Saksalaiskylä löi rahoiksi uusiutuvalla energialla – miksi Suomessa ei tehdä samaa?

1990-luvun loppupuolella baijerilaisen Wildpoldsriedin päättäjät huolestuivat kylän tulevaisuudennäkymistä. Ne näyttivät kehnoilta, sillä nuoriso ja lapsiperheet haikailivat pois taantuvalta maaseudulta.

Päättäjät kysyivät asukkailta, miten 2 600 asukkaan pikkukylästä saataisiin viihtyisä paikka elää.

Tuloksena oli pitkä lista toiveita. Jo pelkästään koulun, urheiluhallin ja uima-altaan rakentaminen olisi vaatinut valtavasti velkarahaa tai tiukkaa säästökuuria.

Ratkaisujen löytämiseksi päättäjät pitivät aivoriihiä, joissa radikaalejakaan ehdotuksia ei tyrmätty. Niinpä jotkut rohkenivat ehdottaa panostamista uusiutuvaan energiaan, mikä oli tuolloin vallankumouksellista.

– Päätimme kulkea omaa tietämme, apulaispormestari Günter Mögele sanoo Wildpoldsriedin raatihuoneella.

Satakunta kilometriä Münchenistä lounaaseen sijaitseva Wildpoldsried ei Mögelen mukaan ole erityisen vauras kylä, eikä siellä ole rikkaita veronmaksajia.

Kyläläiset kehittivät oman menestysreseptinsä: on pidettävä huolta siitä, että rahaa ei törsätä, vaan se sijoitetaan omalle alueelle.

– Vuonna 1996 laskimme, kuinka paljon kyläläisten rahaa kului energiaan. Järkytyimme ja päätimme lopettaa valuutan lapioimisen venäläisille ja arabeille, sillä sitä rahaa emme näe enää koskaan, Mögele kertoo.

– Investoimme omaan tuotantoon, vaikka se näyttäisikin kalliimmalta. Silloin rahat jäävät tänne, hän jatkaa.

Nyt kylää lämmitetään öljyn sijaan biokaasulla ja puulla. Lisäksi kylä tuottaa viisi kertaa kulutuksensa verran uusiutuvaa sähköä.

Sitä tehdään auringosta, tuulesta ja lannasta, ja se tuo kyläläisille joka vuosi tuloja miljoonia euroja.

Valtaosa summasta menee lainojen maksuun, onhan uusiutuvaan energiaan sijoitettu kylässä yli 40 miljoonaa euroa.

– Raha jää alueelle. Jonain päivänä velat on kuitattu, ja sen jälkeen luvassa on silkkaa tuottoa, Mögele myhäilee.

Kylän laitamilla asuvat maanviljelijät lähtivät innolla projektiin mukaan. He ovat rakentaneet biokaasuvoimaloita, joilla tuotetaan sähköä ja lämpöä tiloille sekä kylään äskettäin rakennettuun kaukolämpöverkkoon. Lämmityksessä käytetään myös lähialueella tuotettua puupellettiä.

Lannan ja puun käytön ansiosta lämmitysöljyä säästyy vuodessa yli 300 000 litraa, eli 120 litraa kyläläistä kohden.

Wildpoldsriedin asukkaat ovat innostuneet myös puurakentamisesta, sillä kylää ympäröivät isot metsäalueet. Uusista rakennuksista tehdään plusenergiataloja, jotka tuottavat enemmän energiaa kuin kuluttavat.

Wildpoldsried on sähkön suhteen omavarainen tyyninä ja kylminä talviöinäkin, sillä biokaasua voidaan käyttää säätövoimana. Aurinkoisina kesäpäivinä sähköä syntyy monin verroin enemmän kuin kyläläiset ehtivät sitä kuluttaa.

Uusiutuvasta energiasta saatujen tuottojen ansiosta kyläläiset ovat saaneet kaipaamiensa urheiluhallin, koulun ja uima-altaan lisäksi kosolti uusia työpaikkoja sekä paljon muuta.

Kylässä on enemmän lapsia kuin muualla lähiseudulla, sillä lapsiperheet haluavat nykyään jäädä alueelle.

– Kylämme on yksi harvoista, jossa lasten määrä kasvaa, Mögele kehaisee.

Muutoksen aikaansaaminen ei ollut helppoa, Mögele myöntää.

– Saksalaiset ovat luonteeltaan varovaisia. Täälläkin oli muutosvastarintaa.

Ääni on kuitenkin muuttunut kellossa. Viimeisimmässä mielipidekyselyssä lähes 90 prosenttia kyläläisistä oli sitä mieltä, että suunta on ollut oikea.

Salaisuus oli siinä, että kyläläiset saivat osallistua ja tulla osakkaiksi projekteihin. Aurinkopaneeleja omistaa yli 350 kyläläistä, tuulivoimaloita reilut 300.

– Jos suuryritys tai ulkomainen sijoittaja tulee rakentamaan tuulivoimaloita, se herättää pelkoja. Hanke hyväksytään paljon paremmin silloin, kun asukkaat sijoittavat itse. He saavat myös päättää, miten se toteutetaan.

Välttämätöntä oli myös, että Saksan valtio sääti lain uusiutuvan energian takuuhinnasta. Näin aurinko- ja tuulivoimaa rakentavat saivat veronmaksajilta varman tuoton sijoituksilleen. Sen ansiosta pankit rahoittivat hankkeita ilomielin.

Menestysresepti oli sekoitus valtion tukea ja yksityistä omistajuutta. Mögele pitää tätä luonnollisena.

– Ilman yksityistä omistajuutta asiat eivät etene, eikä omaisuudesta pidetä huolta. Mutta valtion tuki on välttämätöntä muutosvaiheessa.

Uusiutuva energia alkaa jo olla kannattavaa ilman tukiakin. Siksi Mögele pitää muutosvaihetta onnistuneena.

Saksan valtio päätti vuonna 2011 Fukushiman onnettomuuden jälkimainingeissa hankkiutua eroon ydinvoimasta kymmenessä vuodessa. Mögele kehuu Saksan päätöstä, kunhan samalla luovutaan myös saastuttavasta hiilivoimasta.

– Kokonaiskustannukset laskien uusiutuva energia on edullisempaa jo nyt. Ydinvoimaloita rakennettaessa tulisi ottaa huomioon, että niiden purkaminen tulee hirvittävän kalliiksi. Ja harva huomioi sitä, että myös fossiilista energiaa tuetaan isoilla summilla, Mögele tähdentää.

Wildpoldsried on hyvä kokeilualusta erilaisille projekteille. Huippuyliopistot ja yritykset ovatkin olleet ahkerasti yhteydessä kylään.

– Energiantuotantorakenne on täällä sellainen kuin sen arvioidaan muualla olevan 20 vuoden kuluttua. Siksi täällä on hyvä tehdä erilaisia kokeiluja.

Siemens kokeili Wildpoldsriedissä älykästä sähköverkkoa. Yritys lainasi kyläläisille puolen vuoden ajaksi nelisenkymmentä sähköautoa ja kokeili, mitä sähköverkolle tapahtuu. Ongelmia ei tullut.

– Kyläläiset rakastivat sähköautoja. Kokeilun päätyttyä vain muutamat ostivat sellaisen itselleen, sillä tekniikka on vielä liian kallista, Mögele kertoo.

Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Saksan valtio on päättänyt myöntää sähköauton hankkiville 4 000 euron tuen. Seurauksena voi olla samanlainen harppaus, joka on jo nähty uusiutuvan energian tuotannossa.

Edelläkäynnistä on ollut Wildpoldsriedille seurauksia, joita kukaan ei parikymmentä vuotta sitten kyennyt edes aavistamaan.

Aurinkosähköbuumin aikana kylään syntyi yritys, joka erikoistui aurinkopaneelien asentamiseen. Vuosien varrella osaaminen karttui.

Nykyään Sonnenbatterie valmistaa älykkäitä akkujärjestelmiä, joita viedään ympäri maailmaa. Pelkästään Italiaan lähtee Wildpoldsriedistä joka viikko satoja tuotteita, joista halvimmatkin maksavat viisituhatta euroa.

Sonnenbatterie on kova kilpailija yhdysvaltalaiselle Teslalle, joka lanseerasi viime vuonna kotitalouskäyttöön tarkoitetun Powerwall-akkunsa. Mögelen mukaan baijerilaisten tuotteet ovat älykkäämpiä ja kehittyneempiä kuin amerikkalaisten.

Yrityksessä on tällä hetkellä 130 työntekijää. Bisneksen kasvuvauhdista kertoo, että määrä on vuosittain kaksinkertaistunut.

– On täysin selvää, että menestystarina on kylässä harjoitetun energiapolitiikan ansiota, Mögele iloitsee.

On täysin selvää, että menestystarina on kylässä harjoitetun energiapolitiikan ansiota.

Günter Mögele

Pelkästään hankkiutumalla eroon öljylämmityksestä kyläläiset ovat leikanneet hiilidioksidipäästöjään 900 tonnia vuodessa. Tämän lisäksi päästöt ovat vähentyneet uusiutuvan sähkön käytön sekä energiansäästön ansiosta.

Motivoiko kyläläisiä halu pelastaa maailmaa, vai haluavatko piheinä tunnetut saksalaiset vain säästää rahaa?

– Ihmiset ovat iloisia voidessaan tehdä ekologisia valintoja, mutta harva on valmis maksamaan niistä suuria summia. Kaikilla on muitakin menoja, pitää ostaa ruokaa perheelle ja maksaa laskuja, Mögele muotoilee.

Wildpoldsried onkin malliesimerkki saksalaisesta järkiajattelusta. Mögele kertoo, että ihmiset motivoitiin projektiin laskelmilla ja numeroilla.

Ympäristönsuojelu on käytännöllinen ja taloudellinen, ei idealistinen valinta. Kylän valtuustossa ei istu yhtään vihreää.

– Puolet ovat konservatiiveja, puolet riippumattomia. Mutta ei puolueilla ole näissä asioissa merkitystä.

Wildpoldsriedin menestys perustuu apulaispormestari Mögelen mielestä siihen, että pienessä kylässä on helpompaa saada muutoksia aikaan.

– Asukkaiden osallistaminen on kaiken ydin, hän sanoo.

Tämä saattaa lohduttaa monia suomalaisia, jotka miettivät, mitä tehtäviä täkäläisille kunnille jää, kun raskas sote otetaan niiden harteilta pois.

Uudistuksen myötä kuntapäättäjille jää enemmän aikaa pohtia, millä eväillä tulevaisuudessa voi parhaiten menestyä. Seuraukset voivat hyvässä lykyssä olla yhtä mainioita kuin Wildpoldsriedissä.

Uusiutuva energia työllistää jopa viisi kertaa enemmän kuin perinteiset energiaratkaisut.

Peter Lund

Suomessa energiamurrokseen on herätty Saksaa myöhemmin.

Viime vuonna kymmenen professoria ja yksi taiteilija julkaisivat Maamme energia -kirjan, jossa he ruoskivat Suomen energiapolitiikkaa.

Professorien mielestä Suomi on jämähtänyt aloilleen eikä näe nenäänsä pidemmälle. Energiavallankumous on täällä jo, ja Suomen olisi kiireesti hypättävä mukaan liikkuvaan junaan.

Murroksessa voittavat ne, jotka ovat ajoissa satsanneet uuteen tekniikkaan ja kehittäneet alan teollisuutta. Häviäjiksi jäävät ne, jotka panostavat vanhoihin energiaratkaisuihin eivätkä ymmärrä energiavallankumouksen suuruutta.

Voittajat pystyvät professorien mukaan luomaan talouskasvua ja työpaikkoja uusiutuvalla energialla.

– Uusiutuva energia työllistää jopa viisi kertaa enemmän kuin perinteiset energiaratkaisut, kuten hiili- tai ydinvoima, teknillisen fysiikan professori Peter Lund kirjoittaa.

Fysikaalisen kemian professori Jouko Korppi-Tommola laskee kirjassa, että uusiutuvaa energiaa hyödyntämällä suomalaiset voisivat säästää lämmityskuluissaan yli miljardi euroa vuodessa.

– Toisin kuin vanhan energiavallan edustajat uskottelevat, Suomi ei pimeinä ja kylminä pakkasöinä tarvitse keskitettyä perusvoimaa. Suomi on hyvä maa hajautetulle uusiutuvalle energialle: syksyllä ja talvella tuulee, keväällä ja kesällä paistaa, ympäristöpolitiikan professori Janne I. Hukkinen säestää.

Wildpoldsriedin raatihuoneen seinällä on kartta, johon on merkitty ne maailmankolkat, joista on käyty tutustumassa kylän energiaratkaisuihin.

Nuppineuloja on Euroopan maiden lisäksi esimerkiksi Afganistanissa, Azerbaidžanissa ja Keniassa. Fukushiman pormestari on käynyt kylässä jo kahdesti. Suomalaisia ei sen sijaan ennen Suomenmaan vierailua ollut kylässä näkynyt.

Keskustan uunituore puheenjohtaja Juha Sipilä kirjoitti vuonna 2012 ilmestyneessä Vaihtoehto-pamfletissaan, että biotalouden avulla Suomeen voidaan luoda jopa 200 000 työpaikkaa 7–8 vuodessa. Toimeen on hänestä kuitenkin tartuttava välittömästi.

– Homma ei saa olla kiinni siitä, että varmistelemme ja pelkäämme päätösten tekemistä, Sipilä toteaa teoksessaan.

Poliittista tahtoa Suomessa siis on. Olisikohan Arkadianmäellä jo aika alkaa suunnitella opintomatkaa aurinkoiseen Etelä-Saksaan?

Reportaasi on alun perin julkaistu 20.5.2016 Suomenmaan aikakauslehdessä. Voit tilata lehden täältä .