Historia | Diktaattorin karu kuolema vauhditti Hitlerin päätöstä tehdä itsemurha – natsien liittolainen sai omiensa vihat päälleen
Benito Mussolini on tuttu nimi varmasti jokaiselle, joka on vähänkään harrastanut historiaa. Hän oli myös vielä tunnetumman diktaattorin, natsi-Saksan Adolf Hitlerin, esikuva sekä politiikassa, valtaannousussa, elämässä että kuolemassa.
Mussolinin kuolemasta tulee maanantaina kuluneeksi 80 vuotta.
Mussolini toi fasismin Eurooppaan voimalla. Ensimmäisen maailmansodan jälkeiset epävakaat olot saivat ihmiset luottamaan uusiin poliittisiin voimiin, ja fasistit hyödynsivät tätä taitavasti. Mussolinista tuli Italian johtaja ja diktaattori jo vuonna 1922. Vuodesta 1925 hänestä käytettiin johtajaa tarkoittavaa nimitystä Il Duce.
Nuoresta Benito Mussolinista ei olisi arvannut tulevan fasistinen diktaattori saati ylipäätään fasisti. Hänen isänsä oli aktiivinen sosialisti, ja sille polulle lähti myös Benito.
Pienestä pitäen Mussolini ihaili kuitenkin fasismiin sopivasti voimaa ja väkivaltaa ollen lapsena väkivaltainen sekä koulussa että kotona.
Nuorena Mussolini toimi hetken aikaa opettajana ja sitten journalistina ja ammattiyhdistysliikkeessä.
Vielä ensimmäisen maailmansodan alkaessa Mussolini vastusti Italian osallistumista sotaan. Jo 1911 Mussolini oli toiminut aktiivisesti Italian Turkkia vastaan käymää sotaa vastaan pysäyttämällä työläisjoukon johtajana ammusjunia. Mussolini vangittiinkin tästä hyvästä. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa hän kirjoitti ahkerasti sotaa vastaan, mutta muutti sitten kantaansa.
Olikin yhtäkkiä oikein taistella taantumuksellisia Saksaa ja Itävalta-Unkaria vastaan. 1915 Mussolini kutsuttiin rintamalle, ja hän yleni alikersantiksi. Harjoituksessa vuonna 1917 hän haavoittui kun kranaatinheitin räjähti. Mussolini sai loppuiäkseen vamman, jonka takia hän joutui käyttämään esimerkiksi erikoisvalmisteisia saappaita.
Ennen sotaan lähtöään hänet oli erotettu sosialistipuolueesta sotaa kannattavien kirjoitustensa takia. Maailmansodan jälkeen Mussolini alkoi toimia aktiivisesti sosialismia vastaan.
Mussolini alkoi johtaa liikettä, joka kokosi erilaisia voimia taakseen taistellakseen sekä vakiintunutta järjestelmää että sosialisteja vastaan. Kuria ja järjestystä symboloidakseen Mussolini otti käyttöön symbolin antiikin Roomasta, vitsakimpun. Symboli jäi käyttöön fasistidiktatuurin kaatumiseen asti.
Kuten Hitler kymmenen vuotta myöhemmin, Mussolini onnistui saamaan tuekseen köyhyyden ja työttömyyden ravistelemia kansalaisia.
Voimansa tunnossa kesällä 1922 Mussolini näki tilaisuuden tulleen. Heikentyneet ammattiliitot julistivat maahan yleislakon, ja Mussolini alkoi julistaa, että lakko tulisi kukistaa. Jos hallitus ei sitä tekisi, Mussolinin fasistit kyllä kukistaisivat lakon. Osittain fasistit alkoivatkin kukistaa lakkoa.
Tältä pohjalta Mussolini katsoi syksyllä, että fasistit voisivat nyt vaatia valtaa itselleen. Napolin kokouksessa lokakuussa Mussolini uhkasi marssia Roomaan valtaamaan Italian hallintoelimet, jos fasisteille ei luovutettaisi valtaa.
Fasistit marssivat Roomaan ja kuningas teki Mussolinista pääministerin. Ei ole varmaa, miksi Mussolinin vaatimuksiin suostuttiin, mutta mahdollisia selityksiä ovat sisällissodan välttäminen ja fasistien kuihduttaminen vastuulla koalitiohallituksessa.
Kuten natsit myöhemmin, fasistitkin saivat ehdottoman valta-aseman ajamalla läpi vaali- tai valtalain. Italian vaalilaissa maasta tehtiin vuoden 1924 vaaleihin yksi vaalipiiri, jossa kaksi kolmasosaa parlamentin paikoista menisi eniten ääniä, mutta vähintään 25 prosenttia, saaneelle puolueelle.
Fasistit voittivat vaalit ja saivat ehdottoman enemmistön parlamenttiin. Mussolinin diktaattorius oli sinetöity.
Mussolini oli aluksi onnistunut ja suosittu johtaja. Mahtipontiset paraatit ja suurieleinen propaganda alleviivasivat Ducen asemaa samalla, kun kansalaiset saivat nauttia nousevan talouden hedelmistä.
Italia laajensi alueitaan vuodattaen enemmän tai vähemmän verta. 1935–1936 Italia valloitti Etiopian ja liitti Albanian protektoraatikseen 1939.
Toinen maailmansota alkoi 1. syyskuuta 1939 kun Saksa hyökkäsi Puolaan. Saksan sotakone oli voimakas, ja Hitler itsevarma sen ylivoimaisuudesta, mutta Mussolini tiesi, ettei Italia olisi valmis sotaan Saksan rinnalla ennen vuotta 1942. Hän protestoikin Hitlerille liian aikaista sodan aloittamista.
Italia ajautui sotaan Saksaan liittolaisena vuonna 1940.
Italia operoi Afrikassa ja Balkanilla. Useampi operaatio meni pieleen, ja Saksan piti tulla pelastamaan italialaiset esimerkiksi Kreikassa. Tämä viivästytti Saksan omia operaatioita, kuten operaatio Barbarossaa.
Voi olla, että Italian kanssa tapahtunut kuukauden mittainen viivästys vuonna 1941 vei Saksalta voiton Neuvostoliitossa. Saksan sotaonnen Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan alueella ja Moskovan porteilla käänsi liian nopeasti eteen osunut talvi.
Italiasta muodostui Saksalle taakka, mutta se oli suurelta osin Saksan omaa syytä, sillä natsit eivät jaksaneet odottaa Italian varustautumista.
Luultavasti vuoden 1942 aikana Mussolini tajusi, että Italia tulisi häviämään sodan. Tästä johtunut stressi toi hänelle terveysongelmia, kuten pahenevan mahahaavan.
Heinäkuussa 1943 liittoutuneet saapuivat Italiaan valloittaen Sisilian saaren. Kuningas ja johtavat poliitikot laativat suunnitelman Mussolinin syrjäyttämisestä. Mussolini vietiin vankeuteen Keski-Italiassa Apenniineilla sijaitsevalle Gran Sasso -vuorelle hotellina toimineen rakennuksen tiloihin.
Syyskuun alussa Italia antautui.
Tämä ei kuitenkaan lopettanut sotatoimia Italiassa eikä Mussolinikaan virunut vankina kovin kauaa.
Hitlerin määräyksestä Saksan erikoisjoukot suorittivat SS-kapteeni Otto Skorzenyn johdolla uskaliaan operaation, jolla Mussolini vapautettiin vain vähän Italian antautumisen jälkeen.
Laukaustakaan ampumatta saksalaiset laskeutuivat lentokoneilla hotellin lähistölle, saivat italialaiset laskemaan aseensa, ja veivät Mussolinin turvaan.
Saksa hallitsi vielä Pohjois-Italiaa, ja asetti Mussolinin sinne perustetun Italian sosiaalisen tasavallan johtajaksi. Käytännössä Mussolini oli vain nukkehallitsija, mikä masensi häntä.
Huhtikuun 1945 lopussa sota oli jo loppusuoralla. Tappio oli vain ajan kysymys, ja Mussolinikin lähti pakomatkalle Italiasta kohti puolueetonta Sveitsiä.
Hän liittyi vetäytyvien saksalaisten joukkoihin, mutta partisaanit katkaisivat tien. Mussolini esitti kuormastossa humalaansa nukkuvaa saksalaista sotilasta, mutta partisaanit tunnistivat tämän ja ottivat vangiksi 27. huhtikuuta.
Seuraavana päivänä partisaanit teloittivat Giulino di Mezzegran kylässä Mussolinin ja tämän rakastajattaren Clara Petaccin samoin kuin muutaman mukana olleen Mussolinille uskollisen fasistin.
Teloitettujen ruumiit vietiin silvottuina näytille Piazzale Loreto -aukiolle Milanoon. Laajasti inhotusta diktaattorista oli päästy eroon ja kansa hurrasi.
Uutinen Mussolinin teloituksesta ja ruumiin kohtelusta järkytti Saksan Hitleriä niin, että tämä päätti muutamaa päivää myöhemmin, että hän ei joutuisi vihollisen käsiin elävänä eikä kuolleena. Kun neuvostojoukot lähenivät Hitlerin bunkkeria Berliinissä, tämä teki itsemurhan ja määräsi alaisensa polttamaan ruumiin. Hitler oli seurannut Mussolinia ensin tämän vallanoton askelissa, ja lopulta Mussolinin kuolemakin vaikutti Hitlerin omiin ratkaisuihin.
