Aino-Riikka Simula synnytti viime keväänä pienen vauvan kesken eduskuntavaalikampanjansa – "Kaikki meni hyvin"

Kun eduskuntavaalikampanjat kävivät viime keväänä kuumimmillaan, keskustan pirkanmaalaisehdokas Aino-Riikka Simula oli synnytyssairaalassa. Hänen toinen lapsensa syntyi maaliskuussa 2019. Perheen esikoinen oli silloin puolitoistavuotias.

Sairaalasta päästyään Simula pyrki vaaleista huolimatta rauhoittamaan elämäänsä ja pyrki olemaan mahdollisimman paljon kotona pienen vauvan kanssa.

Täysin erossa eduskuntavaaliehdokas ei voinut politiikasta kuitenkaan olla, sillä vaalipäivä puski päälle. Vaalitenttejä ja kampanjatilaisuuksia riitti. Viimeisillä kampanjaviikoilla hän oli vauvan kanssa kampanjoimassa joka päivä.

Lapsen isä hoiti vauvaa tilaisuuksissa vähän sivummalla, usein hätiin pyydettiin myös Simulan äiti tai jompikumpi siskoista.

– Olihan se rankkaa aikaa, kun näin jälkikäteen ajattelee, Simula huokaa.

– Olimme kuitenkin suunnitelleet kaiken etukäteen ja organisoineet kaiken niin, että kampanjointi onnistuu.

Varsinainen vaalitulos oli hänelle pettymys. Paikka Arkadianmäellä ei auennut ja keskustakin sai surkean kannatuksen.

– Mutta en silti kadu, että lähdin mukaan. Rankkuudestaan huolimatta viime kevät oli ihanaa aikaa. Mielestäni saimme tehtyä mahtavan kampanjan lapset huomioiden.

Vuoden takainen kevät on Simulan mukaan eräänlainen tiivistymä siitä, mitä pikkulasten vanhemmuus ja politiikan yhdistäminen vaatii. Suunnittelua ja organisointia täytyy tehdä paljon. Oikeastaan todella paljon.

Paljon joutuu myös venymään, sietämään ja menemään lapsen unirytmien mukaan.

Simula, 24, on keskustan puoluevaltuuston jäsen ja puoluehallituksen varajäsen. Hän johtaa Vesilahden keskustan kunnallisjärjestöä ja toimii varapuheenjohtajana keskustan Pirkanmaan piirissä.

Viime vuosien aikana hän on usein osallistunut keskustan kokouksiin ja tapahtumiin pieni nyytti kainalossaan.

Vauvan kanssa keskittyminen vaatii välillä pinnistelyä. Pienellä voi tulla yhtäkkiä nälkä tai vaippa täytyy vaihtaa. Vauva myös itkee silloin, kun hänellä itkettää, vaikka kokouksessa olisi kuinka tärkeä puheenvuoro kesken. Silloin täytyy vain lähteä kesken pois.

Pelkkä lapsen kantaminenkin tuntuu kehossa pitkien kokouspäivien jälkeen.

– En silti koe, että joutuisin luopumaan jostain. Menen aina sillä ehdolla, että lapsella on hyvä ja turvallinen olo. Se on minulle tärkeintä.

Simulan mukaan vauvan läsnäoloon on suhtauduttu keskustan tapahtumissa hyvin positiivisesti. Itkutkin ovat herättäneet muissa lähinnä myötätuntoista lepertelyä.

Simula sanoo kuitenkin tunnistavansa yhteiskunnassa sen, että pienten lasten läsnäolo monissa tapahtumissa herättää hämmästystä. Niin hän koki muun muassa joissakin eduskuntavaalikevään paneelikeskusteluissa.

Aina lasten ääniin ja liikehdintään ei myöskään osata suhtautua. Lasten oletetaan istuvan hiljaa paikallaan, niin mahdotonta kuin sellaisen vaatiminen alle kouluikäisiltä onkin.

– Sitä ajatusta pitäisi muokata kaikkialla. Lasten ei tietenkään tarvitse olla ihan joka paikassa mukana, mutta hyvin moneen tilaisuuteen lapset mahtuvat oikein hyvin.

Pienen vauvan äitinä Simula on myös huomannut, että hänen kommenttinsa esimerkiksi perhepolitiikasta otetaan ilolla vastaan. Mutta kun hän kertoo vauva sylissään näkemyksensä vaikkapa talous- ja puolustuspolitiikasta, joutuu hän enemmän vakuuttelemaan, että tiedän myös näistä asioista.

– Siinä näkyy sellainen vanhakantainen ajatus, että pienten lasten äidit ajattelevat lähinnä niitä kotiasioita.

Politiikkaan osallistuminen on kuitenkin paljon muutakin kuin kokoukset. Asioita täytyy seurata tarkasti vapaa-ajallakin. Täytyy lukea, perehtyä, keskustella ja muodostaa kaikesta mielipide.

Monen vanhemman mielestä ympäripyöreän kiireisessä pikkulapsiarjessa sellaiseen ei kertakaikkisesti olisi paukkuja.

Simula sanoo ymmärtävänsä sen hyvin. Hän haluaa kuitenkin itse uskoa, että mikään elämänvaihe ei saa olla esteenä unelmien ja mielenkiinnon kohteiden toteuttamiselle.

– Minulle politiikka antaa niin paljon ajateltavaa ja innostusta, että saan siitä voimaa kaikkeen muuhunkin. Jaksan sitten olla paljon paremmin läsnä myös lapsilleni, hän sanoo.

– Vanhemmuus on vain lisännyt sitä tietoisuutta, että tässä maailmassa on vielä paljon korjattavaa. Se on perimmäisin syy sille, miksi olen politiikassa mukana.