Ei ole mennyt putkeen

Suomi keikkuu monissa tilastoissa Euroopan kärkitiloilla. Työttömyysasteemme, lähes 10 %, hätyyttelee Euroopan kärkeä. Miesten työttömyysaste kärkeen jo hujahtikin.

Helmikuusta helmikuuhun työttömyys kasvoi 43 000 hengellä. Tämä on aivan jotain muuta kuin Orpon–Purran hallituksen lupaus. Sen mukaan vuoteen 2027 mennessä Suomeen pitäisi syntyä 100 000 uutta työpaikkaa.    

Hallitus lupaa ohjelmassaan vakauttaa velkasuhteen vuoteen 2027 mennessä. Siis varmistaa, että sen kansantuoteosuus ei enää nouse. Sekin on utopiaa. Velkasuhde kasvaa koko EU:n nopeinta vauhtia nousten vuoden 2022 lopun 73 %:sta viime vuoden loppuun mennessä noin 83 %:iin. Samalla Suomen BKT-käyrät liukuvat miinukselle.  

Tämä kaikki on tapahtunut toki sodan varjossa. Lukemiin ei ainakaan kovin suuressa määrin ole vielä vaikuttanut Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin turmiollinen talouspolitiikka. Mutta jatkossa vaikuttaa.

Hallituksen talouspolitiikan jatkuminen näissä oloissa vanhaa latua on valtavan suuri riski. Kornia on, että talouspoliittisen keskustelun keskiössä on keskustelu perintöveron poistosta ja sen korvaaminen luovutusvoittoveron uudistamisella. Useimmat tutkijat ja talousammattilaiset ovat todenneet, että esitys on kasvun kannalta huono ja pk- yrittäjiä rokotta.

Mielestäni keskustan tulisi osoittaa, että veropoliittisia toimiakin tarvitaan, mutta niiden kärjen tulisi olla osaamisen ja pk-yrittäjyyden tukemisessa. Juuri verottajan tulisi olla mukana jakamassa yritysten perustamiseen ja kasvuun liittyviä riskejä. Suomen suuri osaamispotentiaali ei muutu riittävän nopeasti uusiksi innovaatioiksi ja työpaikoiksi.

Aivan putkeen ei ole mennyt myöskään EU:n aikeet maankäyttösektorin nielujen kasvattamisesta. Tavoitehan on, että vuoteen 2030 mennessä EU:ssa nielujen määrä voisi nousta 310 miljoonaan CO2-tonniin. Suomelle tämä tavoite tarkoittaisi 17,6 miljoonan tonnin nielua.

Nielujen välitarkistus pitäisi valmistua tämän vuoden kuluessa. Mutta tihkuneiden tietojen mukaan jo nyt on selvää, etteivät jäsenmaiden yhteinen nielusaldo meinaakaan olla 310 milj CO2-tonnin uralla. Kaiken lisäksi nielujen määrittelyssä käytetyt menetelmät tuntuvat olevan maittain niin kirjavat, ettei koko puuha ole näillä eväillä uskottava.

On vaikea uskoa, että Suomen omat nielulukemat voivat nekään noin vain muuttua 10 milj CO2- tonnia tuosta vaan.  

Koko EU:n ennakoitu nielunäkymä osoittaa, että juuri kenellekään ei nieluja jää enemmän kuin Lulucf:n tarkistus edellytti. Päinvastoin. Ainakaan markkinoilta ei nieluhiilitonneja pääse ostamaan. Suomenkin tulisi tunnustaa tosiasiat ja vaatia EU:a tarkistamaan nielulinja, sekä sen mitoituksen että sen mittaamisen metodiikan osalta.