Asepalvelus jäi kesken yli tuhannelta alokkaalta jo ensimmäisen kuukauden aikana: "En pystynyt olemaan siellä enää"

Varusmiespalvelus

Reilut 12 000 nuorta aloitti tammikuussa asepalveluksen Puolustusvoimissa. Yli tuhannen osalta asepalvelus keskeytyi jo ensimmäisen kuukauden aikana. Heinäkuuhun mennessä pudokkaita oli noin pari tuhatta eli reilut 16 prosenttia.

STT:n haastattelema Antti oli yksi armeijan leipiin tammikuussa astuneista. Hänen oikeaa nimeään ei kerrota tässä jutussa aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Edellisenä vuonna lukiosta valmistunut nuori valmistautui koitokseen positiivisin odotuksin.

– Lenkkeilin, jotta olisin hyvässä kunnossa. Menin sinne hyvillä fiiliksillä. En ajatellut, että siellä tulisi ongelmia, Antti kertoo STT:lle.

Antilla on hahmottamisen häiriö, joka voi tuottaa lieviä haasteita hienomotoriikan kanssa, mutta ei useimmissa tilanteissa tule esiin. Armeijaa edeltäneessä lääkärintarkastuksessa sen ei katsottu olevan ongelma asepalveluksen suorittamiselle.

Haasteet alkoivat kuitenkin heti ensimmäisinä päivinä, kun osan armeijarutiineista oppiminen vei Antilta muita alokkaita pidempään. Esimerkiksi punkan teko eli sängyn petaaminen toivotulla tavalla ei luonnistunut heti. Antti joutui kertomansa mukaan tupakavereiden epäsuosioon, kun asiasta huomauttanut luutnantti laittoi koko porukan odottamaan hyväksyttyä suoritusta.

– Kaikki muut saivat odottaa, että teen sen punkan, eikä kukaan saanut lähteä iltavapaille ennen kuin se oli hyväksytty.

Vastaava tilanne tuli eteen sorminäppäryyttä vaativaa aseenkäsittelyä opetellessa. Eräs alikersantti myös laittoi miehen tekemään yleisliikkeitä rangaistukseksi väärään paikkaan unohtuneista lenkkareista.

Puolustusvoimat kertoo STT:lle, että lähes kolme neljäsosaa tammikuun saapumiserästä keskeyttäneistä lopetti palveluksen terveydellisistä syistä ja noin viidennes hakeutui siviilipalvelukseen. Asepalvelus jäi lyhyeen myös 33 naiselta, joilla on oikeus keskeyttää vapaaehtoinen palvelus 30 vuorokauden sisällä sen aloittamisesta.

Yleisin terveydellinen syy palveluksen keskeyttämiseen ovat mielenterveyssyyt kuten ahdistuneisuushäiriöt ja masennus.

– Tänä päivänä yli puolet terveydellisistä syistä on mielenterveyteen liittyviä haasteita. Aiemmin yleisin syy, eli tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat, on pienentänyt osuuttaan.

Pääesikunnan koulutusosaston majuri Jyrki Kalliolan mukaan terveysongelmat eivät välttämättä ilmene armeijaa edeltävässä terveystarkastuksessa, koska sen ja palveluksen aloittamisen välillä voi olla jopa useampi vuosi. Ilmoitusvelvollisuus terveydentilan muutoksista on lain mukaan asevelvollisella.

– Läheskään kaikki eivät joko tietämättömyyttään tai tarkoitushakuisesti siitä meille ilmoita. Valitettavasti meille tulee portista sisään henkilöitä, joista joudutaan toteamaan aika nopeasti, että eivät olekaan palveluskelpoisia, Kalliola sanoo.

Hän lisää, että moni haluaa suorittaa palveluksen, vaikka ei terveydentilansa puolesta olisikaan palveluskelpoinen.

– Osa pimittää tarkoituksella sairautta tai vammaa, koska into ja motivaatio on niin kova.

Suurin osa keskeyttämisistä tapahtuu kahden ensimmäisen palvelusviikon aikana. Nykyisin mielenterveyssyiden ohella merkittävä keskeyttämissyy on niin kutsutut sopeutumishäiriöt. Käytännössä kyse on siitä, että alokas ei sopeudu olosuhteisiin, jotka ovat erilaiset kuin siviilissä.

Ongelmia voi aiheuttaa esimerkiksi se, että joutuu nukkumaan samassa tuvassa 11 muun ihmisen kanssa.

– Meille tulee joka vuosi enemmän asevelvollisia sisään, jotka eivät ole koskaan olleet yökylässä tai nukkuneet ennen kenenkään muun kuin oman vanhemman tai sisaruksen kanssa samassa huoneessa.

Myös tiukka päiväohjelma, puhelimen käytön rajoitukset ja armeijan käskyjen noudattamista vaativa auktoriteettirakenne tuottavat osalle ongelmia.

– Kun sopeutumisen kanssa esiintyy haasteita, se alkaa vaikuttaa suoraan siihen, että tulee uniongelmia, keskittymisvaikeuksia ja hankaluuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä, Kalliola sanoo.

Monilla on ennakko-odotuksia armeijasta, jossa vaaditaan kuria ja järjestystä, mutta todellisuus voi silti tulla yllätyksenä. Majuri vertaa tilannetta ensi kertaa avantoon menemiseen.

– Sinulla on mielikuva siitä, että ei vitsi, on kylmää, mutta vasta avantoon mennessä pystyt kokemaan, miltä se oikeasti tuntuu. Sitä on tosi vaikeaa, ellei mahdotonta etukäteen harjoitella tai kokea.

Antin toistuvat epäonnistumiset ärsyttivät tupakavereita, ja hänet jätettiin pian porukan ulkopuolelle. Ilmapiiri muuttui tylyksi.

– Kaikki kääntyivät minua vastaan, eikä kukaan kauheasti puhunut minulle enää. Intissä ajatellaan, että jos joku ei heti osaa jotain, on tyhmä.

Antti sanoo ymmärtävänsä tupakavereiden turhautumisen. Silti hän koki joutuneensa silmätikuksi, ja huono ilmapiiri karisti motivaation taistella eteenpäin.

Ennen kuin ensimmäinen armeijaviikko oli lopussa, Antti päätti jättää asepalveluksen kesken.

– Se muuttui henkisesti liian raskaaksi. En pystynyt olemaan siellä enää, Antti kertoo.

Kenttärovastin ja alikersantin kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen Antti jäi mielikuvaan, että siviilipalvelukseen hakeutuminen olisi ainoa tapa päästä pois ahdistavasta tilanteesta. Joukko-osaston kapteeni kuitenkin kieltäytyi päästämästä alokasta siviilipalvelukseen terveyssyyn eli hienomotoristen ongelmien perusteella.

Oli keksittävä toinen tapa. Viikon kuluttua armeijan aloittamisesta Antti sai siirron siviilipalvelukseen vedottuaan vakaumuksellisiin syihin.

– Ei minulla ollut vakaumuksellisia syitä. Seinät vain kaatuivat päälle. En keksinyt muuta tapaa päästä pois sieltä.

Sittemmin Antti sai vapautuksen palveluksesta terveydellisistä syistä eli niin kutsutut c-paperit, kun yksityisellä lääkärillä hienomotoristen ongelmien todettiin olevan este palveluskelpoisuudelle. Antin saapumiserästä reilut 300 keskeytti c-luokituksella.

Jälkikäteen Antti pohtii, että olisi halunnut saada enemmän ohjeistusta, jotta olisi pysynyt porukan mukana paremmin. Toisaalta häntä myös järkytti osa armeijan vanhanaikaisista käytännöistä.

Antin tarina ei ole erityisen poikkeuksellinen. Monien asepalvelus loppuu syystä tai toisesta jo ensimmäisten viikkojen aikana. Se ei ole myöskään rajuimmasta päästä.

Puolustusvoimissa ei ole onnistuttu kitkemään tapauksia, joissa alokkaisiin kohdistuu epäasiallista ja halventavaa kielenkäyttöä tai fyysistä simputtamista. Osa räikeimmistä rikkomuksista asepalveluksessa päätyy käräjille asti. Viime vuonna asevelvollisten huonoon kohteluun liittyviä tuomioita jaettiin muun muassa erilaisen asevelvollisten nöyryyttämisen, haukkumisen ja rasismin vuoksi.

Useissa tapauksissa johtavassa asemassa olevien ihmisten toiminta oli ehtinyt jatkua pitkään.

Puolustusvoimien Kalliola sanoo, ettei halua väheksyä valitettavia tapauksia. Kysyttäessä arvoasteikossa ylempien roolista keskeyttämisten syynä hän viittaa asepalveluksen loppukyselyssä annettuihin palautteisiin.

– Niin varusmiesjohtajat kuin erityisesti kantahenkilökunta saavat aivan erinomaisia arvioita.

Kyselytuloksissa henkilökunnan käytös ja epäasiallinen kohtelu ovat kolmen vähiten keskeyttämiseen vaikuttaneiden tekijöiden joukossa.

Johtajuusongelmia Kalliola selittää osaltaan asevelvollisten ja henkilökunnan nuorella iällä.

– Tiettyjä asioita saavuttaa kuitenkin kokemuksen kautta. Nuoruuden into ja vähäinen kokemus valitettavasti johtaa ajoittain harkintakyvyn pettämiseen tai tällaiseen ”joukossa tyhmyys tiivistyy”.

Kalliola myöntää, että Puolustusvoimissa on myös tehty virheitä, kun ihmisiä on valittu johtajakoulutukseen.

– Johtajiahan koulutetaan määrällisesti todella paljon. Väistämättä ajoittain tapahtuu virhevalintojakin.

Varusmiespalveluksessa esiintyvä epäasiallinen käytös ei ole Kalliolan arvion mukaan sen yleisempää kuin muuallakaan yhteiskunnassa, jos asiaa peilaa esimerkiksi opiskelijabarometriin tai kouluterveyskyselyihin.

– En halua olla inhorealisti, mutta valitettavasti itse uskon, että emme täysin saa tällaista ilmiötä kitkettyä koskaan. Ei puolustusvoimat ole muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke.

Mikäli maailma on muuttunut ja nuoriso sen mukana, tulisiko myös asepalveluksen muuttua?

– Kyllä me yritämme olla ajassa mukana ja tunnustella tätä asiaa, Kalliola sanoo.

Esimerkiksi armeijan ensimmäisten viikkojen ohjelmaa on pyritty keventämään, jotta sopeutuminen olisi joustavampaa. Opetettavien asioiden lisääntynyt määrä on kuitenkin tehnyt siitä haastavaa.

– Parhaillaan arvioidaan, miten me kuitenkin saisimme säädettyä sitä siten, että nousujohteisuus palveluksessa toteutuisi ensimmäiset viikot sopeuttavasti ja siitä pikkuhiljaa niin henkistä kuin fyysistä rasittavuutta lisäten.

Kalliolan mukaan armeijan johtamisessa on jo nyt käytössä syväjohtamisen malli, joka pohjaa yksilön kohtaamiseen ja hyvän johtajuuden periaatteisiin.

– Juuri yksi joukko-osaston komentaja sanoi mielestäni hyvin aloituspuheessaan ryhmäjohtajille, että hänen ei ole tarvinnut 30 vuoden sotilasuran aikana vielä kertaakaan huutaa alokkaille tai alaisille, joten hän ihmettelee, jos teillä on tarve.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö taistelutilanteiden johtamiseen ja harjoitteluun liittyisi kurinalaisuutta.

– Siihen liittyy vahvaa hierarkkista käskyttämistä. Kun harjoitteluun liittyy fyysisiä harjoitteita haastavissa olosuhteissa, joilla pyritään simuloimaan sotatilannetta, se voi olla hyvin usein todella epämiellyttävää.

Epäasiallisen ja niin sanotusti kovan koulutuksen raja ei ole kuitenkaan Kalliolan mukaan häilyvä.

– Se on siinä, että kova koulutus on suunniteltua, tarkoituksenmukaista. Siinä on tavoitteet, jotka pitää pystyä kertomaan koulutettaville. Siinä on riskit arvioitu ja se on säädeltyä.

Varusmieskoulutukseen kuuluu osana ryhmädynamiikan vahvistamista se, että isoa osaa suoritteista arvioidaan joukkokokonaisuutena. Kollektiivista rankaisemista Kalliola ei kuitenkaan pidä hyväksyttävänä.

– Jos yksittäinen varusmies ei noudata hänelle annettua käskyä ja koko joukolle määrätään joku rangaistus, niin ei sille ole perusteita, se on täysin asiatonta toimintaa.

Puolustusvoimien Kalliola ei tunne Antin tapausta tarkemmin, mutta pitää sitä STT:n kertoman perusteella valitettavana.

– Kenenkään ei pidä keskeyttää palvelusta ryhmäpaineen tai tällaisten asioiden takia. Jos kaverit ottavat silmätikuksi, siihen pitäisi pystyä puuttumaan, Kalliola sanoo.

Hän lisää, että armeijassa on lukuisia eri kanavia, joiden kautta alokkaat voivat kertoa ongelmistaan ja hakea niihin apua.

– Oleellista on, että nämä kanavat tiedostetaan ja tunnistetaan. Pyrimme siihen, että kynnys ilmoittamiseen on mahdollisimman matala.

Hienomotoriset haasteet voivat Kalliolan mukaan olla peruste sille, että alokas ei ole asepalveluskelpoinen. On kuitenkin ihmisiä, jotka ovat suorittaneet asepalveluksen jopa merkittävistä motorisista haasteista huolimatta.