Mittatilauspuku istuu nyt perussuomalaisenkin päälle, ja se on kokoomukselle huono juttu

Wille Rydmanin loikka kokoomuksesta perussuomalaisiin on suurempi asia Suomen oikeiston tulevaisuuden kannalta kuin luulisi.

Rydman on edustanut hyvin perinteistä kokoomuslaisuutta. Ollaan selkeästi oikealla ja konservatiivisia.

Häntä ovat äänestäneet luultavasti stereotyyppiset porvarit, jotka ovat perineet yrityksen, kouluttautuneet hyvin ja ajavat katumaasturilla vaikka Helsingissä pääsisi ratikalla kätevämmin. Verotus on tuota punaista vaatetta, sosialismia, ja toisaalta hyvinvointivaltiosta ei tarvitse nauttia sellaisen, joka ei siitä maksa.

Sen jälkeen kun perussuomalaiset jakautuivat ja Timo Soinin melko keskelle tai maltillisen vasemmistonkin suuntaan nojannut linja lähti, tasoittui tie myös tällaisille arkkityyppiporvareille.

Jos näin on sopivaa sanoa, Wille Rydman todella näyttää kokoomuslaiselta. Puku vaikuttaa räätälin mittatilaustyöltä ja ulkoasu on aina huoliteltu. Ulkoisiin seikkoihin ei ole tietenkään sivistynyttä pistää liikaa huomiota, mutta mielikuvien vaikutus on myös tunnistettava.

Eri aatemaailmoja on aina osoitettu pukeutumisen avulla tai vastakkaisen ideologian asusteita välttämällä. Vihreiden puoluekokouksessa näkee enemmän rastatukkia ja rakkauden kesän psykedeeliväripaitoja kuin kristillisdemokraattien puoluekokouksessa.

Rydmanin uuteen puolueeseen mielikuvissa liitetty asu, johon kuuluu Karjala-lippis ja asennetekstillä varustettu hihaton t-paita, ei pukisi häntä sitten yhtään.

Kokoomus on pitkään ollut mielikuvapuolue, kuten Rydman itsekin on eronsa yhteydessä viestittänyt. Osaan tästä mielikuvasta hän on itsekin istunut stereotyyppisellä porvariudellaan. Ja osan tästä mielikuvasta hän vie nyt uuteen puolueeseensa.

Talousoikeistolaistunut perussuomalaiset on vieläkin epäilyttänyt joitain mahdollisia äänestäjiään ja pitänyt heidät kokoomuksen leirissä, koska junttipuolueen leima ei sovi yritteliäälle ja/tai menestyvälle porvarille. Rydman on mitä erinomaisin keino perussuomalaisten junttileiman karistamiseen.

Maaseudulla helsinkiläinen Rydman ei ehkä ole vaalivaltti, mutta on hyvin mahdollista, että Rydman kiertää perussuomalaisten kellokkaana maan suurimpia kaupunkeja auttaen näin imagonmuutoksessa.

Rydman käytännössä kertoo loikkausblogissaan itsekin olevansa juuri kuvatunlainen muutoksen kellokas.

– Sitten tulevat tietysti nämä identiteettikysymykset. Monelle porvariäänestäjälle voi historiallisista syistä olla helpompaa äänestää kokoomusta kuin perussuomalaisia, vaikka perussuomalaisten ajama politiikka tosiasiallisesti vastaisikin tällaisen äänestäjän arvoja ja intressejä paljon kokoomuksen mykkäsläistä (Kai Mykkäsen maltillista) linjaa paremmin. Toisaalta juuri tästä syystä tunnettujen kokoomuslaisten siirtyminen perussuomalaisiin voi muuttaa porvariäänestäjien puoluevalintoja paljon enemmän kuin mitä vielä on osattu ennakoida, Rydman kirjoittaa.

Rydmanin kokoomuksesta erottanutta käytöstä potentiaaliset perussuomalaiset eivät luultavasti ajattele. Oli totuus tai tulkinta mikä tahansa, monelle riittää se, ettei häntä asetettu rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Perussuomalaiset aikoo olla oikeiston ykköspuolue, ja ehkäpä tähän päästään mielikuvien kautta.

Kokoomus joutuu välttämään ärsyttämistä, jotta se pitää gallupien ykköspaikkansa vaaleihin asti ja voittaa. Perussuomalaisilta taas tullaan näkemään kokoomuksen oikeaan laitaan uppoavaa ärsyttämistä. Tällä on kaikki mahdollisuudet viedä kokoomukselta vaalien ykköspaikka. Samalla Liike Nyt tekee kaikkensa viedäkseen kokoomuspaikkoja useasta vaalipiiristä.

Puheenjohtaja Riikka Purra ei tuntunut aluksi saavan otetta perussuomalaisista, mutta Rydmanin rinnalla hän äijäpuolueen naispuolisena puheenjohtajana pystyy varmasti kevään mittaan tuomaan perussuomalaisuutta tykö yhä useammanlaisille oikeistoäänestäjille.

Oikeiston taistelu vapauttaa tilaa lähempänä keskikenttää.

Keskustan pitää huomioida tietenkin myös vasemmalle kallellaan oleva keskikenttä, mutta puolueella on nyt erityinen paikka vedota maltillisen keskusta-oikeiston sosiaaliseen omaantuntoon kovien kapitalistien kyräillessä toisilleen.