Näkökulma: Joulujuhlakeskustelu osoittaa, kuinka vaikeaa suomalaisten on puhua uskonnosta – Moni pelkää, ettei kristillisille arvoille ja perinteelle jää tilaa nyky-yhteiskunnassa

Politiikan asiantuntija Erkka Railo jakoi tiistaina Twitterissä osuvan kuvan maalauksesta, jossa keskiaikaiset sotilaat läimivät toisiaan raivopäissään miekoilla. Tunnelma on kaoottinen.

Kuvan alle Railo on kirjoittanut: ”Havainnollistava kuva normaalista arkipäivästä #Twitter’ssä”.

Näinpä. Twitteristä on tullut sotatanner, jossa jokainen kiljuu kilpaa, sohii sanaisilla aseillaan sumeilematta ja antaa raivon näkyä. Huolestuttavinta on se, että keskustelua käyvät he, joita toisinaan sivistyneistöksikin kutsutaan.

Tyypillistä keskustelulle on se, ettei kukaan edes yritä ymmärtää toista.

Niin kävi taas viikonloppuna, kun apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen linjasi, että koulujen joulujuhlien järjestäminen kirkoissa on lainvastaista.

Toiset riensivät huutamaan, että just näin, ei todellakaan joulujuhlia kirkkoihin, toiset jankuttivat, että joulukirkkoon on päästävä kouluissa jatkossakin. Lopulta tapeltiin siitä, mitä apulaisoikeusasiamies itse asiassa oli sanonut.

Uskonto on suomalaisille vaikea aihe, sen joulujuhlakeskustelu taas osoittaa.

Aiheeseen liittyy niin paljon tunteita, että keskustelu äityy miltei väkisinkin yleiseksi älämölöksi.

Toisille kirkko Raamattuineen edustaa parituhatta vuotta vanhaan taruun pohjautuvaa höpöhöpöä, toisille se on tärkeä elämän ohjenuora ja koko maailmankatsomuksen perusta.

Vaikka suomalaisista suurimman osan ajattelu osuu jonnekin ääripäiden välimaastoon, silti keskustelu on hyvin polarisoitunutta.

Ehkä juuri siksi uskontoteemoissa olisi syytä nojata erityisen voimakkaasti maltillisuuteen ja kiihkottomuuteen.

Maallistuneessa yhteiskunnassa uskontotietämys on ohentunut voimakkaasti. Uskontokeskustelussa kovinta ääntä pitävät usein he, joilla ei ole aiheesta tarpeeksi tietoa tai omakohtaista kosketusta. Näkemykset pohjautuvat hyvin pitkälti mielikuviin.

Toisella puolen aitaa on syytä tunnustaa se tosiasia, että Suomesta on tullut moniarvoinen yhteiskunta. Kirkko ja sen sanoma on monille vieras, eivätkä he halua sitä arkeensa. Näkemystä on syytä kunnioittaa.

Samalla täytyy kunnioittaa sitä, että toiset haluavat edelleen harjoittaa uskontoaan tai kokevat kristinuskon merkittäväksi kulttuuriseksi perinnöksi.

Apulaisoikeusasiamiehen linjaukseen liittyvässä keskustelussa sekoittui kaksi erillistä asiaa.

Näkemys siitä, että kaikille koulun opiskelijoille tarkoitettu yhteinen joulujuhla ei voi olla luonteeltaan uskonnollinen, on perusteltu ja ymmärrettävä.

Koulussa joulua pitää voida juhlia niin, että siihen osallistuminen tuntuu kaikista hyvältä. Sen päälle voidaan järjestää joulukirkkoja entiseen tapaan, kunhan ne eivät ole pakollisia.

Yhtä lailla kouluissa täytyy olla tilaa myös sille, että toiset opiskelijat eivät osallistu tunnustuksellisista syistä esimerkiksi tanssitunneille tai teatterivierailuihin. Toivottavasti suvaitsevaisuuden puolestapuhujat eivät unohda heitäkään, sillä arkitodellisuus voi heidän kohdallaan olla usein melko karu.

Apulaisoikeusasiamiehen linjaus jätti kuitenkin ilmaan epäselvyyden siitä, että saako kirkoissa järjestää enää ollenkaan koulujen tilaisuuksia. Pölönen piti kirkkosalia lähtökohtaisesti uskonnollisena tilana, jossa koulujen päättäjäistilaisuuksien järjestäminen on vähintäänkin ongelmallista.

Moni hätääntynyt keskustelija otti Twitterissä kantaa nimenomaan tästä näkökulmasta.

Apulaisoikeusasiamiehen tulkinta onkin hämmentävä ja monitulkintainen. Moni suomalaislukio järjestää esimerkiksi lakkiaisjuhlansa täysin ei-uskonnollisella sisällöllä kirkoissa, koska lukioiden omat juhlasalit ovat siihen tarkoitukseen auttamatta liian pieniä.

Joutuvatko lukiot nyt muuttamaan toimivia käytäntöjään, kysyi moni.

Muiden uskonnollisten yhteisöjen tiloissa toimii arkipäivisin muun muassa kunnallisia päiväkoteja, kun pääasiassa viikonloppukäyttöön rakennetut tilat ovat silloin tyhjäkäytöllä. Tiloissa järjestetään myös esimerkiksi kutsuntoja.

Yhteiskäyttö on järkevää jo ilmastonmuutoksen kannalta, mutta apulaisoikeusasiamiehen näkemys jättää epäselväksi sen, onko sellainen jatkossa enää mahdollista.

Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni huomauttikin Helsingin Sanomille , etteivät kirkon seinät vielä tee tilaisuudesta uskonnollista.

Kirkkoasioista vastaava tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen (kesk.) totesi Suomenmaan blogissaan , että eduskunnan perustuslakivaliokunta joutuu vielä linjaamaan asiasta, koska apulaisoikeusasiamiehen perusteluista jää niin paljon avoimia kysymyksiä.

Joulujuhlakeskustelun voi liittää myös osaksi laajempaa yhteiskunnallista murrosta, jossa kirkko menettää rajusti asemaansa.

Kirkkoon kuuluu enää alle 70 prosenttia suomalaisista. Kirkosta eroaminen on kiihtyvä ilmiö. Suomi maallistuu ja kirkon opit (mitä ne kunkin mielestä ovatkaan) eivät ole muodissa.

Vanhasta valta-aseman ylläpitäjästä ja ideologisesta vallankäyttäjästä on tulossa marginaalisempi ilmiö, joka joutuu suhteuttamaan asemaansa isompiin valtaideologioihin.

Murroksen keskellä kristinuskon yhä omakseen kokevia pelottaa ja ahdistaa, että onko heille tilaa maallistuneessa yhteiskunnassa.

Julkisen vallan edustajat ovat lyhyen ajan sisällä ilmaisseet useampia kannanottoja, joissa uskonnolliset ovat kokeneet joutuvansa ahtaalle. Tästä esimerkkinä käyköön vaikkapa kansanedustaja Päivi Räsäseen (kd.) kohdistuvat esitutkinnat kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Pelkoa vain vahvistaa aiheista nouseva raivopäinen keskustelu, jossa lynkkausmielialat eivät ole kaukana.

Se on huolestuttava ilmiö. Kirkolla itsellään ei ole mairitteleva historia eri tavalla ajattelevien ymmärtäjänä, mutta sortajasta ei silti voi tehdä sorrettua.

Uskonnot pitäisi nähdä osana yhteiskuntaa, jossa tilaa on kaikille, myös niille, jotka ajattelevat eri tavalla kuin valtaväestö.

Juttua korjattu 13.11.2019 kello 13. Päivi Räsästä vastaan ei ole nostettu syytteitä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, kuten jutussa aiemmin todettiin. Räsäseen kohdistuu kaksi esitutkintaa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.