Asiantuntijat: Lastensuojelun rahoitus ja valinnanvapaus soten isoin kysymysmerkki – "Paine saada päätöksiä on kova"

Lastensuojelun kohtalo sote-uudistuksessa on ollut pitkään kysymysmerkki, ja harvaan asiaan on vieläkään selvyys.

Varmaa asiantuntijoiden mukaan on ainakin se, että järjestelmä syntyy keskosena.

– Se kehittyy sitä mukaa kun se lähtee toimimaan. Aluksi tulee paljon hämmennystä, mutta sitten pikku hiljaa, jos vaan pidetään mielessä, mitä todella tavoitellaan, on mahdollisuus johonkin ihan hyvään järjestelmään, sanoo johtava tuloksellisuustarkastaja Sari Hanhinen Valtiontalouden tarkastusvirastosta.

Sote-uudistus on niin laaja ja sen toteuttamisaikataulu on niin kireä, että moni yksityiskohta jää lastensuojelussa ennalta selvittämättä, tiistaina Lastensuojelupäivillä puhunut Hanhinen lisää.

Lastensuojelupäivillä myös puhunut sosiaali- ja terveysministeriön erityisasiantuntija Virva Juurikkala jakaa Hanhisen näkemyksen keskeneräisyydestä.

– Se on varma, että valmista mallia ei kerralla tule, vaan sitä korjaillaan ja hiotaan kokemusten myötä.

Juurikkalan mukaan on esimerkiksi vielä mahdotonta sanoa, mitä valinnanvapausjärjestelmä tarkoittaa lastensuojelun kannalta.

– Ei voi vielä tietää, koska laki on valmistelussa. Yleisestihän se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kansalainen pystyy valitsemaan työntekijän, jonka kanssa työskennellään, tai toimipisteen, josta palveluja haetaan. Se, koskeeko tämä myös lastensuojelua, on vielä avoin kysymys.

Juurikkala perustelee uudistuksen kiirettä sillä, että työtä on tehty jo kolme hallituskautta.

– Ihmiset kentällä eivät jaksa enää jatkuvaa epävarmuutta, joten pidän tärkeänä, että saadaan joku ratkaisu ja päästään seuraavalle tasolle. Paine saada päätöksiä on kova.

Hanhisen mukaan lastensuojelupalveluissa on tapahtunut sama ilmiö kuin terveyspalveluissa, kun isot toimijat ovat alkaneet ostaa pieniä yrityksiä.

Hänen mukaansa on riski, että ala keskittyy liian harvalle ja isot toimijat voivat määrittää palvelujen hinnan.

– Totta kai, jos markkina keskittyy isoille tuottajille, niin onhan se aina riski. Lastensuojelun palvelut ovat jo nyt hyvin kalliita.

Hanhisen mukaan osa kunnista on alkanut tuottaa lastensuojelun palveluita uudelleen itse, koska niissä on kyllästytty korkeisiin hintoihin ja siihen, ettei laatu aina vastaa tarvetta.

– Valtion rahoitus maakunnille tulee soten jälkeen olemaan niin niukka, että maakunnissa joudutaan toden teolla miettimään, tuottavatko ne palvelut itse vai ostavatko muualta.

Hanhinen uskoo, että valtion rahoituksen niukkuus on se, mikä ohjaa maakunnat etsimään tehokkaimman tavan tuottaa palvelut.

Hän huomauttaa, että tällä hetkellä lastensuojelussa menee paljon rahaa siihen, että palvelujärjestelmässä on päällekkäisyyttä ja perheitä pallotellaan luukulta toiselle.

– Ajatellaan, että säästö syntyy siitä, että ihmiset saavat palveluita nopeammin ja saman tien oikeita palveluita ja pallottelu loppuu.

Käytännön puoli palvelujen rahoituksessa ja säästöjen toteutumisessa on kuitenkin vielä auki.

– Se, miten tämä käytännössä tulee toimimaan, sitä kukaan ei tiedä. Ei oikeasti tiedetä, että miten tämän rahoituksenkin puolesta, että millaisiin ongelmiin tässä törmätään ja miten sitten matkan varrella korjaillaan, Hanhinen sanoo.