Huostaanoton pelon ei pitäisi olla avun hakemisen tiellä

Huostaanotto aiheuttaa lapselle aina traumoja. Lapsi saattaa kokea syyllisyyttä joutuessaan eroon läheisistään. Eräskin lapsi sanoi, että hän joutui kotoa pois sen vuoksi, kun oli niin hankala lapsi.

Jos haluamme etsiä syyllisiä, niin se on tämä luomamme järjestelmä. Tarvitsin itse apua lasteni kanssa 80-luvulla, ja silloin kukaan ei syyllistänyt ketään. Kodinhoitaja tuli kotiini, ja pääsin hoitamaan asioitani. Sain kehuja siitä, kuinka hyvin olin lapseni hoitanut, kukaan ei koskaan epäillyt äitiyttäni.

Ilman kodinhoitajia olisin ollut pulassa, sillä kahden pienen lapsen kanssa oli vaikea käydä esim. kampaajalla. En voi kuin kiittää silloista järjestelmää, joka auttoi pientä perhettäni silloin, kun apua tarvitsin.

Meidän on palattava takaisin siihen inhimillisyyden ja välittämisen aikaan, joka yhteiskunnassamme ennen vallitsi. Nykyään etsitään liian helposti syyllisiä, ja perheiden auttaminen ja tukeminen kriisitilanteissa on liian usein pelkästään sosiaalityöntekijän arvioinnin varassa.

Vaikka itse olin uupunut ja väsynyt, minulle ei koskaan ehdotettu lasteni huostaanottoa. Nyt apua ei uskalleta hakea juurikin huostaanoton pelossa. Tukekaa vanhemmat toisianne, sillä juuri te olette ne kaikkein tärkeimmät ihmiset lapsillenne!

Birgitta Wulf
Kerava