Keskittynyt Suomi ei ole turvallinen Suomi
Suomi on keskittynyt yhä kiihtyvää tahtia ja äskettäin julkaistut ennusteet povaavat entistäkin kovempaa maan elinvoiman kahtiajakoa. Ennusteessa aniharvat kaupungit kasvavat ja valtaosa maakunnista menettää rajusti väestöään ja elinvoimaansa.
Kriteerit tutkimuksissa on tietenkin valittu sopivasti niin, että kuvatun kaltainen kehitys näyttää vääjäämättömältä. Näin ei tietenkään ole, emmekä voi jäädä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa vain voivottelemaan yhden ”totuuden” tuottamaa lopputulosta.
Voimme tehdä paljonkin, ja meidän täytyy tehdä paljon jotta tuo synkkä ennuste ei toteudu. Tiedämme, että keskittynyt yhteiskunta on haavoittuva ja sen kriisinsietokyky on heikko. Turvallisuustilanne ympärillämme on muuttunut, mutta se ei näytä keskittämisen ihailijoita haittaavan. Alueelliset turvallisuustyhjiöt ovat valtava riski kokonaisturvallisuudellemme. Näiden tyhjiöalueiden muodostuminen on estettävä.
Maaseudun mahdollisuuksia, metsien ja maatalouden merkitystä ja kylien elämänlaatua eivät keskittäjät näe merkityksellisinä.
Tulevaisuudentutkija Tuomas Kuhmonen on tehnyt vertailun Suomesta hyvin erilaisin kriteerein. Siinä tulevaisuus- ja elinvoimavertailu on paljon lähempänä ihmistä ja koko maan mahdollisuuksia, kuin mitä olemme tottuneet näkemään keskittämistä ihannoivissa ennusteissa.
Jatkuva ”maailmanlopun maalailu” maaseudulle ja maakuntien Suomelle syö erityisesti nuorten uskoa tulevaisuuteen. Tästä seuraa sekä negatiivinen elinvoimakehitys että kokonaisturvallisuuden heikkeneminen.
Paikallistuntemus on huolestuttavasti ohenemassa niin pankeilta kuin muiltakin elinvoimaan vaikuttavilta toimijatahoilta.
Maan hallituksella on erityinen vastuu koko maasta. Itäinen Suomi on jäänyt vaille konkreettisia toimia, vaikka lukuisat tahot ovat niitä vaatineet muuttuneen talous- ja turvallisuustilanteen johdosta. Hallituskin on toimia luvannut, mutta mitään ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Päinvastoin, Itä-Suomen aluekehitysvarojen suuntaamista muualle on väläytelty.
Vastuuta on tietysti meillä jokaisella. Vastuuta on myös esimerkiksi pankeilla; miten ne näkevät ja toimivat yritysrahoituksen ja rakentamisen rahoituksen suhteen maaseudulla.
Nyt linja on liian yksioikoinen. Pankit eivät tunnista eivätkä tunnusta riittävästi yritysten ja kotitalouksien tarpeita ja halua yrittää ja asua maaseudulla. Paikallistuntemus on huolestuttavasti ohenemassa niin pankeilta kuin muiltakin elinvoimaan vaikuttavilta toimijatahoilta.
Maaseutu ja koko Suomi on mahdollisuus, ei uhka, eikä vähäisimmässäkään määrin menneisyyttä. Maaseutu on turvallisen ja elinvoimaisen Suomen peruspilari.