Puoluetaustaisen lobbarin keskeinen pääoma löytyy verkostoista – "Jos menetät luottamuksen kerran, sitä ei saa koskaan takaisin"

– Näissä hommissa olisi vaikeaa olla ilman mitään taustaa yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, Ulla Rask huomauttaa.

Hanna-Kaisa Järven mukaan olennaista on poliittisen järjestelmän tuntemus. Se, että osaa ennakoida päätöksiä ja tietää, missä vaiheessa oman työnantajan kannalta tärkeisiin asioihin pitää vaikuttaa.

– Soten käänteissä ennakointi ei ole tosin ihan onnistunut, Järvi huomauttaa, ja koko kolmikko remahtaa nauramaan.

Ollaan Elinkeinoelämän Keskusliiton ja sen jäsenyhdistysten kotipesässä Helsingin Etelärannassa.

EK:lla on maine kokoomusta lähellä olevana organisaationa, mutta Sanna Rauhansalon, Hanna-Kaisa Järven ja Ulla Raskin poliittinen koti löytyy keskustasta.

Rask on työskennellyt nuorena keskustalaisen kansanedustajan avustajana, Järvi lisäksi keskustan eduskuntaryhmässä.

Rauhansalolla on kokemusta niin keskustaopiskelijoista kuin puoluetoimistolta, ryhmäkansaliasta ja erityisavustajan pestistä.

Kaikki ovat edelleen omien osastojensa aktiiveja, kampanjoivat vaaleissa ja osallistuvat puoluekokouksiin.

Siirtyminen eduskuntatyöstä elinkeinoelämän ja työnantajaliittojen palvelukseen on ollut naisten mukaan iso muutos.

– Olen aina ollut kauhean pragmaattinen ihminen, mutta täällä minusta on tullut entistä pragmaattisempi. Politiikan tunteille ei enää anna samalla tavalla valtaa kuin silloin, kun oli itse politiikan sisäpiirissä töissä, Järvi kuvaa.

Työnantajan muuttuessa on joutunut kohtaamaan uudenlaisia ennakkoluuloja.

– Etelärantaa mystifioidaan aika paljon. Kun tulin tänne, yksi kaveri sanoi, että täällä ei ole muita töissä kuin Länsiväylää bemarilla ajavia lihaa syöviä heteromiehiä. Kyllä se on muuttunut aika paljon hänen käsityksistään, Rauhansalo naurahtaa.

– Jos sanoo, että yksityinen terveyspalveluyritys ja Eteläranta 10, niin se on monelle sellainen, että pari askelta taaksepäin, Järvi lisää.

Rauhansalon ja Järven mukaan näkökulman vaihtaminen on myös lisännyt kriittisyyttä omaa puoluetta kohtaan.

– Kun tuntee tätä toimialaa huomattavasti paremmin, välillä ihmettelee, että eivätkö poliitikot ymmärrä, mihin jotkut tehdyt päätökset johtavat, Rauhansalo sanoo.

Silloin Rauhansalo kertoo katsovansa peiliin ja pohtivansa, onko itse epäonnistunut Teknologiateollisuuden viestin viemisessä poliitikoille.

– Toisaalta politiikassa on niin paljon toimijoita, että vaikka kuinka taitavasti veisi viestiään eteenpäin, joskus se vain törmää siihen vastakkaiseen näkökulmaan, eikä asia edisty.

Puoluetaustaisen lobbarin keskeinen pääoma ovat myös hänen verkostonsa. Rauhansalo kertoo tulleensa palkatuksi nimenomaan keskustalaisena naisena.

– Kun tuntee ihmiset, on myös paljon helpompi ottaa puhelin kouraan tai lähettää sähköpostia, että miten tämä homma nyt oikeasti menee, Järvi sanoo.

Merkittävissä poliittisissa asemissa toimivien ihmisten siirtyminen lobbariksi tai yritysten palvelukseen on kohdannut myös kovaa kritiikkiä.

Lehdissä on puitu erityisesti kokoomuslaisten poliitikkojen ja avustajien siirtymistä yksityisten terveyspalveluyritysten johtotehtäviin kesken sote-vääntöjen.

Moni kantaa huolta Suomen pienistä piireistä ja siitä, tekevätkö poliitikot yritysten kannalta mieluisia päätöksiä, kun niitä on lobbaamassa oma ystävä.

– Kyse on ihmisen lojaliteetista, että osaa käyttää ammattitaitoaan oikein tehtävässä kuin tehtävässä, Järvi vastaa.

Kolmikko korostaa, että sekä politiikassa että edunvalvojana täytyy uskoa niihin asioihin, joita edistää.

– Politiikassa toimiminen on kasvattanut sellaisen omantunnon, että uutta työtehtävää harkitessa aina miettii ensimmäisenä, että onko tämä sellainen toimiala, jonka asioita pystyn ajamaan. Jos on vähänkään ristiriitaa, ei kannata lähteä, Järvi sanoo.

Kun pöydän toisella puolella istuu omia pitkäaikaisia työkavereita, täytyy Järven mukaan olla tarkkana, että ei käytä luottamusta väärin.

– Jos menetät luottamuksen kerran, sitä ei saa koskaan takaisin, hän huomauttaa.

Ongelmista huolimatta liikkeestä politiikan, järjestöjen ja elinkeinoelämän välillä on naisten mielestä ennen kaikkea hyötyä.

– En ymmärrä, miten siitä voisi olla missään työssä haittaa, että on nähnyt sen toisen puolen. Kyllä se vain parantaa ammattitaitoa, Rask toteaa.

Järven mielestä pitäisi suhtautua myös avoimesti siihen, jos ihminen haluaa siirtyä edunvalvonnasta takaisin politiikkaan.

– Miettikää, kuinka isoa lisäarvoa se tuo, että esimerkiksi Sanna on nyt seurannut viisi vuotta teknologiateollisuutta.

Työnantajaliittojen palveluksessa Rauhansalo, Järvi ja Rask osallistuvat aitiopaikalta suomalaisen työelämän kehittämiseen.

Kolmikko ennustaa, että työelämän muutos tulee olemaan rajua digitalisaation myötä.

Muutokseen vastaamisessa suomalaisten koulutustason nostaminen ja uudelleenkouluttautumisen helpottaminen ovat avainasemassa.

Kolmikko uskoo, että lopulta muutoksessa on kyse askeleesta parempaan sekä työntekijöiden että asiakkaiden kannalta.

Rask nostaa esimerkiksi vakuutusyhtiö If:in, jonka asiakaspalvelussa Suomessa kehitetty tekoäly Jenny vastaa rutiinikysymyksiin ja vain haastavimmat kysymykset ohjataan asiakaspalvelijoille.

– Digitalisaatiota ei tarvitse pelätä. Työt eivät lopu, vaan ne muuttavat muotoaan. Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla on vielä pitkä matka siihen, että ihminen jäisi työttömäksi, Järvi rauhoittelee.

Järvi ja Rask muistuttavat, että ihmisten toiveet heidän saamistaan palveluista ovat jo muuttuneet. Harva esimerkiksi haluaa mennä maksamaan laskujaan pankkikonttoriin.

Sormeen tulleesta haavasta puolestaan voi ottaa kuvan ja lähettää lääkärille chatissa, jotta tämä voi arvioida tikkaamisen tarpeen.

Kaikilta säästyy aikaa, eikä asiakkaan tarvitse mennä terveysasemalle jonottamaan.

Rask huomauttaa, että Suomessa on pieni väestö ja pitkät etäisyydet. Samalla mobiiliverkko on asiakkaille edullinen, joten moni on valmis hoitamaan asioita puhelimella.

Tätä kannattaisi Raskin mielestä hyödyntää vielä nykyistä enemmän.

– Pystyisimme todella hyvin testaamaan täällä uusia digitaalisia palveluita.

Yksi työmarkkinatoimijoita pitkään puhututtaneista aiheista on paikallisen sopimisen lisääminen.

Palkansaajapuolelta on ajoittain kuulunut puheenvuoroja, joiden mukaan Suomessa ei ole voitu edetä asiassa yhtä jouhevasti kuin Ruotsissa, koska työnantajat eivät ole valmiita ottamaan työntekijöitä mukaan yrityksen päätöksentekoon.

Puuttuuko suomalaisilta yrityksiltä luottamus työntekijöitään kohtaan?

– Varmasti on kyse osittain kulttuurisesta kysymyksestä. Monet työehtosopimukset antavat tälläkin hetkellä mahdollisuuden paikalliseen sopimiseen, mutta meillä ei välttämättä uskalleta tehdä muutoksia sopimuksiin, koska työpaikoilla ei ole riittävää osaamista asiasta, Rask vastaa.

– Digistartupit ovat airueita yhdessä päättämisessä. Niissä ero työntekijöiden ja työnantajien välillä on ihan eri tavalla liukuva.

Kolmikko korostaa, että ikäluokkien pienentyessä kilpailu osaavasta työvoimasta kasvaa.

– Palvelualalla työnantajamielikuva on koko ajan tärkeämpää yrityksille. Jos tulee sellainen käsitys, että jossain sorsitaan työntekijöitä, se ei voi olla yrityksen kannalta millään tavalla hyvä asia, Rask kertoo.

– Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla kilpaillaan nimenomaan työnantajakuvalla sekä työn ehdoilla ja joustoilla, Järvi myöntelee.

Rauhansalo huomauttaa, että teknologiateollisuudessa on jo työvoimapulaa. Osaajista käydään tiukkaa kilpailua toimialan sisällä, ja alalle yritetään houkutella uusia osaajia.

– Yrityksillä ei ole varaa kohdella työntekijöitään huonosti. Sana leviää niin nopeasti.

Juttu on ilmestynyt alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 21.6.2018. Lehden voit tilata täältä .