Kokoomus teki historiallisen valinnan 30 vuotta sitten – Johannes Virolaisen arvio osoittautui vääräksi
Tasan kolme vuosikymmentä sitten, 27. elokuuta 1994 lähti nousukiitoon ura, joka päättyi vasta tasavallan korkeimmalla huipulla.
Sekavassa tilassa tuolloin ollut kokoomus kokoontui Espooseen valitsemaan uutta puheenjohtajaa tehtävästä tarpeekseen saaneen Pertti Salolaisen tilalle.
Heikoksi johtajaksi arvosteltu Salolainen oli saanut kuraa niskaa omiltaan pitkin vuonna 1991 alkanutta kauttaan. Lamavuosina kokoomuksen voimahahmoksi oli noussut valtiovarainministeri Iiro Viinanen, joka halusi Salolaisesta eroon.
Salolainen joutui eroamaan pitkälti sen vuoksi, että Viinanen ei taipunut Salolaisen lupaamiin tuloveronalennuksiin.
Salolainen oli kertonut kokoomuksen puoluehallitukselle, että Viinanen oli jo sitoutunut yhden prosenttiyksikön tuloveron alentamiseen. Salolaisen mukaan asialle oli kuittaus myös pääministeri Esko Aholta (kesk.) ja liikenneministeri Ole Norrbackilta (r.), mutta Viinanen sanoikin yhtäkkiä ei.
Puoluekokouksessa Viinasen suosikki, toisen kauden salolainen kansanedustaja Sauli Niinistö löi kilpailijansa Matti Auran, Kimmo Sasin ja Jouni Mykkäsen.
Suomen Kuvalehden toimittajana puoluekokousta seurannut Tuomo Lappalainen on kertonut, että Niinistön pitäessä kiitospuhettaan Viinanen hymyili leveästi kokoussalin käytävällä ja otti vastaan puoluetovereiden onnitteluja.
Lappalaisen mukaan ensimmäisessä linjapuheessaan Niinistö toi esiin vain vähän konkreettisia tavoitteita, mutta paljasti sitäkin enemmän poliitikon luonteestaan. Tuore kokoomusjohtaja nosti yhdeksi keskeisistä periaatteistaan lupauksista kiinnipitämisen ja piti ylisuurten odotusten herättämistä äänestäjissä vastuuttomana politikointina.
Lappalaisen mukaan samantapaisella matalalla profiililla Mauno Koivistosta tuli aikanaan suuri kansansuosikki.
– Koivisto onnistui selittämättömällä tavalla kääntämään vaikeaselkoisuutensa vahvuudeksi. Niinistön suuri haaste on osoittaa vääräksi Johannes Virolaisen arvio, että kansa ei hyväksy Koivistossa palvomiaan piirteitä kenessäkään toisessa poliitikossa, hän kirjoitti.
Virolainen oli väärässä. Ilkka Kanervan aikanaan tyypilliseksi yhden kauden kansanedustajaksi arvioima Sauli Väinämö Niinistö päätti poliittisen uransa kolme vuosikymmentä myöhemmin 1. maaliskuuta 2024 ylivertaisen suosittuna entisenä valtiovarainministerinä, eduskunnan puhemiehenä ja kahden kauden presidenttinä.
Korjattu 28.8. klo 9.42: poistettu 4. viimeinen kpl, jossa edellisen kappaleen toistoa.