KOL:n Karila: Opiskelijaperheistä iso osa elää köyhyysrajan alapuolella, huoltajakorotus korjaa kipeän valuvian
Tälle keväälle harvinainen auringonpaiste valaisee hiekkalaatikon, jolla Räihän perhe eli Henna, Aappo sekä tyttäret Neea 3,5 ja Inna 1,5 taputtelevat lapioilla kakkuja.
Opiskelijaperheen elämä vaikuttaa äkkiseltään aika mukavalta.
Eivätkä he arkeaan moitikaan.
– Talvet saadaan jotenkin kitkuteltua ja kesällä sitten tienataan, Aappo Räihä naurahtaa.
Valoa tulevaisuuteen luo omalta osaltaan opintotukeen puoliväliriihessä luvattu huoltajakorotus.
– Se on hieno päätös. Kaikki tällainen on aina eteenpäin, Räihät toteavat.
Aappo opiskelee ensimmäistä vuotta luokanopettajaksi, Henna on hoitovapaalla, mutta tekee keikkahommia lähihoitajana.
Perheellisenä opiskelusta heillä on pitkä kokemus, sillä aiemmin Aappo valmistui ammattikorkeakoulusta liikunnanohjaajaksi.
Loma-aikoina hän on tehnyt maalaustöitä oman Varmaväri-yrityksensä kautta. Firma pistettiin pystyyn, kun muita töitä ei löytynyt.
– Ensimmäisen kesän jälkeen oli aika shokki, kun kaikki ansaitut rahat vähennettiin käytännössä asumistuesta, Räihä muistelee.
Siitä huolimatta hän haluaa tehdä töitä silloin, kun niitä on. Parhaillaan hän myy ensi kesän urakoita.
– Yritän pitää opinnot ensisijaisena, mutta kyllä työ siihen omat haasteensa tuo.
Räihät eivät ole miettineet perheen perustamista taloudelliselta kannalta, mutta tietävät raha-asioiden olevan monelle kynnyskysymys.
– Kyllä tulevaisuus yleisesti välillä huolettaa itseäkin. Työttömiä on paljon. Uskon silti, että aina on toivoa, Aappo Räihä pohtii.
Opintotukea saa tällä hetkellä noin 20 000 perheellistä. Ajanmukaista tilastoa perheellisten opiskelijoiden kokonaismäärästä ei sen sijaan ole olemassa.
Keskustanuoret ja keskustaopiskelijat ovat vuosia taistelleet 1990-luvulla poistetun opintotuen huoltajakorotuksen palauttamiseksi.
– Olemme todella iloisia tästä ratkaisusta, KOL:n puheenjohtaja Arttu Karila toteaa.
Hänen mukaansa huoltajakorotuksen läpiviemisessä yhdistyy monta keskustalaisille tärkeää asiaa, kuten halu turvata jokaiselle mahdollisuus itsensä kehittämiseen ja kouluttamiseen elämäntilanteesta riippumatta.
– Se on tämän päivän köyhän asiaa. Perheellisistä opiskelijoista iso osa elää köyhyysrajan alapuolella. Näin saadaan kipeään valuvikaan kaivattu korjaus, Karila tiivistää.
Hän huomauttaa, että väestökehityksen suunta on Suomessa iso ongelma.
– Keskustalaisen perhepolitiikan tavoitteena on turvata jokaiselle oman lapsilukutoiveen täyttyminen. Se ei saa jäädä kiinni elämäntilanteesta tai toimeentulosta, Karila linjaa.
KOL:ssa uskotaan, että huoltajakorotuksella on tässä suhteessa merkitystä.
– Väestöliitolla on tutkimustietoa siitä, että yksi perheen perustajien suurimmista huolenaiheista on nimenomaan toimeentulo ja se, miten saada yhdistettyä työ ja perhe.
Opiskelevilla perheellisillä heikko tulotaso ajaa myös töihin muita useammin, mikä puolestaan viivästyttää valmistumista.
Karilan mukaan 75 euroa on pienituloiselle merkittävä summa jo kuukausitasolla, vuositasosta puhumattakaan.
– Tämä oli hallitukselta hieno teko, Karila kiittelee.
Hän muistuttaa myös keskustan puoluevaltuuston roolista asian läpiviemisessä.
– Tämä oli hieno paalu myös keskustalle kansanliikkeenä. Keskustassa kentän ääni ja tahto tulevat esille ja puoluejohto kuuntelee niitä.
Suomen ylioppilaskuntien liiton sosiaalipolitiikan asiantuntija Silja Silvasti on hänkin erittäin tyytyväinen huoltajakorotukseen. Häntä ihmetyttää oppositiopuolueiden puhe, jonka mukaan sillä ei ole merkitystä, kun opintoetuuksia muuten on leikattu.
– Totta kai sillä on merkitystä. Selvää on, ettei etuusjärjestelmä vieläkään kannusta perheellistymään opiskeluaikana, mutta tämä on tärkeä askel eteenpäin.