Lukijalta: Nuorten arki on politiikkaa
Moni ajattelee politiikan tarkoittavan eduskunnan suuria päätöksiä, hallituksen neuvotteluja tai EU:n lakeja. Totta kai se on myös sitä. Mutta minulle politiikka merkitsee ennen kaikkea arkea. Sitä, miten opiskelija pärjää vuokransa kanssa, saako apua mielenterveyteen ajoissa ja voiko nuori perhe haaveilla asunnosta kotikaupungissaan.
Kun puhumme nuorten asioista, puhumme käytännössä kaikesta siitä, mikä määrittää meidän jokapäiväistä elämäämme. Nuorten arki on siis politiikkaa.
Minulle nämä eivät ole vain yksittäisiä huolia – ne ovat politiikan ydinkysymyksiä, koska ne vaikuttavat siihen onko meillä työkykyisiä työntekijöitä tulevaisuudessa.
Nykyinen työllisyystilanne huonompi kuin 90-luvun laman aikaan, työttömiä on enemmän kuin hallituksen aloittaessa ja epävarmuus kasvaa sotien ja poliittisen jännityksen aikana.
Nuoret lykkäävät perheen perustamista, rakennusteollisuus on pysähdyksissä ja mielenterveysongelmat lisääntyvät ahdistuksen kasvaessa. Tilanne on suorastaan dystopinen!
Miten luomme nuorille uskoa tulevaisuuteen?
Mielestäni nykyisen yhteiskunnan yksilökeskeisyys on suurin syyllinen nuorten pahoinvointiin epävarman maailmantilanteen lisäksi. Somen ja etätyön aikakaudella nuoret kohtaavat vähemmän ja liian moni jää yksin huoliensa kanssa.
Ihminen ei voi hyvin yksin. Me tarvitsemme ystäviä, yhteisöjä ja turvaverkkoja. Kun yhteys muihin katoaa, katoaa helposti myös usko itseensä ja tulevaisuuteen. Siksi meidän on rakennettava yhteiskuntaa, joka tukee yhteisöllisyyttä ja luottamusta.
Nuorille pitää olla tilaa ja paikkoja kohdata toisensa – kouluissa, kampuksilla, harrastuksissa ja järjestöissä. Politiikan pitää vahvistaa yhteisöllisiä rakenteita, ei purkaa niitä. Opiskelijakunnat, nuorisojärjestöt ja harrastustoiminta ovat sijoitus nuorten hyvinvointiin.
Mielenterveyttä ei voi rakentaa vain yksilön vastuulla, vaan yhteisöjen ja palveluiden on oltava mukana tukemassa.
Nykyinen yksilökeskeinen yhteiskunta ei kosketa vain sosiaalista elämää, vaan myös aluepolitiikkaa. Työpaikat ja yritykset kaikkoavat pienemmistä kunnista, ja perheitä pakotetaan muuttamaan kaupunkeihin.
Mutta suurissa kaupungeissa voi olla jopa helpompi syrjäytyä kuin pienissä kylissä, jos tuntee olevansa vain kasvottomana osana ihmisjoukkoa.
Nuorten ei pitäisi joutua muuttamaan pois kotiseudultaan vain siksi, että koulutus, työ tai asuminen eivät ole mahdollisia. Elinvoimaiset alueet syntyvät siitä, että nuoret voivat jäädä tai palata takaisin – rakentaa perheen ja tulevaisuuden siellä, missä kokevat kuuluvansa yhteisöön. Se, jos mikä luo uskoa tulevaisuuteen.
Usko tulevaisuuteen syntyy siitä, että tiedämme, ettemme ole yksin. Kun ympärillä on ihmisiä ja yhteisöjä, jotka kantavat, myös epävarmuuden keskellä voi löytää toivoa ja rohkeutta katsoa eteenpäin. Nuorten arki on politiikkaa – ja siksi meidän on luotava nuorille uskoa tulevaisuuteen.
Milja Tikkanen
Lapin Keskustanuorten puheenjohtaja, Keskustaopiskelijoiden liittohallituksen jäsen
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/