Armahduksilla on ollut korkeimman oikeuden puolto – presidentti Niinistö jättänyt kuitenkin armahtamatta kymmenen tuomittua, jotka KKO olisi vapauttanut

Kaikilla presidentti Sauli Niinistön armahtamilla rikoksesta tuomituilla on ollut korkeimman oikeuden (KKO) puolto.

Niinistön linja ei kuitenkaan noudattele täysin korkeimman oikeuden linjaa, sillä hän on jättänyt armahtamatta presidenttikaudellaan yhteensä kymmenen ihmistä, joiden armahtamista korkein oikeus on puoltanut.

Niinistö on armahtanut yhteensä 18 ihmistä eli keskimäärin kolme vuodessa.

Armonanomuksia on tullut Niinistön kaudella yhteensä 461, joista on hylätty tai jätetty käsittelemättä 443. Käsittelemättä eli varteen ottamatta jätetään sellaiset tapaukset, joissa presidentillä ei ole armonantovaltaa.

Niinistön edeltäjä, presidentti Tarja Halonen hyväksyi keskimäärin reilut parikymmentä anomusta vuodessa. Halonen armahti aikanaan lukuisia aseistakieltäytyjiä, vaikka KKO olisi hylännyt hakemukset.

Lukujen perusteella Niinistön linja näyttää Halosen linjaa tiukemmalta. Vertailu on kuitenkin ongelmallista muun muassa siksi, että armahdusanomuksia tuli Halosen aikana sadasta kahteensataan vuodessa ja Niinistön aikana anomuksia on tullut vajaat sata vuodessa.

Halonen armahti myös elinkautisvankeja vuoteen 2006 asti, kunnes ne siirtyivät pääosin Helsingin hovioikeuden ratkaistaviksi. Tapaukset eivät myöskään ole koskaan samanlaisia.

Armahdusta voi anoa tuomitun lisäksi joku muu yksityinen henkilö, yhteisö tai viranomainen.

Anomus päätyy ensin oikeusministeriöön, joka tutkii, kuuluuko tapaus presidentin armonantovaltaan vai ei. Jos kuuluu, ministeriö pyytää lausuntoja viranomaisilta.

– Voimme pyytää lausuntoa esimerkiksi vankilasta, vankiterveydenhuollosta tai muilta viranomaisilta, jotka ovat oleellisia pyynnön kannalta, hallitussihteeri Johanna Nyberg oikeusministeriöstä kertoo.

Käytännössä oikeusministeriö toimii presidentin asiantuntija-apuna kerätessään tarpeelliset tiedot päätöstä varten. Esittelijänä armonanomuksissa toimii oikeusministeri.

– Nämä tehdään presidentin esittelyssä muutaman kerran vuodessa, Nyberg sanoo.

Oikeusministeriö esittää joko armahdusta tai anomuksen hylkäämistä, ja presidentti päättää lopulta armahduksesta.

Armahduksissa voi olla kysymys muun muassa ihmisen vapauttamisesta tuomiostaan kokonaan, tuomion muuttamisesta ehdolliseksi tai vapauttamisesta vankeustuomiosta, joka on aiheutunut maksamattomista sakoista.