Kaatuneiden muistopäivällä on edelleen tärkeä tehtävä
Tänään vietetään jälleen kaatuneiden muistopäivää eri puolilla Suomea.
Päätapahtumana voidaan pitää Lappeenrannassa järjestettäviä sankarihautajaisia, joissa haudataan 38 tunnistamattomaksi jäänyttä vainajaa.
Tapahtumaan osallistuu myös pääministeri Juha Sipilä.
Tänä vuonna kaatuneiden muistopäivän viettoon tuo erityistä vakavuutta puolustusvoimien entisen ylipäällikön presidentti Mauno Koiviston kuolema viikko sitten.
Hän oli Suomen presidenteistä viimeinen, joka ehti osallistua viime sotiin ase kädessä.
Tänä vuonna kaatuneiden muistopäivän viettoon tuo erityistä vakavuutta puolustusvoimien entisen ylipäällikön presidentti Mauno Koiviston kuolema viikko sitten.
Koiviston on kertonut muistelmissaan aselevon tulosta syyskuussa 1944.
Hän oli noussut juoksuhauden reunalle puhdistamaan pikakivääriään. Siinä hän kertoi miettineensä, että täytyy olla jokin toinen tapa hoitaa suhteita naapuriin kuin sota.
Saman tuntemuksen jakoivat monet muutkin veteraanit.
Siitä tuntemuksesta syntyi myös luja perusta sotien jälkeen omaksutulle ulkopolitiikalle, jonka tavoitteeksi otettiin hyvien suhteiden luominen naapureihin ja Suomen pitäminen sotilaallisten selkkauksien ulkopuolella.
Veteraanipolven viesti läpi vuosikymmenten on ollut, että sota on hirvittävä onnettomuus, johon joutumista pitää välttää viimeiseen asti. Sankarihautausmaat vahvistavat tätä viestiä joka päivä.
Suomessa on yli 600 sankarihautausmaata.
Niiden syntyyn on vaikuttanut suomalainen perinne tuoda sodissa kaatuneet kotiseudun multiin. Kivisten laattojen rivistöt ovat hyödyllistä historiankirjoitusta jokaiselle, joka malttaa niiden viereen pysähtyä missä päin Suomea tahansa.
Kiviset nimilaatat muistuttavat, miten korkea hinta Suomen itsenäisyyden ja kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestelmän säilyttämisestä on maksettu.
Siksi kaatuneiden muistopäivää on syytä viettää vielä senkin jälkeen, kun viimeisetkin veteraanit ovat poistuneet keskuudestamme.