Suomi kaipaa lapsia, mutta tekee elämästä liian epävarmaa
Syntyvyyden lasku näkyy keskustalaisten poliittisissa puheissa. Silti harvoin keskusta tarttuu nuorten näkökulmaan syntyvyyden laskussa: yhä useampi nuori kokee, ettei tässä yhteiskunnassa ole tilaa, turvaa tai tukea perustaa perhettä. Nuoret eivät pelkää vastuuta – he pelkäävät jatkuvaa epävarmuutta.
Viime vuosina suomalaiset ovat eläneet kriisistä toiseen: pandemia, sota Euroopassa, inflaatio, korkojen nousu ja kasvava huoli ilmastosta sekä ympäristön kantokyvystä. Taloudellinen ja geopoliittinen epävarmuus näkyy nuorisobarometrissa nuorten tulevaisuudenuskon hiipumisena.
Keskustankin politiikka on kääntynyt nuorempia sukupolvia vastaan. Opiskelijoilta leikataan, koulutuksesta säästetään ja palvelut murenevat. Nuorelta sukupolvelta odotetaan sopeutumista, kun aikaisemmat saivat opiskella pienemmällä velkamäärällä, jäädä eläkkeelle varhain ja ostaa omakotitalo yhdellä palkalla.
Tulevat sukupolvet maksavat edellisten sukupolvien velat – huomattavasti epävarmemmassa maailmassa.
Eivät nuoret ole kyynisiä. He ovat kyllästyneitä siihen, että yhteiskunta toimii kuin tulevaisuus ei koskisi sitä itseään.
Keskustan on aika korjata politiikan suunta.
Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ei ole iskulause, vaan politiikan mittari. Tarvitsemme päätöksiä, jotka palauttavat nuorten luottamuksen tulevaisuuteen ja mahdollistavat perheellistymisen ilman kohtuuttomia esteitä.
Koulutuksesta on tehtävä jälleen aidosti saavutettavaa riippumatta ihmisen lähtökohdista. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset ovat edelleen aliedustettuina korkeakouluopiskelijoissa suhteessa heidän väestöosuuteensa. Saavutettava koulutus, opintotuen nostaminen ja opintolainariippuvuuden vähentäminen ovat investointeja tulevaisuuteen.
Suomessa on varmistettava kohtuuhintainen asuminen ja perheystävällinen arki. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen lisäämistä ja päiväkotien sekä koulujen resurssivajeiden korjaamista.
Perhevapaat on saatettava tasapainoon ja työelämää joustavoitettava nuorten ehdoilla. Vanhemmuus ei saa tarkoittaa ura- tai tulonmenetystä. Säännöllinen ja joustava työ luo perheille perustan.
Suomen velkaantuminen on pysäytettävä, mutta ei tulevaisuuden kustannuksella. Meistä jokaisen on osallistuttava talkoisiin, mutta leikkausten kohdentaminen lapsiperheisiin, koulutukseen ja perusturvaan on lyhytnäköistä ja tuhoisaa.
Tärkeimpänä keinona pitäisin sitä, että sukupolvivaikutukset otetaan järjestelmällisesti osaksi talouspäätöksiä. Jokaisessa kehysriihessä ja budjetissa on arvioitava, siirretäänkö laskua tuleville vai jaetaanko vastuu reilusti sukupolvien kesken.