Keskittämispolitiikka on jälleen alkamassa
Keskustan linja on, että Suomi pärjää vain kokonaisena.
Siksi koko maassa pitää olla yrityksiä ja työpaikkoja, lähi- ja peruspalveluja, koulutusmahdollisuuksia sekä liikenne- ja tietoliikenneyhteyksiä.
Arvaamattomina aikoina vahvaa aluepolitiikkaa tarvitaan myös Suomen turvallisuuden vuoksi. Itäistä Suomea ei ole varaa jättää oman onnensa nojaan. Venäjä pysyy maamme yli 1 300 kilometrin mittaisen itärajan takana.
Keskusta sanoi ennen vaaleja, että jos Kokoomus saa vallan Suomessa, keskittämispolitiikka alkaa. Näin on myös käymässä.
Rujointa jälkeä on tulossa ihmisten lähipalveluissa. Hyvinvointialueilta leikataan 1,4 miljardia euroa. Se pakottaa terveys-, vanhus- ja muiden lähipalvelujen karsimiseen ja keskittämiseen. Hyvinvointialueiden yhdistäminenkään ei ole kaukana.
Tässä on keskustan välikysymyksen ”pihvi”.
Suomalaisten lähipalvelut pitää pelastaa. Me emme leikkaisi sosiaali- ja terveyspalveluista. Tulemme vaihtoehtobudjetissamme osoittamaan, että Suomen taloutta pystytään laittamaan kuntoon ilman, että lähipalvelut ajetaan alas.
Monessa muussakin asiassa mennään väärään suuntaan. Suomen alueellista keskittymistä voimistetaan.
Rakentamisen lamaan ja maamme talouden näkymien huononemiseen vastataan toimenpiteillä, jotka kohdistuvat pääosin isoimpiin kaupunkeihin ja niiden liepeille. Keskustan näkemys on, että myös pienempien paikkakuntien työpaikkoja pitää turvata.
Lukioiden rahoitusta aiotaan muuttaa niin, että pienten lukioiden lisä ”tukee koulutuksen saavutettavuutta ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumista.” Ei ole liioittelua arvioida, että kokoomuslainen kaunokieli tarkoittaa tosiasiallisesti pienten lukioiden lopettamista ja koulutuksen keskittämistä.
Keskustan linja on, että nuorten opiskelupaikkoja ja eriasteista koulutusta pitää olla tasa-arvoisesti koko maassa. Keskusta toteuttaisi myös työntekijäpulaa helpottavan alueellisen opintolainahyvityksen. Se auttaisi osaltaan etenkin itäistä Suomea.
Uudet liikennehankkeet Orpon–Purran hallitus kohdistaa eteläisen ja läntiseen Suomeen. Itäinen Suomi ja pitkälti muukin maa jäävät mopen osille. Käsittämättömin hankkeista on kallis ja kannattamaton Turun tunnin juna.
Keskustan linja on, että muutaman mammuttihankkeen sijaan liikenteen rahat pitäisi laittaa nykyisten teiden korjaamiseen koko maassa. Tunnin junan rahoilla saataisiin liikkeelle ihmisten arjessa tärkeitä teiden ja esimerkiksi homekoulujen korjauksia läpi Suomen.
Lisäksi yksityisteiden valtionavustuksia leikataan ja sanomalehtien jakelutuki puolitetaan. Laajakaistayhteyksien valtionavustukset lopetetaan. Työmatkavähennystä heikennetään. Alueellisen kuljetustuen jatkuminen vuoden 2025 jälkeen on epävarmaa.
Alastomimmillaan keskittämispolitiikka näkyy siinä, että Suomea kehitetään maankäytössä, asumisessa ja rakentamisessa vain kuuden suurimman kaupungin varassa. Lahti, Jyväskylä ja Kuopio tiputettiin ringistä pois.
Keskustalla ja hallituksella on sama päämäärä. Suomen talous pitää laittaa kuntoon. Vuosien velka- ja alijäämäpolitiikasta pitää päästä pois. Maan alueellisen keskittymisen voimistaminen ei kuitenkaan ole ratkaisu.
Säästääkin pitää, mutta lopulta Suomi pärjää vain työnteolla ja yrittämisellä. Maan talous pitää saada kasvuun ja kasvu myös kestämään. Se edellyttää koko valtakunnan voimavarojen hyödyntämistä ja elämisen edellytysten turvaamista etelästä pohjoiseen ja lännestä itään.
Keskittämispolitiikka on ollut kokoomuksen linja aina. Sitä joutuu kysymään, miten perussuomalaiset ovat tällaisen menon hyväksyneet? Maakuntien ihmisille kautta Suomen luvattiin ennen vaaleja jotain ihan muuta.