Aikuinen voi aiheuttaa lapselle vaikeita häpeän tunteita tahattomassa tilanteessa – Näin tilannetta voi pyrkiä korjaamaan
Häpeä juontaa juurensa lapsuudessa koettuihin kelpaamattomuuden, riittämättömyyden ja huonommuuden kokemuksiin. Nämä kokemukset voivat olla hyvinkin yksilöllisiä, sanoo asiaa tutkinut teologian tohtori Ben Malinen.
Joskus häpeän tunteet kohdistuvat esimerkiksi fyysisiin ominaisuuksiin. Suomalaisten häpeän syntymekanismeja väitöskirjassaan vuonna 2010 tutkineen Malisen mukaan vaikeimmat häpeän tunteet saavat kuitenkin usein alkunsa jo varhaislapsuudessa sellaisissa tilanteissa, joissa lapsi on ollut iloisimmillaan ja onnellisimmillaan ja tunne on katkaistu.
– Lapsi tulee vanhemman luo innoissaan ja haluaisi kertoa jotakin, mutta vanhempi sanookin, että älä nyt häiritse.
Malisen mukaan kiireinen vanhempi voisi toimia tilanteessa oikein sanomalla, että onpa kiva kuulla, mutta kehottamalla kertomaan asiasta myöhemmin – jolloin iloisuuden ja onnellisuuden katoamista ei tapahdu.
– Tai jos se ehtii jo tapahtua, vanhempi voi myöhemmin pyrkiä saamaan sen takaisin kysymällä lapselta asiasta ja osoittamalla aitoa kiinnostusta.
Häpeää voivat Malisen mukaan aiheuttaa myös esimerkiksi tilanteet, joissa lapsi saa koulussa kokeesta arvosanaksi yhdeksän ja vanhempi kehottaakin lukemaan seuraavalla kerralla enemmän, jotta saa kympin.
Malisen mukaan yksittäiset tilanteet voivat tuntua lapsesta niin häpeällisiltä, että ne kulkevat mukana aikuisuuteen asti.
Taustalla vaikuttaa kuitenkin myös lapsen temperamentti. Osa lapsista on herkempiä kokemaan tällaisissa tilanteissa voimakkaita tunteita, kun taas osa suhtautuu niihin välinpitämättömämmin.
– Täysin sama kasvatus saattaa vaikuttaa sisaruksiin täysin eri tavalla. Joistakin tulee pärjääviä aikuisia ja joillekin pienetkin asiat saattavat aiheuttaa voimakkaan, koko elämän kestävän huonommuuden, riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteen, Malinen sanoo.
Etenkin lapselle merkittävien aikuisten taholta tuleva arvostelu, pilkkaaminen, muihin lapsiin vertailu tai kriittisyys voivat vahvistaa lapsessa ajatusta omasta riittämättömyydestä ja kelvottomuudesta, kertoo Väestöliiton vanhemmuuden asiantuntija Rozjin Rokhzad.
– Myös vanhemman oma häpeä tarttuu herkästi lapseen, eli jos vanhempi puhuu esimerkiksi omasta kehostaan rumasti tai muuten sättii itseään, lapsi voi oppia katsomaan itseään samalla tavalla.
Rokhzad uskoo nykyvanhempien olevan valveutuneempia tällaisissa asioissa. Heillä on entistä enemmän tietoa lapsen kehityksestä ja tunne-elämästä, mikä voi auttaa ymmärtämään, miten omat sanat ja teot voivat vaikuttaa lapsen itsetuntoon.
Rokhzad epäilee, että ainakin vertailua ja liian korkeita vaatimuksia osataan nykyään paremmin välttää.
Malinen on skeptisempi muutosten suhteen.
– Monesti hyväksynnän tai huonommuuden kokemukset eivät tule pelkästään sanoista, vaan ne tulevat myös ilmeistä ja äänensävyistä. Vanhemmat varmasti tietävät, että lapselle ei saisi suuttua tai sanoa pahasti, mutta kun on väsymystä ja stressiä, tulee kyllä sanottua. Vaikka niitä kuinka katuisi ja yrittäisi korjata jälkikäteen, vahinkoja on jo päässyt tapahtumaan, eikä niitä saa välttämättä enää täysin korjattua.
Toisaalta kun Malinen teki väitöskirjaansa häpeästä vuonna 2010, osa haastateltavista oli tietoisesti päättänyt olla siirtämättä omaa häpeäänsä lapsilleen – ja kokenut onnistuneensa siinä.