Norjan Huippuvuoret ovat Naton akilleenkantapää arktisilla alueilla – Konsuli: "Huippuvuoria on vuosisatojen ajan peittänyt venäläinen hiki ja veri"
Venäjän liput liehuvat napapiirin tuulessa, Leninin rintakuva nousee lumesta ja valtavin kirjaimin kirjoitettu iskulause julistaa kommunismin olevan tavoite.
Tämä paikka ei kuitenkaan ole mikään Neuvostoliiton ulkoilmamuseo Siperiassa, vaan muistomerkit on pystytetty Nato-maa Norjan maaperälle Huippuvuorten saaristoon kuuluvalle Länsimaan saarelle.
Suomen pyrkiessä Natoon moni on miettinyt sitä, miten käy demilitarisoidun Ahvenanmaan, jossa Venäjällä on yhä konsulaattinsa. Norjan Huippuvuoret ovat kuitenkin ennakkotapaus, jonka perusteella Ahvenanmaalla mikään ei välttämättä muutu Suomen Nato-jäsenyyden myötä.
Huippuvuoret on Norjalle kuuluva demilitarisoitu saaristo, jossa historian oikkujen seurauksena Venäjällä ja monilla muilla mailla on oikeudet esimerkiksi kaivostoimintaan ja kalastukseen. Aluetta on kutsuttu myös Naton akilleenkantapääksi arktisilla alueilla.
Huippuvuoret sijaitsee noin puolivälissä Manner-Norjan ja Pohjoisnavan välistä merialuetta. Saaristo päätyi muodollisesti osaksi Norjaa monimutkaisessa kansainvälisessä sopimuksessa, joka takasi yhteensä 46 eri maalle tasavertaiset oikeudet käyttää hyväkseen saarten taloudellisia resursseja.
Sopimus allekirjoitettiin vuonna 1920 ensimmäisen maailmansodan jälkeen Venäjän ollessa sisällissodan kourissa. Sopimusjärjestelyn seurauksena Länsimaan saarella sijaitsevassa Barentsburgin kylässä työskentelee yhä nykyään noin 370 venäläistä ja ukrainalaista kaivostyöntekijää, jotka ovat lähtöisin sotatantereeksi päätyneeltä Donbassin alueelta Itä-Ukrainasta.
Ennen Venäjää Neuvostoliitto louhi alueella hiiltä vuosikymmenten ajan, ja venäläiset valaanpyytäjät, kalastajat ja metsästäjät ovat majailleet saarella jo 1500-luvulta lähtien.
– Huippuvuoria on jo vuosisatojen ajan peittänyt venäläinen hiki ja veri. En väitä, etteikö se olisi Norjalle kuuluvaa aluetta, mutta se on osa Venäjän historiaa, kertoo alueella vierailleelle uutistoimisto AFP:n toimittajalle venäläiskonsuli Sergei Gushtshin.
Osa ukrainalaisista kaivostyöntekijöistä on lähtenyt saarelta Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa. Venäjä on pitkään halunnut itselleen enemmän äänivaltaa saariston kohtalosta, ja kädenvääntöä käydään jopa alueen nimestä.
Venäjä käyttää saaristosta Suomen tapaan vanhaa Huippuvuorten nimitystä Norjan vuodesta 1920 lähtien suosiman Svalbardin sijasta. Norjalaisittain vuorenhuippuihin viittaava nimi Spitsbergen on annettu vain saariston suurimmalle saarelle Länsimaalle.
Saarilla on myös sotilasstrategista merkitystä Venäjälle, sillä sen pohjoisen laivaston ydinsukellusveneet kulkevat Huippuvuorten eteläisimmän osan Karhusaaren läheltä matkallaan Pohjois-Atlantille.
Venäjä pyrkiikin estämään sen, että mikään maa käyttäisi saaria sotilaallisiin hyökkäystarkoituksiin, arvioi norjalainen politiikan tutkija Arild Moe AFP:lle. Sen varmistaakseen Venäjä pitää yllä läsnäoloaan saarilla ja tarkkailee niiden tapahtumia.
Toisen maailmansodan päätteeksi Neuvostoliitto yritti päästä Norjan kanssa tasavertaiseksi vallankäyttäjäksi saaristossa, mutta suunnitelma ei onnistunut.
Venäjä on yrittänyt neuvotella Norjan kanssa sen toiminnan laajentamisesta, jota Norja on estänyt ympäristönsuojelun perusteella. Venäjän mukaan Norja käyttää ympäristönsuojelua Venäjän-vastaisena lyömäaseenaan.
Venäjän kaivostoiminta saaristossa on ollut tappiollista jo vuosien ajan, ja lisätuloja on haettu turismista. Turismia rajoittaa se, ettei Barentsburgiin ole tietä saaren pääkaupungista Longyearbyenista, mutta seikkailunhaluiset saapuvat silti veneillä tai moottorikelkoilla ottamaan kuvia neuvostoreliikeistä.
– Emme elättele toivoa kommunismin paluusta, mutta pidämme arvossa historiallista perintöämme, ja turistit tykkäävät ottaa kuvia, kertoo AFP:lle turistiopas Natalia Maksimishina saaren neuvostomuistoesineistä.
Kylmän sodan aikana Huippuvuoret olivat harvinainen rautaesiripun länsipuolelta löytyvä matkakohde, jossa länsimaiset turistit pääsivät vapaasti tutustumaan neuvostokuvastoon.
Vuoden 1920 sopimuksen seurauksena Huippuvuoret ovat käytännössä demilitarisoitua aluetta, joskin Norjan laivaston alukset vierailevat siellä silloin tällöin. Venäjä syyttää säännöllisesti Norjaa sopimuksen rikkomisesta ja suhtautuu kriittisesti muun muassa pääkaupunki Longyearbyenin lähelle rakennettuun Svalsat-satelliittiasemaan. Moskovassa epäillään aseman käsittelevän myös sotilassatelliittien dataa.
Toisaalta myös Venäjää on syytetty saaria koskevan sopimuksen löysästä tulkinnasta muun muassa silloin, kun tshetsheenijoukot vierailivat saarella matkallaan sotilasharjoituksiin vuonna 2016.
Sotilaallista konfliktia saaristossa ei pidetä kovin todennäköisenä, mutta jännitteiden kiristyessä Venäjällä olisi hihassaan monta sopimukseen perustuvaa tekosyytä, jolla perustella sotilaallista väliintuloa ja Huippuvuorten miehittämistä. Norjassa Venäjän uhoon suhtaudutaan rauhallisesti ja jännitteitä pyritään pitämään matalina.
– En sanoisi, että meitä koetellaan, mutta arktisiin alueisiin kohdistuu aiempaa suurempaa mielenkiintoa sekä lähialueen maista että kauempaa, kertoo AFP:lle Norjan pääministeri Jonas Gahr Störe.
Hiljattain Norjan valtio hankki Länsimaan saarelta suuren yksityisomistuksessa olleen alueen 33,5 miljoonan euron arvoisessa kaupassa. Syynä pidettiin huolta siitä, että alue päätyisi norjalaisten sijasta esimerkiksi kiinalaissijoittajien omistukseen.
Venäjän tapaan myös Kiina on pyrkinyt kasvattamaan vaikutusvaltaansa arktisella alueella, ja puheissa on esiintynyt ”napapiirin silkkitien” perustaminen pohjoiseen. Ilmaston lämpenemisen ja ympärivuotisen jään vähenemisen myötä kansainvälinen kiinnostus pohjoisen resurssirikkaisiin aluevesiin on kasvanut vauhdilla.
Kiinan katsotaan levittävän vaikutusvaltaansa alueelle tieteellisen tutkimuksen varjolla. Norja on suhtautunut nyreästi tällaiseen ”tieteelliseen diplomatiaan”, joka sen mukaan sopisi paremminkin Etelämantereelle kuin itsenäisen valtion alueelle.
