Mitä eroa on "uudistuvassa työelämässä" asiallisella ja pätevällä syyllä
Petteri Orpon (kok) työelämää koskevassa hallitusohjelmassa on tulossa huolestuttavia ihmisoikeutta loukkaavia muutoksia työlainsäädäntöön ja sosiaaliturvaan. Ne eivät kestä päivänvaloa ja heikentävät kansalaisten perusoikeutta sekä loukkaavat ihmisoikeuksia.
Perustuslain 18 §:n 3 momentin mukaan ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä. Väkisin herää kysymys: Onko asiallinen syy lakiin ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuva todellinen syy?
Se tulee varmaankin eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi, mikäli hallitusohjelman mukainen esitys annetaan valiokunnalle arvioitavaksi.
Mikä se asiallinen syy sitten onkaan, ja kuka sen sitten päättääkään? Ihmisoikeussopimusten ja perustuslain toteutumista arvioivat ja valvovat oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. Ehkä heilläkin on jotain sanottavaa tällaisiin ihmisoikeudellisiin lakimuutoksiin.
Työsopimuksen irtisanomista sääntelevät eritoten myös kansainväliset ihmisoikeussopimukset, joihin Suomi on liittynyt, vaikkakin osa kansainvälisistä velvoitteista on edelleen toteuttamatta.
Jos työsopimuslakia muutetaan hallitusohjelman toteuttamiseksi, tulee ehdottomasti selvittää se, onko hallitusohjelmassa esitetty muutos sopusoinnussa perustuslain ja Suomen kansainvälisten velvoitteiden kanssa.
Työlain muutoksissa pitää myös huomioida työsopimuslakiin ne säännökset, joihin Suomi on sitoutunut kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Tällaiset huomiot puuttuvat kokonaan hallitusohjelmasta.
Verrattaessa hallitusohjelman mukaista asiallista syytä sosiaalisen peruskirjan pätevään syyhyn, joka liittyy työntekijän työkykyyn tai käytökseen, voi helposti havaita, että perusteet eivät ole yhtenevät.
Mikä onkaan asiallinen syy, sellainen voidaan helposti mitata ihmisoikeuksiin liittyvällä lainsäädännöllä.
Jos hallituksen ohjelmaa toteutetaan, on pidettävä huolta siitä, että muuttunut työntekijän irtisanomissuoja vastaa tasoltaan vähintäänkin Euroopan sosiaalisen peruskirjan Suomelle asettamia velvoitteita ja myös työelämään liittyviä perustuslain säädöksiä.
Kansainvälisen työjärjestö ILO:n yleissopimus (NRO 158) koskee työnantajan toimesta tapahtuvaa työsuhteen päättämistä. Suomi on ratifioinut sopimuksen vuonna 1992 tasavallan presidentin allekirjoituksella.
Hallitusohjelmaa toteutettaessa on pidettävä huolta siitä, että Suomen lainsäädäntö edelleen vastaa ILO:n yleissopimuksen velvoitteita. Muutoin Suomi rikkoo YK:n yleissopimusta ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan sopimusta sekä oman perustuslakinsa työelämän ja sosiaalisten oikeuksien säädöksiä ja useita artikloja.
Euroopan sosiaalisen peruskirjan osalta on Suomella jäänyt jo ennestään toteuttamatta useita velvoitteita. Nämä puutteet on nyt tärkeää korjata ennen kuin työsopimuslakia ja sosiaaliturvaleikkauksia hallitusohjelman mukaisesti aiotaan toteuttaa.
Alpo Jäppinen
Kotka
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.