Nuoret miehet mittaavat yhteiskunnan kestävyyden

Heinäkuu on ollut ravisutteleva maailmalta kantautuvien synkkien uutisten takia.

Gallupkannatustaan menettäneet perussuomalaiset ovat tarttuneet tilaisuuteen. Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen ja perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen vaativat sosiaalisen median päivityksissään ”islamin kitkemistä” ja esittävät muslimeja karkotettavaksi Suomesta.

Keskustelua seuranneelle näyttää, että rasistiset puheenvuorot ovat hiljaisesti hyväksyttyjä hallituksen piirissä.

Jos ääriliikkeiden nousuun, rasismiin ja eriarvoistumiskehitykseen ei puututa, nousee radikalisoitumisen uhka myös muualta kuin pelättyjen jihadistien keskeltä.

Suurin osa Suomeen saapuvista turvapaikkaa hakevista on nuoria miehiä. Heidän suomalaiset ikätoverinsa ovat kielteisiä maahanmuuttoa kohtaan.

Tietoykkösen vuonna 2014 toteuttamasta, 15–24-vuotiaille suunnatusta nuorisotutkimuksesta ilmenee, että erityisen kielteisesti maahanmuuttoon suhtautuvat 20–24-vuotiaat miehet ja nuoret, joiden koulutustausta on ammatillinen koulutus.

Meillä on käsissämme pettyneiden nuorten sukupolvi. Suomen nuorisoyhteistyö Allianssin kokoamassa infografiikassa kerrotaan vuonna 1987 syntyneistä ”laman lapsista”, suurin piirtein nykyisistä kolmekymppisistä.

21 vuotta täytettyään heistä 18 prosenttia ei ollut valmistunut muualta kuin peruskoulusta ja 20 prosenttia ikäluokasta oli käynyt psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tai syönyt psyykelääkkeitä. 23 prosenttia heistä oli turvautunut toimeentulotukeen.

Suunnilleen tästä ikäluokasta löytyvät ne noin kolmekymppiset suomalaiset nuoret miehet, jotka ovat keksineet katupartioilleen nimiä skandinaavisesta viikinkiperinteestä ammentaen.

He kaipaavat kotoutumista yhtä paljon kuin Syyriasta, Irakista tai Somaliasta paenneet nuoret miehet.

Niin ääriajattelusta viehättyneet maahanmuuttajataustaiset nuoret kuin Soldiers of Odinit ovat rikkonaisten perheiden lapsia, koulupudokkaita ja elämästä otteensa menettäneitä nuoria aikuisia.

Tuomitseminen Facebook-kirjoitteluista ei riitä. Tarvitaan pitkäjänteistä politiikkaa, joka ratkaisee ongelmia ja rakentaa kansallista sovintoa.

Maata johtavan keskustan tulee miettiä, millaista parempaa tekemistä löydämme toimettomille ja katkeroituneille nuorille miehille, joiden koulutustaso on matala tai joiden kielitaito on puutteellinen.

Tarvitaan valtiollista päättäväisyyttä ja keinoja, joilla välityömarkkinoille pääsyä helpotetaan, työllistämistyö niin yrityksiin kuin järjestöihin helpottuu ja kouluttautuminen uudelleen on mahdollista.

Nuoret miehet ansaitsevat toisen mahdollisuuden, kansalaisuudesta riippumatta.