SDP:n Lindtman: Työmarkkinariidasta voi tulla vuosien armageddon – Saarikko varoittaa luottamuksen murenemisesta

Työmarkkinat

Suomi on ajautunut vaikeaan juntturaan, kun Petteri Orpon (kok.) oikeistohallitus on ajamassa läpi työmarkkinauudistuksiaan, ja ammattiyhdistysliike yrittää järeillä poliittisilla lakoilla taivuttaa hallituksen neuvottelupöytään. Lakot ovat hyydyttäneet tavarakuljetukset satamissa ja raiteilla, ja useat tehtaat ovat joutuneet ajamaan alas tuotantoaan.

STT:n haastattelemat oppositiopuolueiden johtajat varoittavat, että työmarkkinoiden iso riita voi johtaa pitkäkestoiseen epävakauteen ja luottamuksen murenemiseen.

Suurimman oppositiopuolueen SDP:n puheenjohtajan Antti Lindtmanin mukaan edessä on pahimmillaan ”monen vuoden armageddon”, jonka seurauksia on vielä vaikea arvioida.

– Pelkään, että vastakkainasettelua lietsomalla ajetaan suomalaiset työmarkkinat lähes pysyvään epävakauteen, jossa tuleville työehtosopimuskierroksille kasataan niin isot riidan siemenet, että se tulee vaikuttamaan pitkään, Lindtman sanoo.

Hänen mukaansa on selvää, että Orpon hallituksen jälkeen tarvitaan iso korjausliike. Mitä se konkreettisesti tarkoittaa, voidaan Lindtmanin mukaan arvioida vasta myöhemmin.

– Ennen sitä pitää nähdä, kuinka iso kaaos tästä tulevina vuosina syntyy.

Suomen työmarkkinoilla on perinteisesti nojattu kolmikantaiseen yhteistyöhön, jossa työntekijä- ja työnantajapuolen keskusjärjestöt ja maan hallitus pyrkivät yhdessä sopimaan merkittävistä uudistuksista.

Nyt ay-liike katsoo, ettei se ole päässyt aidosti neuvottelemaan hallituksen työmarkkinauudistuksista. Ay-liikkeen mukaan uudistukset toisivat isoja heikennyksiä palkansaajien asemaan.

Hallitus on perustanut kolmikantaisia työryhmiä uudistusten valmisteluun, mutta vaikka ay-liike on työryhmissä vastustanut uudistuksia, hallitus on edennyt haluamallaan tavalla.

Poliittiset lakot eivät ole toistaiseksi saaneet hallitusta tinkimään lakihankkeistaan, jotka tähtäävät lakko-oikeuden rajoittamiseen ja paikallisen sopimisen lisäämiseen. Pääministeri Orpo on sanonut, ettei lakoilla voi vaikuttaa hallituksen peruslinjaan.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK puolestaan kiistää olevansa työmarkkinariidan osapuoli ja sanoo, että hallituksen ei pidä antaa periksi lakkojen edessä.

SDP:n Lindtmanin mukaan suomalaisen työmarkkinajärjestelmän ja kolmikannan tulevaisuus on iso pohdinnan paikka.

– Tässä on nyt kasattu niin synkät pilvet horisonttiin, että on vaikea vielä nähdä, mitä tästä jäljelle jää ja mikä on johtopäätös sen jälkeen, Lindtman sanoo.

Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko toteaa, että uudistusten tekeminen ilman valtaisaa lakkoaaltoa ja jyrkkää vastakkainasettelua on tietysti aina parempi tie. Hänen mukaansa keskusta pyrkii toimintatapaan, jossa asioista pystytään sopimaan kolmikantaisesti.

– Mutta aivan kuten esimerkiksi (Juha) Sipilän (kesk.) hallituskaudella tehtiin, niin kyllä hallituksella on oikeus asettaa tavoitetaso esimerkiksi työllisyydelle, ja mikäli työmarkkinajärjestöt eivät kykene löytämään yhteistä ratkaisua, sitten hallituksella on velvollisuus toimia, Saarikko sanoo.

Sipilän hallituskaudella vuonna 2016 solmittiin kilpailukykysopimus (kiky), jolla muun muassa pidennettiin työaikaa ilman erillistä korvausta. Tavoitteena oli parantaa Suomen kilpailukykyä ja luoda työpaikkoja.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson nostaa juuri kiky-sopimuksen esimerkiksi siitä, että työntekijäpuoli on tehnyt Suomessa merkittäviä vastaantuloja.

– Mielestäni se kertoo aivan äärimmäisestä kompromissivalmiudesta Suomen ammattiyhdistysliikkeeltä, että he ovat olleet tämänkaltaisissa palkkasopimuksissa mukana.

Anderssonin mielestä merkittävistä työmarkkinauudistuksista tulisi päästä sopuun työntekijöiden ja työnantajien keskusjärjestöjen välillä.

– Silloin todennäköisesti ratkaisut ovat kestävämpiä, koska on haettu tasapainoa osapuolten välillä.

Anderssonin mukaan kysymyksessä kolmikannan toimivuudesta ovat taustalla myös työnantajapuolen aiempina vuosina tekemät linjaukset. Hän viittaa siihen, että EK on luopunut keskusjärjestösopimuksista ja lisäksi työnantajajärjestö Metsäteollisuus on irtautunut valtakunnallisesta työehtosopimustoiminnasta.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana tapahtuneet muutokset ovat Anderssonin mukaan johtamassa Suomessa hyvin hajautettuun ja epävakaaseen työmarkkinajärjestelmään, jonka seurauksena myös eriarvoisuus työntekijöiden välillä lisääntyy.

Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne sanoo, että vaikka eduskunta viime kädessä säätää lait, niin kannattaa tehdä sellaista lainsäädäntöä, joka nauttii mahdollisimman suurta luottamusta ja kannatusta yhteiskunnassa.

Harjanteen mukaan olisi hyvä miettiä sellaista politiikkaa, joka turvaa suomalaisen kilpailukyvyn, mutta myös ylläpitää sitä tasapainoa, että talouden hedelmät jakautuvat tasaisesti.

– Sen tyyppiseen lainsäädäntöön en usko, jossa kummallakin työmarkkinaosapuolella olisi veto-oikeus. Mutta se ei tarkoita, ettei voisi löytää tasapainoisia kokonaisuuksia uudistaa.

Meneillään oleva työmarkkinariita voi Saarikon mukaan johtaa luottamuspääoman murenemiseen, jonka hintalappua ei voi edes määritellä.

– Tästä näyttää tulevan hyvin riidantäyteinen asetelma koko vaalikaudeksi, Saarikko sanoo.

– Pelkään myös sitä riskiä, että tämä kasvattaa vasemmistossa painetta ryhtyä joukoksi, joka kertoo seuraavien eduskuntavaalien tavoitteeksi perua ja muuttaa nämä asiat, ja silloin Suomi kiertää kehää.

Saarikon mukaan keskusta kannattaa monia Orpon hallituksen ajamia uudistuksia mutta on huolissaan neuvottelutavasta.

Harjanne sanoo, että mitä pidempään nykyinen riita jatkuu, sitä suurempaan epäluottamukseen se johtaa työmarkkinoilla eri osapuolten välillä. Hänen mukaansa luottamus sujuvoittaa todella paljon kaikkea, myös taloudessa.

– Sen (luottamuksen) rapauttaminen tekee meille kaikesta vaikeampaa.

Lindtmanin mielestä pääministeri Orpon kannattaisi tarttua SAK:n viime viikolla julkistamaan neuvottelutarjoukseen, joka sisälsi Lindtmanin mukaan merkittäviä vastaantuloja.

– Jos tämän haluaisi sopia, niin tämä olisi vuorokaudessa sovittavissa. Mutta jos hallitus on tehnyt tästä itselleen arvovaltakysymyksen, niin sitten ollaan valitettavasti erittäin vaikeassa tilanteessa.

Saarikko sanoisi pääministerille, että joskus paras on hyvän vihollinen.

– Ei kannata keskittyä miettimään, kuka menettää kasvonsa, vaan sitä, miten tämä tilanne laukeaisi, koska syventyessään sen vaikutukset ovat todella kauaskantoiset.