Lukijalta: Naton 4. artikla
Taito Taskinen kirjoitti John Mearsheimerista, joka on realistisen koulukunnan edustaja ja jonka Alma Median Iltalehtikin jo vihdoin laski palstoilleen. Sanomalla ja leikattavalla Yleisradiolla kuitenkin ”hanska pitää”.
Washingtonin sopimus vuodelta 1949 kannattaa lukea alusta alkaen, ei vain lähes uskonnollisen aseman saavuttaneen 5. artiklan perusteella. Mikään puolustus- tai asevoima ei ole velvollinen tukemaan toisen jäsenvaltion sotaponnisteluja ilman 4. artiklan neuvotteluja, konsultaatiota.
Näin ollen esimerkiksi itsenäinen Slovakia, Unkari ja Turkki voivat valita rauhankin vaikka liittyen Venäjän federaatioon tai Kreikkaan.
On vaikea uskoa, että Turkki kannattaisi Kreikan puolustamista tai että Kreikka tai Kypros kovinkaan nopeasti jo Kyproksella olevien 3 000 000 venäläisyrittäjän vuoksi ryhtyisi kovinkaan nopeasti päättämään Venäjän federaatioon liittyvistä toimista.
Ei olisi kovinkaan uskottavaa sekään, että Yhdysvallat kannattaisi Tanskan Grönlannin puolustamista aivan kaikkia sitä havittelevia vastaan. Kun tämä on tiedossa, on turvauduttu ”teknillisiin” DCA-sopimuksiin uhaksi, pelotteeksi. Nekin voidaan yrittää paljastaa bluffiksi.
Mikäli halutaan kohtain konkreettista, esimerkiksi Ruotsin puolustusvälineteollisuuden tuottamat puolustusvälineet, hieman niin kuin talvisodassa, niin saattaa kannattaa ottaa vaari Suomen pitkäaikaisimman ulkoasianministerin Erkki Tuomiojan ideasta: pohjoismaisesta puolustusliitosta.
Meitä ei tule pelastamaan mikään miesten asepalveluksesta luopunut rauhanomainen Nato-maa. Pohjois-Atlantin liitto on merkittävä rauhanjärjestö ja ympäristöjärjestö. Facebookkaaminen ja Xääminen säästävät ammuksia ja luontoa.
Olli-Jukka Paloneva
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/