Yksin eristyksiin jäänyt ikäihminen on voinut hakea lohtua pullosta – hoitopalveluissa päihdeongelmat näkyvät viiveellä
Koronaviruspandemia tyhjensi monen ikäihmisen kalenterit ja sulki heidät koteihinsa vailla sosiaalisia kontakteja. Jos eläköityneellä oli ennen pandemiaa taipumusta turvautua tiukan paikan tullen pulloon, monilla omaisilla saattoi herätä huoli, että alkoholinkäyttö riistäytyy käsistä.
Sininauhaliiton Pilke-toiminnan projektipäällikkö Katariina Hänninen kertoo, että monen ikääntyneen päihdeongelma on pahentunut koronaviruspandemian aikana. Tämä on näkynyt päihdeongelmista kärsivien ryhmissä.
Eri puolilla Suomea järjestettävät ryhmät ovat olleet viruksen vuoksi ajoittain tauolla, mutta ohjaajat ovat viikoittain soittaneet ryhmäläisille kuulumisia kyselläkseen.
– Kun viikoittainen yhteisö on jäänyt pois ja yksinäisyys ja syrjään jäämisen tunne lisääntyneet, se on monella vaikuttanut arkeen niin, että alkoholinkäyttö on lisääntynyt, Hänninen sanoo.
Pilke-toiminnassa mukana olevat ovat ihmisiä, joilla on ollut haitallista päihteidenkäyttöä jo ennen pandemiaa, eli heidän kohdallaan koronavirus ei ole liiallisen juomisen alkuperäinen laukaisija.
A-klinikka oy:n avohoitopalveluiden ylilääkäri Markus Partanen pitää todennäköisenä, että osalla karanteeninomaisissa oloissa eläneistä ikäihmisistä alkoholinkäyttö on lisääntynyt.
– Uskoakseni monelle on ollut kova paikka, että lastenlasten tapaamiset ovat jääneet, liikuntapaikat on suljettu eikä ihmisiä enää tavata esimerkiksi kahviloissa, hän sanoo.
Kokonaiskulutuksen tilastoja ei pandemiavuodelta vielä ole saatavilla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) tiedotti lokakuussa alkoholinkulutuksen vähentyneen epidemian ensimmäisen aallon aikana. Kokonaisarvion mukaan 60-vuotiaista ja sitä vanhemmista lähes 90 prosenttia kertoi oman alkoholinkäyttönsä pysyneen ennallaan pandemian alkuvaiheessa.
Partanen huomauttaa, että ikäihmisten keskuudessa alkoholinkäytön kasvu on pidempiaikainen trendi. THL:n erikoistutkija Janne Härkönen kertoo STT:lle sähköpostitse, että käyttö alkoi lisääntyä yli 65-vuotiailla 1990-luvulla ja jatkui 2010-luvulle saakka.
– Kasvuvauhti on ollut suurempi ikääntyneillä naisilla kuin miehillä, mutta sekä alkoholinkäyttäjien osuus että käytetyt määrät ovat lisääntyneet molemmilla sukupuolilla, Härkönen kirjoittaa.
Kymmenen viime vuoden aikana ikääntyneiden alkoholinkulutus on pysynyt entisellään, mutta samaan aikaan työikäisten kulutus on vähentynyt.
Yksi ikäihmisiin liittyvä alkoholinkäytön riskitekijä on, että elimistön sietokyky laskee ikääntymisen myötä. 65-vuotiaalla riskikulutuksen raja on seitsemän annosta viikossa tai kaksi annosta tai enemmän kerralla.
Esimerkiksi kolmekymppisellä miehellä riskiraja on 24 annosta ja naisella 14 viikossa.
Partasen mukaan raja tulee monelle yllätyksenä. Hän muistuttaa, ettei raja tule vastaan hetkessä vaan ajan myötä.
– Ei elimistön sietokyky romahda, kun 64 vuoden ja 364 päivän ikäinen ihminen nukkuu yön yli, vaan kyse on pitkästä jatkumosta. Moni huomaa neli- tai viisikymppisenä, että sietokyky on erilainen kuin kolmekymppisenä. Silloin monet myös vähentävät juomista, mutta vain harva niin paljon kuin tarvitsisi.
Sininauhaliiton Hänninen huomauttaa, ettei seitsemän annoksen viikkomäärä ole sekään mikään turvaraja.
– Ikääntyneillä on usein esimerkiksi erilaisia lääkityksiä, joilla voi olla arvaamattomia yhteisvaikutuksia alkoholin kanssa. Siksi riskiraja on hyvin yksilöllinen.
Härkönen muistuttaa, että ”eläkeikäisten” joukossa on edelleen hyvin eri-ikäisiä ihmisiä, ja juomatavat vaihtelevat heidänkin keskuudessaan.
– Alkoholinkäyttö vähenee huomattavasti ikääntymisen mukaan. Esimerkiksi vuonna 2018 noin kolme neljästä 65–74-vuotiaasta käytti alkoholia, kun vastaava osuus 75–84-vuotiailla oli enää noin puolet, hän kirjoittaa.
Partanen sanoo pandemian saattavan olla monille iäkkäille hyvinkin stressaavaa aikaa. Huolta on voinut olla terveydestä ja turvallisuudesta, jopa omasta tai läheisten hengestä.
Partanen arvioi, että alkoholista on ehkä haettu helpotusta ahdistukseen tai masennuksen tunteisiin. Vaikka monet vanhuksetkin käyttävät digipalveluita sujuvasti, osa on saattanut myös kokea jäävänsä palveluiden ulkopuolelle.
Myös Härkönen arvelee poikkeusolojen voineen pahentaa jo olemassa olevia alkoholiongelmia tai lisänneen riskiä niillä, jotka pyrkivät alkoholilla hillitsemään negatiivisia tunteita. Tutkimustietoa asiasta ei vielä ole.
Ikäihmiset eivät tokikaan ole ainoita, joille rajoitukset ovat voineet olla tiukka paikka. A-klinikalla on koronaviruspandemian aikana näkynyt muun muassa yrittäjiä, joilta koronaviruspandemia on vienyt Partasen sanojen mukaan ”kaiken alta”. Heistä monen hän muistaa olleen eläkeiän kynnyksellä.
Hoitopalveluissa trendit alkoholinkäytössä näkyvät kuitenkin yleensä viiveellä. Partanen sanoo, että esimerkiksi keväällä alkanut juominen on voinut kesän aikana yltyä ja hoitoon on hakeuduttu vasta syksyn tultua.
Jo ennestään tiedetään, että eläköityminen voi olla monelle iloisen elämänvaiheen alkamisen sijaan kriisin paikka. Partanen sanoo, että joillakuilla muutokseen liittyy ilmi tulevia tai lisääntyviä mielenterveysongelmia ja mahdollisesti päihteiden käyttöä.
– Tiedetään, että ikäihmisten alkoholiongelmista kaksi kolmasosaa on alkanut jo aiemmin mutta jatkuu runsaampana. Kolmasosalla taas on taustalla syitä, jotka aiheuttavat ongelman vasta eläköitymisen jälkeen, hän kertoo.
Laukaisevia tekijöitä voivat Partasen mukaan olla vaikkapa se, että työ on saattanut olla monille elämän keskeinen sisältö ja työkaverit merkittävä sosiaalinen verkosto. Jos niin kutsutun yhteiskuntakelpoisuutensa liittää työntekoon, eläkkeelle jäämisestä syntyvää tyhjyyttä saatetaan yrittää täyttää tai turruttaa alkoholilla.
Jälkimmäisessä kolmanneksessa korkeakoulutetut naiset ovat yliedustettuina, kun yleensä alkoholinkäytössä erottuvat matalasti koulutetut miehet. Partanen arvioi, että iäkkäillä naisilla riskiraja voi ylittyä esimerkiksi viininjuonnista. Lisäksi iäkäs saattaa yrittää auttaa esimerkiksi unensaantia konjakkipaukulla – ja sitten toisella.
Alkoholiongelmaan puuttuminen onnistuu yleensä vasta, kun se tunnistetaan ongelmaksi. Partanen pitää yhtenä huomattavana hälytyskellona sitä, että jotakin jää juomisen takia tekemättä.
Toinen merkki ongelmasta voi olla se, että jo aamulla herätessä mielessä on alkoholi. Lisäksi liikakäyttö voi tulla esiin verikokeissa kohonneina maksa-arvoina.
Omaisia Partanen neuvoo kiinnittämään huomiota ikäihmisen käytökseen ja toimintakykyyn. Riippuvuus voi tehdä ihmisestä kireämmän ja kunto saattaa heiketä.
– Korona-aikana tätä toki hankaloittaa se, ettei nähdä kasvotusten.
Alkoholiongelma voi tulla lähiomaisellekin täytenä yllätyksenä, eikä sitä välttämättä havaita ajoissa perusterveydenhuollossakaan. Lisätekijänä on sekä Partasen että Hännisen mukaan se, että monilla 40–50-luvuilla kasvaneilla, erityisesti naisilla, alkoholinkäyttöön liittyy häpeää, joka voi vaikeuttaa avun hakemista.
Härkönen sanoo monien nykypäivän ikäihmisten olevan aiempia sukupolvia terveempiä ja toimintakykyisempiä, minkä vuoksi alkoholinkäyttöä saatetaan jatkaa myöhemmälle iälle.
Pandemia on hankaloittanut avun saamista. Härkönen muistuttaa, että päihdehuolto on vaikeutunut ja joillain paikkakunnilla vertaistukiryhmät on keskeytetty.
– Iso huoli on nyt erityisesti poikkeusoloissa se, miten heikoimmassa asemassa olevat, päihdeongelmista kärsivät ikääntyneet saavat tukea nyt, kun moni palvelu on tauolla tai päättynyt, Sininauhaliiton Hänninen toteaa.
