Tietokirjailija: Venäjän vaaleissa oli pohjimmiltaan kyse vain Putinin egosta – "Hyvin tyypillistä diktaattoreille"
Paljon puhetta Venäjästä, mutta pohjimmiltaan kyse on vain itsevaltiaan egosta. Niin kait voisi kiteyttää sunnuntaina järjestetyt Venäjän näytösluontoiset presidentinvaalit, sanoo tietokirjailija Leif Sundström Suomenmaalle.
Hänen mukaansa jatkokaudelle valittu Vladimir Putin ei kovin paljon mieti sitä, millaisen Venäjän hän jättää jälkeensä. Tärkeintä on Putinin oma jälkimaine. Putin pyrkii Sundströmin mukaan varmistamaan paikkansa Venäjän historiankirjoituksessa suurena johtajana, joka valloitti valtakunnalle lisää alueita.
– Se on hyvin tyypillistä diktaattoreille, että vain omalla maineella ja perinnöllä on merkitystä. Pahin tragedia on se, jos Putin jää Venäjän kansan mieleen voittajana. Silloin hänen perintöään on vaikea kieltää enää jälkikäteen, vaikka ajat muuttuisivat, Sundström sanoo.
Sundström on tutkinut modernin ajan diktaattoreita. Vuonna 2021 hän julkaisi aiheesta tietokirjan Rajaton valta. Sundström on myös toiminut asiantuntijana Ylen podcast-sarjassa 12 diktaattoria.
Putin sai Venäjän viranomaisten mukaan sunnuntaisissa presidentinvaaleissa murskaavan 87,3 prosentin kannatuksen. Äänestysprosentin kerrotaan olleen yli 73 prosenttia.
Vaaleja ei voi kuitenkaan millään tapaa pitää rehellisinä. Kyse oli poliittisesta näytelmästä, jossa Putinin todellisia vastaehdokkaita ei päästetty edes ehdolle. Kaikenlainen oppositiotoiminta on ajettu Venäjällä hyvin ahtaalle.
Sundströmin mukaan Putin ei varsinaisesti enää tarvitsisi näytösluonteisia vaaleja valtansa pönkittämiseen. Niin luja ote hänellä on venäläisestä yhteiskunnasta.
Vaaleilla kuitenkin halutaan uskotella kansalaisille, että heillä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Kyse on perinteestä, joka on kansan keskuudessa nähty tärkeäksi etenkin Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.
– Vaaleissa luodaan illuusio, että kysymys on demokratiasta ja äänestämisen perinne on Venäjällä olemassa. Putinille voisi olla huonompi asia, jos hän yhtäkkiä rikkoisi tämän illuusion. Vaalit järjestetään, jotta edes jotkut voisivat vielä uskotella itselleen, että presidentti on kansan valitsema.
MurskaavaN huikeat vaalitulokset eivät kuitenkaan ole Putinille yhdentekevä asia, Sundström sanoo.
Hän uskoo, että Putin voi nyt katsoa omaa valta-asemaansa rauhallisin mielin. Putin voi painaa illalla päänsä tyynyyn tietoisena siitä, että itsevaltainen järjestelmä toimii eikä kukaan uhkaa hänen valta-asemaansa.
– Luulen, että ainoa, mitä Putin jollakin tasolla pelkää, on omista kulisseista tuleva salamurha. Se on lähes ainoa keino, jolla hänet saisi vallasta pois. Mutta pelko salamurhastakin on häviävän pieni mahdollisuus, Sundström pohtii.
Oma kysymyksensä on se, kuinka moni Venäjän kansalainen pitää virallisia vaalituloksia uskottavina.
Sundströmin mukaan Putinia vankkumattomasti tukevien joukko on luultavasti lopulta melko pieni.
Ihmiset osaavat epäillä virallisia totuuksia. Venäjällä on tsaarin vallan ja Neuvostoliiton ajoilta tulevat vahvat perinteet sille, että virallisia julistuksia tulkitaan aina rivien välistä. Ääneen sitä ei kuitenkaan voi sanoa.
Propagandakin kuitenkin puree. Sananvapaus on ollut Venäjällä hyvin kapea hyvin pitkään. Putinin hallinnon totuutta on ujutettu kansalaisten tietoisuuteen vuosikausia, nuorisolle on järjestetty propagandan kyllästämiä leirejä ja muuta hauskanpitoa.
Ihmisille on Sundströmin mukaan siksi välillä vaikea tietää, mitä he ajattelisivat uutisissa kerrotuista asioista. Moni uskoo ison osan, mutta epäilee mielessään joitakin asioita.
Sitä on kuitenkin vaikea todentaa, kuinka laajaa Putinin todellinen kannatus on. Sitä ei tiedä edes Putin itse, Sundström sanoo.
– Diktaattoreille on aika tyypillistä, että jos kansa ryhtyy onnistuneeseen kapinaan, se tulee itsevaltaiselle johtajalle shokkina. Jos niin kävisi Venäjällä, Putin apureineen ei välttämättä olisi kovin hyvin valmistautunut. Mutta mahdollisuudet onnistuneeseen kapinaan ovat kuitenkin erittäin niukat. En usko, että sellaista ihan heti tulee.
Sundströmin mukaan Putinin johtamaa Venäjää voidaan täydellä syyllä luonnehtia diktatuurivaltioksi.
Hän huomauttaa, ettei diktatuurille ole yhtä yhdenlaista määritelmää. Olennaista on kuitenkin se, että kaikki pyörii johtajan ympärillä. Johtaja sanelee ja määrittelee sen, mitä tapahtuu.
Putinin valtakauden alkuvuosina 2000-luvun alussa Venäjä oli Sundströmin mukaan vielä puoluediktatuuri. Venäjää hallitseva puolue nosti Putinin valtaan ja antoi hänelle legimiteetin.
Mutta sittemmin kaikki rakentui entistä selvemmin Putinin varaan. Hän onnistui luovimaan läpi monista tilanteista, joissa vallan olisi voinut myös menettää. Se synnytti mielikuvan, että Putin selviää mistä vaan. Nyt kyse on persoonallisesta diktatuurista, jossa puolue on Putinin vallankäytön väline.
– Olennaista on se, että Putin on luonut vallankäytölleen koneiston. Persoonallisessa diktatuurissa luodaan mielikuvaa, että johtaja tekee historiaa, johtaja sanelee mitä tapahtuu ja miten historia kulkee.
Sundströmin mukaan on vaikea ennakoida, mihin Venäjä kulkee Putinin murskaavan vaalivoiton jälkeen.
Edessä voi olla entistä häikäilemättömämmän vallankäytön tie, niin kuin useissa arvioissa on todettu. Putinin ei enää tarvitse niin paljon kysellä, riittääkö kansalta tukea Ukrainan sodan laajentamiselle ja uudelle liikekannallepanolle.
Mutta edessä voi myös olla jonkinlainen lepovaihe, jossa oloja ei ainakaan hetkeen kiristetä. Yllätyksellisyys ja arvaamattomuus on aina kuulunut Putinin ja muiden diktaattorien työkalupakkiin. Lepovaiheen jälkeiset kiristykset tulevat sitten aikanaan, nekin yhtäkkiä.
– Tärkeintä on aina se, että johtaja määrää tahdin eikä kuuntele muiden ohjeita. Siihen kuuluu se, että välillä johtaja on ikään kuin kansan puolella, sitten hän tekee taas ihan mitä haluaa.