaminen vaatisi valtiolta todella mittavaa tukea, mahdollisesti kymmeniä miljoonia euroja. Osa tuesta olisi työllistävää, osa menisi korvauksina voimalan omistavalle Pohjois-Karjalan sähkölle.
Sähköntuotannoltaan Palokki on valtakunnan mittakaavassa pieni. Sen osuus Suomen nykyisestä noin 70 000 gigawattitunnin sähkön vuosituotannosta on vain 0,4 promillea.
Palokin koskialue padottiin 1960-luvun alussa Outokummun kaivoksen energiatarpeen kattamiseksi. Lupaprosessin aikana alueelle ehdittiin kuitenkin vetää sähkönsiirtoverkko, jonka avulla sähkö tuotiin kaivokselle muualta.
Lupa padon rakentamiseen myönnettiin silti ja eteläisen Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen kahdeksan kilometrin matkalla ryöppyävä yhdeksän kosken sarja padottiin. Täysin luonnontilassa koskireitti ei ollut tosin aiemminkaan, sillä alajuoksulla sijaitsi 1700-luvun lopulta vuoteen 1924 asti yksi Itä-Suomen suurimmista vesisahoista. Kalat pääsivät kuitenkin nousemaan sen ohi.
Patoamisen myötä valtaosa Palokin koskista jäi patoaltaan alle, ja padon alapuoliset kosket jäivät kuivilleen. Vesivoimalaa ei lupaprosessissa myöskään velvoitettu kalojen kulun mahdollistavan kalatien rakentamiseen.
Kutupaikkojen tuhouduttua Saimaan järvilohi on saatu säilymään Suomen luonnossa laitoskasvatuksen ja istutusten avulla, mutta laji on yhä äärimmäisen uhanalainen.
Vaelluskalojen suojelun lisäksi Palokinkoskille on asetettu pitkän tähtäimen odotuksia myös kalastusmatkailuun. Turismia seudulla on ennestäänkin, sillä samalla kylällä sijaitsee ortodoksinen Lintulan nunnaluostari ja Uuteen Valamoon on vain noin vartin ajomatka.