Vasemmistoliiton Li Andersson toppuuttelee tavoitetta korkeakoulutettujen osuuden nostamisesta puoleen vuoteen 2030 mennessä – "Vaikeaa saavuttaa määräajassa"
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson arvostelee sitä, että puolueiden väläyttämien leikkauslistojen yhteydessä ei kerrota, mitä ne oikeasti ihmisille tarkoittavat. Erityisesti häntä huolestuttaa työssäkäyvien köyhien tilanne.
– Heitellään sopeutusta tuolta ja sopeutusta täältä miljardien edestä, mutta sitä ei sanota, että esimerkiksi 500 miljoonan euron leikkaus yleiseen asumistukeen laskisi tukea saavan kotitalouden kuten yksinhuoltajaperheen tuloja keskimäärin 110 euroa kuukaudessa. Se on raju leikkaus pienituloisille tällaisessa tilanteessa, jossa nyt ollaan, Andersson sanoo STT:n puheenjohtajahaastattelussa.
Kokoomuksen ehdottama puolen miljardin leikkaus asumistukeen vastaa Anderssonin mukaan noin kolmasosaa yleisen asumistuen menoista tällä hetkellä.
Hän huomauttaa, että Suomessa on jo ennen elinkustannusten nousua ollut myös palkansaajia, joiden palkka ei riitä elämiseen ja jotka joutuvat paikkaamaan sitä sosiaaliturvalla, yleensä asumistuella tai toimeentulotuella.
– Elinkustannuskriisi pahentaa heidän tilannettaan entisestään.
Vasemmistoliitto katsoo, että kolme miljardia euroa on mahdollista sopeuttaa ilman, että leikataan koulutuksesta, sosiaaliturvasta tai sosiaali- ja terveyspalveluista.
– Lähdemme siitä, että veroaukkoja pitää tilkitä ja verovälttelyyn puuttua. Listassamme on muun muassa veronmaksusta vapautettujen yhteisöjen lähdevero osinkotuloille, mikä koskisi myös ammattiyhdistysliikettä.
Varsinaisia leikkauksia puolue esittää lähinnä ympäristölle haitallisiin yritystukiin.
Anderssonin mielestä leikkauksia tärkeämpää olisi kehittää sosiaaliturvaa sekä siirtää niin sanotut kiky-maksut takaisin työnantajien maksettavaksi. Toisaalta asumismenojen hillitsemiseksi keskeistä on satsata riittävään kohtuuhintaisten asuntojen tuotantoon.
Indeksikorotuksista kiinnipitäminen täysimääräisesti on hänen mielestään välttämätöntä köyhyyden torjumisen näkökulmasta.
– Oikeistopuolueet esittävät indeksijarrua, mikä tarkoittaisi, että ei annettaisi indeksien korottaa esimerkiksi sosiaaliturvaa täysimääräisesti tässä tilanteessa. Hinnat siis nousisivat, mutta sosiaaliturva ei. Kyse on tosiasiassa leikkauksesta.
Juha Sipilän (kesk.) pääministerikaudella indeksit olivat jäässä, mutta silloin ei kuitenkaan ollut elinkustannuskriisiä kuten nyt, Andersson huomauttaa.
Kokoomus toistuu Anderssonin puheissa usein esimerkeissä siitä, mitä ainakaan ei tule ensi hallituskaudella tehdä. Yksi yhteinen tavoite puolueilla kuitenkin ainakin on: korkeakoulutettujen osuuden nostaminen 50 prosenttiin työikäisistä vuoteen 2030 mennessä.
Opetusministerinä toimivan Anderssonin mukaan tavoitteen saavuttaminen määräaikaan mennessä on kuitenkin varsin vaikeaa.
– Tutkinnon suorittaminen vaatii aikaa, ja nyt on jo vuosi 2023. Sanoisin, että käytännössä tavoite on mahdollista saavuttaa viimeistään vuonna 2035.
SDP:n tavoite on vielä kunnianhimoisempi, 60 prosenttia.
Korkeakoulutettuja on nyt Suomessa noin 40 prosenttia 25–64-vuotiaista. Määrä on pysynyt suunnilleen samana koko 2000-luvun. Suurin osa kilpailijamaista on kirinyt ohi.
Tällä hallituskaudella korkeakouluihin on lisätty 12 000 aloituspaikkaa. Anderssonin mukaan 50 prosenttiinkin pääseminen vaatii vuosittain pysyvää lisärahoitusta aloituspaikkojen määrän kasvattamiseen.
– Se on merkittävä taloudellinen panostus, mutta tarpeellinen. Kyse on sadoista miljoonista euroista useamman vuoden aikana.
Noin puolet nuorista valitsee ammatillisen tien toisella asteella. Heistäkin mahdollisimman monen pitäisi jatkaa korkea-asteelle kuten ammattikorkeakouluun, jotta 50 prosentin tavoite olisi realistinen.
– Pidän tärkeänä pitää kiinni monialaisesta tieteestä ja siitä, ettei kouluteta vain työelämän tarpeisiin. Totta kai täytyy kouluttaa myös tarpeisiin, mutta työelämä muuttuu, ja tärkeä roolinsa on myös esimerkiksi kielitieteillä.
Andersson sanoo, että jos mitään ei tehdä, koulutetuimmaksi sukupolveksi ovat jäämässä vuonna 1978 syntyneet suomalaiset.
– Se on aika surullinen ajatus.
Anderssonin mielestä on vaikea uskoa, että tietyt elinkeinojärjestöt ovat ryhtyneet kampanjoimaan lukukausimaksujen tuomiseksi suomalaisille opiskelijoille toisesta samanarvoisesta tutkinnosta samaan aikaan, kun puhutaan valtavasta osaajien tarpeesta.
– Itse ajattelen, että meidän pitää toivottaa tervetulleeksi joka ikinen ihminen, joka tässä tilanteessa haluaa opiskella varhaiskasvatuksen opettajaksi tai sosiaalityöntekijäksi tai erityisopettajaksi, vaikka hänellä olisikin jo toinen tutkinto.
Korkeakoulutuksen maksullisuuden tuominen keskusteluun lähettää Anderssonin mielestä ylipäätään aivan väärän viestin tässä tilanteessa.
– Tässä on käymässä juuri niin kuin pelättiin silloin, kun Sipilän hallitus toi lukukausimaksut EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Ensin maksut tuodaan yhdelle ryhmälle ja vähän ajan päästä esitetään tällaista. Tästä on vielä lyhyempi askel siihen, että aletaan laajentaa maksullisuutta kaikkiin tutkintoihin.
Koulutuksen maksuttomuus on Anderssonin mukaan vasemmistoliiton kynnyskysymys mahdollisiin hallitusneuvotteluihin.
Anderssonin mielestä sote-palveluiden tai varhaiskasvatuksen työvoimapulaa tuskin saadaan ratkaistua ilman, että se näkyy konkreettisina parannuksina palkkoihin.
Hänen mielestään esimerkiksi Aasiasta saapuvien sairaanhoitajien tulee myös voida tehdä osaamistaan vastaavaa työtä ja saada sen mukaista palkkaa. Nyt sairaanhoitajat työskentelevät usein hoiva-avustajina, koska heidän osaamistaan ei tunnisteta.
– Osaamisen selvittäminenkin vaatii resursseja juuri sinne hallintoon, josta monet puolueet ovat leikkaamassa.
Vasemmistoliitto haluaa, että jokaisella ikäihmisellä on oikeus laadukkaisiin palveluihin. Kyse on Anderssonin mukaan jälleen kerran siitä, varaudutaanko menojen kasvuun huolehtimalla myös tulopuolen ratkaisuista.
Hän nostaa esiin Tanskan ja Norjan, joissa on korkeampi veroaste kuin Suomessa.
– Suomessa veroaste on laskenut. Valtiovarainministeriö ennakoi sen laskevan vielä lisää tulevien vuosien aikana, ellei tehdä uusia päätöksiä. Eihän tämä ole kestävä yhtälö maassa, jossa on Euroopan ja teollistuneiden maiden nopeimmin vanheneva väestö.
Vasemmistoliitto haluaisi luonnollisesti, että punavihreä hallituspohja voisi jatkaa vaalien jälkeenkin, mutta Andersson sanoo sen edellyttävän kaikilta nykyisiltä hallituspuolueilta hyvää vaalitulosta.
– Sosiaalisessa mediassa on ollut vähän sellaista ilmaa, että riittäisi, kun demarit voittavat. Näinhän se ei ole. Toivon, että kaikki äänestäjät tämän tiedostaisivat.
Andersson kertoo, että hänen ja kaksivuotiaan tyttärensä Avan yhteistä lempipuuhaa on ulkoilla leikkipuistossa kotikulmilla Turussa. Hän sanoo saaneensa omilta vanhemmiltaan harvinaisen läsnäolon lahjan lapsuudessaan.
– Toki olin ainoa lapsi, joten se oli varmaan vähän erilaista kuin niissä perheissä, joissa on paljon läsnäolon tarvitsijoita. Se on ehdottomasti tärkein asia, jonka itse olen saanut lapsuudesta.
Läsnäoloa hän yrittää antaa myös omalle tyttärelleen niin paljon kuin mahdollista. Vapaa-ajalla keskitytään vain siihen, että ollaan yhdessä, hän sanoo.
STT kysyi puoluejohtajilta puheenjohtajahaastatteluihin valokuvausta vapaa-ajan parissa. Tytär viihtyy Anderssonin mukaan myös kotona touhuamassa eikä ainakaan vielä tarvitse mitään erikoisia aktiviteetteja.
– On kivaa, että yhdessä oleminen on sellaista stressitöntä.
Andersson pitää politiikan kohtalonkysymyksenä, että tuleva hallitus jatkaa lapsiin ja nuoriin panostusta.
– Yhteiskunnan vastuulla on tukea myös niitä ammattilaisia, jotka lasten ja nuorten kanssa työskentelevät. Helposti unohtuu, että koulu on ainoa paikka, johon tullaan lähes joka arkipäivä.