Maailmanpolitiikan mainingit näkyvät Suomen itärajalla – netistä löytyvät jopa ohjeet, mistä raja kannattaa ylittää
Aurinko yltää männyn latvojen yläpuolelle. On parin asteen pakkanen. Sulo loikkaa rajavartiolaitoksen autosta, tuuppaa etutassuilla isäntäänsä Juha Ryökkystä ja käy käskystä maahan.
– Tämä on aika rauhallinen ja tasapainoinen – minulle sopiva koira, Ryökkynen luonnehtii saksanpaimenkoiraansa.
Olemme rajavyöhykkeellä Pohjois-Karjalassa, Tohmajärvellä. Vanhempi rajavartija Ryökkynen viittaa Sulon polulle, joka vie rajalinjalle.
Nuoren männikön takana avautuu kymmenen metrin levyinen Suomen ja Venäjän välinen valtakunnanraja. Pohjois-Karjalan rajavartioston valvottava osuus on 304 kilometriä rajalinjaa. Tästä Tohmajärven rajavartioaseman vastuulle kuuluu 74 kilometriä.
Rajapartiot vaihtelevat yhdestä kilometristä 20 kilometriin. Yleensä partioreissun mitta on 5–10 kilometriä. Tänään tämän partion tehtäviin kuuluu tarkistaa rajasta vajaan kymmenen kilometrin osuus.
– Meidän täytyy olla aina valmiita lähtemään, jos jossain on joku tullut rajan yli. Siksi koiraa ei saa koskaan vetää piippuun, vaan pitää huolehtia, että se pystyy partioreissunkin jälkeen vielä toimimaan.
Ryökkynen ei ole laskenut, paljonko hänelle kertyy Sulon kanssa kilometrejä vuodessa. Kenkiä menee kahdet parit. Pohjat kuluvat, eivätkä kestäviksi mainostetut kalvot kestä vuottakaan.
Sulo kulkee rajalinjalla ensimmäisenä, mutkitellen omaa reittiään ja hakee hajuja.
Suomalaisten partiopolun erottaa rajalinjasta piikkilanka-aita. Se on rakennettu aikanaan estämään karjaa eksymästä Venäjälle. Nyt tilojen omat aidat pitävät lehmät pois rajalinjalta. Parissa kohtaa lankaa ovat painaneet yli menneet hirvet.
– Ne ovat mielenkiintoisia hetkiä, jos sattuu vaikkapa hirviä rajalinjalle. Sulo jähmettyy silloin paikalleen ja katsoo minua ja sitten hirviin päin, että tuolla on joku. Se reagoi, että tämä on vähän normaalista poikkeavaa. Samalla lailla se tekee, kun vastaan tulee venäläinen rajapartio. Se tuijottaa eteenpäin, että täällä on joku.
Naapurin partiota tervehditään ja jatketaan matkaa, sanoo Ryökkynen.
Metsä näyttää kummallakin puolella samanlaiselta. Venäjän ja Suomen maalatut rajatolpat rytmittävät pienen kumpareen yli kulkevaa suoraa rajalinjaa. Nyppylän takana, lammen rannassa raja kääntyy vasemmalle ja kapea niemi ja pieni kesämökki jäävät Suomen puolelle.
Ryökkynen polkaisee rannassa lammen jään rikki, ja Sulo hörppää vettä.
Jokaisella koiralla on oma tapansa reagoida, kun se vainuaa jotain poikkeavaa. Koiranohjaajaan täytyy osata lukea koiransa reaktioista, mitä se kulloinkin haistaa.
– Sulo on selkeälukuinen ja omatoiminen. Jos se haistaa eläimen jäljen, niin se hylkää sen. Tykkään koirasta, joka tekee itse ratkaisuja.
Sulo täyttää joulukuussa viisi ja tulee rajakoiran parhaaseen ikään.
Käpytikka takoo nuoren männyn kuvetta. Sulo haistelee jonkun eläimen jälkiä ja jatkaa sitten kärjessä.
Notkossa Sulo pysähtyy rajalinjalle. Se työntää kuonon kuuraiseen heinikkoon ja heiluttaa häntää.
– Sulo on löytänyt esineen.
Se saa kehut, ja isäntä kaivaa heinän seasta klemmarin, joka on piilotettu harjoitusta varten.
– Teemme harjoitteita, jotta koirilla pysyy mielenkiinto. Hirvikoirakin tympääntyy, jos se aina viedään tyhjään metsään.
Sulo saa hetkeksi palkintopallon retuutettavaksi.
Muutaman kerran Ryökkysen uralle on sattunut, että koira on haistanut rajan yli kulkeneen ihmisen.
– Silloin Sulo pysähtyy, jää nuuskuttamaan ja näyttää tänne päin. Ei siinä muuta ole kuin pitää luottaa vain koiraan. Se tekee oikein.
Tuolloin tilannejohto päättää, lähteekö koirapartio heti jäljille – yleensä mennään, kertoo Ryökkynen ja käy kävelemässä Sulon kanssa harjoitusjäljet loppuun. Sulo löytää toisen klemmarin ja hotkii palkinnoksi kanatikun.
Partioiden toimintaa suunnitellaan Tohmajärven rajavartioasemalta. Vieressä sijaitsee itärajan neljänneksi vilkkain rajanylityspaikka Niirala.
Vartioaseman päällikkö Mika Wegelius luonnehtii tilannetta maastorajalla yleiskuvaltaan rauhalliseksi.
– Mutta viimeiset kaksi vuotta Tohmajärvi on ollut maastorajan osalta luvattomien rajanylitysten painopistealue. Tälle vuodelle niitä on kertynyt kymmenen. Puolet niistä on tapahtunut Pyhäjärvellä ja puolet maastorajalla.
Pyhäjärvellä venäläiset pilkkimiehet ovat harhautuneet jäällä Suomen puolelle, ja Suomesta Venäjälle ovat harhailleet veneilijät.
Sen sijaan maastorajaa ei ole ylitetty vahingossa. Wegelius kertoo, että luvattomat rajanylittäjät ovat lähtöisin esimerkiksi Syyriasta, Algeriasta ja entisistä IVY-maista sekä Venäjältä.
– Kun he ovat päässeet valtakunnan rajan yli, heillä on ollut tarkoituksena jäädä kiinni. Yleensä he hakevat turvapaikkaa. Heiltä on löytynyt repusta puukkoja ja puntareita, mutta he eivät ole onneksi käyttäneet niitä viranomaisia vastaan. Ei ole tullut tilanteita, että heitä olisi tarvinnut uhata voimakeinojen käytöllä.
Tohmajärven alueella rajavyöhykkeen leveys vaihtelee muutamista kymmenistä metreistä kilometriin. Wegelius selventää, että rajavyöhykkeen ulkopuolelle on haluttu jättää talot ja pellot, jotta paikallisten arki ei hankaloituisi suotta.
Toiset ovat halunneet, että oma talo tai kesämökki jää rajavyöhykkeelle. Silloin vieraat eivät ainakaan tule kylään ilman lupaa. Luvaton liikkuminen rajavyöhykkeellä on rangaistavaa, ja muistoksi voi saada sakon.
Maastoraja on liian pitkä, jotta joka niemen nokkaan tai saarelmaan riittäisi valvontalaiteita tai tiuhaan kulkevaa partiota. Wegelius kertoo, että valvontaa suunnataan sinne, missä laittoman rajanylityksen uhka on suurin. Tätä arvioidaan riskianalyyseillä, joita tehdään rajavartioasemalla ja esikunnassa. Jonkun osuuden partio tarkistaa päivittäin, ja toisella kulmalla partioidaan harvemmin.
Yhteinen riskianalyysi laaditaan myös Venäjän rajavartiopalvelun kanssa. Wegelius kiittelee yhteistyötä naapurin kanssa mutkattomaksi.
– Tavoitteet molemmin puolin rajaa ovat samanlaiset, että saataisiin säilytettyä rajaturvallisuus valtakunnan rajalla.
Rajavalvonnassa käytetään myös yhä enemmän teknisiä laitteita. Parhaillaan Tohmajärvellä on testataan, miten droonit eli kauko-ohjattavat ilma-alukset soveltuvat rajojen valvontaan. Kokemukset ovat hyviä.
Myös luvattomat rajanylittäjät hyödyntävät uutta tekniikkaa. Harvemmin heidän taskustaan löytyy enää paperikarttoja; nykyään rajan yli suunnistetaan kännykän karttasovelluksella.
– Entistä enemmän on tullut viitteitä, että tietoja haetaan internetistä, josta on löytynyt jopa ohjeita, mistä raja mahdollisesti kannattaisi ylittää.
Sosiaalisen median nopeus aiheuttaa päänvaivaa myös Pohjois-Karjalan rajavartioston esikunnassa Onttolassa.
Komentaja Vesa Blomqvist kertoo, että jos joku pääsee luvatta itärajan yli, tieto ylityksestä välitetään nopeasti sosiaalisen mediaan innostamaan seuraavia.
– Ei ole enää väliä, ovatko välissä isot metsäalueet tai iso meri, jos jostakin reitti aukeaa. Siinä [ihmissalakuljetuksessa] on niin isot rahat mukana, että metsään syntyy vaikka iso moottoritie, jos joku antaa sen sinne tehdä.
On reagoitava nopeasti, ettei synny käsitystä, että rajan valvonnasta löytyisi aukkoja. Ihmissalakuljetus on tuottoisaa kansainvälistä bisnestä, jossa kiinnijäämisriski on pieni ja rangaistukset lieviä. Yleensä kiinni jää rajan luvaton ylittäjä, ei se joka tienaa.
– Vuonna 2017 Niiralan pohjoispuolelta tuli esimerkiksi algerialaisia ja oli selkeästi nähtävissä taustalla järjestäytynyttä toimintaa. Mutta näytön saaminen sille, kuka on organisoija ja kuka on rahastanut, on toinen juttu.
Blomqvist oli rajaupseerina, kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991 ja rajavartiolaitos varautui itärajalla pakolaistulvaan.
Komentaja luonnehtii Pohjois-Karjalan ja Kainuun rajan olleen vielä kymmenenkin vuotta sitten lintukoto.
Hybridivaikuttaminen, terrorismi ja laiton maahantulo vaikuttavat kaikkialle. Se mikä tapahtuu tänään maailmalla tai Euroopassa voi tapahtua pian myös Pohjois-Karjalassa.
– Venäjän rajavartiopalvelun kollega on kertonut, että vuonna 2018 he ovat estäneet Karjalan tasavallan alueella 150 henkilön laittoman maahantulon Venäjältä Suomeen. Kaakon kulmalla luku on 800.
Blomqvist arvioi, että vuodesta 2019 tulee Pohjois-Karjalan rajavartioston alueella viime vuoden kaltainen, mutta tilanne voi muuttua nopeasti.
– Nyt kaikki vaikuttaa kaikkeen. Laittoman maahantulon kannalta toki konkreettisin ja lähin on Venäjän lisäksi Syyria. Tilanteeseen vaikuttavat myös Afrikan konfliktit. Pahenevatko ne, tuleeko uusia, ja mitä tapahtuu muualla maailmassa? Iso tekijä on myös se, millä aikajänteellä ilmastonmuutos vaikuttaa ja miten hyvin muun muassa Turkin ja Kreikan välinen raja pitää.
Vuonna 2015 suurin osa turvapaikanhakijoista tuli Turkista Kreikan kautta Eurooppaan. Tuolloin Tornioon saapui Ruotsin halki yli 30 000 turvapaikanhakijaa. Venäjältä heitä tuli Sallaan ja Raja-Jooseppiin yli 1 500. Pohjois-Karjalassa oli hiljaista.
– Nyt kun rajaturvallisuus on läpi maailman politisoitunut ja rajaturvallisuutta sekä laitonta maahantuloa käytetään myös politiikan teon välineenä, niin samalla ennustettavuus on minimaalista.
Tilannekuvan heikon ennustettavuuden Blomqvist nostaa suurimmaksi muutokseksi rajavalvonnassa.
Komentajaa huolettavat resurssit, sillä rajavartiolaitosta on sopeutettu 1990-luvulta lähtien eri hallituksien toimesta ja Pohjois-Karjalassa rajavartijamäärä on puolittunut. Blomqvist painottaa, ettei lisääntyneen tekniikan ja esimerkiksi parempien ajoneuvoresurssien vuoksi tarvittaisi samaa määrää väkeä kuin 30 vuotta sitten, mutta nyt ollaan alle minimin.
– Koko rajavartiolaitos tarvitsisi noin 30 miljoonan euroa lisää toimintamenoihin. Silloin saataisiin henkilöstö ja toiminta tasolle, jolla se pitäisi meidän mielestämme olla. Alushankintoihin ja valvontajärjestelmien uudistamiseen tarvittaisiin 350 miljoonaa euroa.
Palokärki päästää varoitushuudon. Sulo ja Juha Ryökkynen ovat tarkistaneet tälle päivälle mietityn rajaosuuden.
Partiokaveri, vanhempi rajavartija Kari Tietäväinen hakee meidät metsäautotieltä. Sulo loikkaa ensimmäisenä Volkswageniin.
Koira on rajalla korvaamaton. Sen hajuaistia eivät voita hienoimmatkaan laitteet.
– Koiralla on mielettömän hyvä hajun erottelukyky. Kotona ihminen haistaa, että ahaa, meillä on ruokana jauhelihakeittoa. Koira pystyy haistelemaan, mitä siellä keitossa on: perunaa, sipulia, naudanlihaa. Sama on jäljessäkin: ihmisen ominaishajua on 15 prosenttia, ja koira pystyy sen helposti erottelemaan. Taajamassakin se pystyy seuraamaan tietyn ihmisen jälkeä, kertoo Tietäväinen.
Hänen koirallaan Jepellä ovat edessä lopputestit, sitten alkaa rajakoiran ura.
Tietäväinen on ollut rajavartiolaitoksella vuodesta 2000 ja Ryökkynen vuodesta 2004, kumpikin hakeutuivat koiranohjaajiksi. Työ on vaihtelevaa, vaikkei aina ”herkkua” pahimpana hyttys- ja hirvikärpäsaikana.
Rajavartijoiden on myös venyttävä ensiapuun ja poliisin avuksi. Pohjois-Karjalassa kaikki rajavartijat ovat saaneet ensivastekoulutuksen, eli hätäkeskus voi pyytää heitä potilaan ensiapuun, kunnes ambulanssi ehtii paikalle. Näin käy viikoittain.
Lisäksi rajavartijat antavat virka-apua poliisille. Yleensä etsitään rattijuoppoa tai kadonnutta maastosta, joskus molempia.
– Rattijuoppo ajaa metsään ja auto jää siihen, kuski lähtee huitelemaan ja hänet täytyy etsiä, Ryökkynen kuvailee.
Tietäväinen pysäyttää auton valvontatornille. Aiemmin torneissa oli jatkuva päivystys. Enää niihin noustaan satunnaisesti. Metalliportaat kolisevat kenkien pohjissa.
Tornista avautuu hämärtyvä pelto- ja metsämaisema maalaistaloineen. Tohmajärvi on väkimäärältään pieni paikkakunta, ja rajavartijat tunnetaan. Samoin huomataan oudot kulkijat.
– Paikalliset ilmoittavat meille, jos näkyy jotakin epäilyttävää. Jos meillä on jotain etsintöjä, niin käymme kyselemässä paikallisilta. He ovat meille kolmannet silmät, kiittelee Tietäväinen.
Tietäväinen osoittaa hämärään – metsän keskeltä erottuvat Venäjän Värtsilän valot. Niiralan rajanylityspaikallakin ovat syttyneet katulamput, Venäjän puolella led-valot.
Ennen rajavalvonnassa riitti, kun tiesi, mitä rajan takana tapahtuu. Nyt pitää olla perillä, miten pärjätään myös Turkissa ja Pohjois-Afrikassa.
Reportaasi on julkaistu alunperin Suomenmaan viikkolehdessä 18.1.2019. Lehden voit tilata täältä .