Liha on ruokamarkkinoiden erikoistapaus – KKV:n ekonomisti: Jauheliha voi olla yksi syy

Elintarvikemarkkinat

Kauppojen hyllyt ovat paikasta ja ajasta riippuen kiiltäneet tyhjyyttään jauhelihojen kohdalla jo useamman kuukauden ajan. Onko suomalainen elintarvikeketju siis rikki? Ei kai hyvinvointivaltiossa voi tulla pulaa elintarvikkeista?

Vanhempi ekonomisti Lasse Pöyry Kilpailu- ja kuluttajaviraston vaikutusarviointiyksiköstä ei pidä satunnaista jauhelihapulaa erityisen huolestuttavana asiana.

– Kyse on yhdestä elintarvikkeesta, jonka kohdalla hylly näyttää välillä tyhjältä. En pidä tätä elintarvikemarkkinoiden kokonaisuuden kannalta kovin merkittävänä asiana.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) tutkii paraikaa elintarvikkeiden niin kutsuttuja hintasiirtymiä. Kyse on siitä, miten kauppojen hinnoittelu toimii osto- ja myyntihintojen välillä. Kun kauppa ostaa teollisuudelta valmiin tuotteen, se ostaa sen ostohinnalla. Kuluttajalle kauppa myy sen myymälässään myyntihinnalla. Kannattavuuden takia myyntihinnan on oltava aina suurempi kuin ostohinnan.

Hinnoissa tapahtuu luonnollisesti myös muutoksia. KKV:n kiinnostuksen kohteena hankkeessa on se, miten nousevat tai laskevat ostohinnat vaikuttavat myynti- tai kuluttajahintoihin.

Yleinen käsitys on, että kun tuotantokustannukset ja siten ostohinnat nousevat, nousevat myyntihinnatkin samaa tahtia. Eli kun vaikkapa maksalaatikon, soijarouheen tai jauhelihapaketin tuotanto kallistuu, näkyy tämä välittömästi myös kaupasta ostettavien laatikoiden, rouheiden ja jauhelihojen hinnoissa. Toisaalta ostohintojen laskiessa kaupalla ei ole mikään kiire laskea hintaa, johon kuluttaja on jo tottunut.

Näin ei kuitenkaan ole. Tilanne on KKV:n havaintojen mukaan monimutkaisempi, ja hintasiirtymät vievät aina verrattain pitkän ajan. Toisten elintarvikkeiden hintasiirtymät ovat myös vahvempia, toiset heikompia.

Pöyryn mukaan hintasiirtymäjousto on heikointa juuri lihatuotteissa. Toisaalta lihatuotteissa siirtymät ovat nopeimmat.

– Mistä tämä sitten johtuu, sitä on vielä hieman vaikea sanoa. Se kiinnostaa meitä ja sitä tutkimme vielä.

Toisissa tuotteissa hinnat liikkuvat oston ja myynnin välillä liki täysimääräisesti, toisissa on huomattavampia eroavaisuuksia.

Kun esimerkiksi tuotekategoriassa Viljatuotteet ja leipä kaupan ostohinnat nousevat yhden prosentin, johtaa se myyntihintojen 0,949 prosentin nousuun, Pöyry avaa lukuja KKV:n blogissaan.

– Ostohintojen laskiessa yhden prosentin myyntihinnat laskevat 0,914 prosenttia. Ero on tilastollisesti merkitsevä, jolloin voidaan tulkita, että tuoteryhmässä on hintasiirtymän voimakkuuden osalta epäsymmetriaa.

– Epäsymmetria on huomattavan suurta tuoteryhmässä Hedelmät ja marjat. Ostohintojen noustessa yhden prosentin nousee myyntihinta 0,744 prosenttia. Ostohintojen laskiessa myyntihinnat laskevat kuitenkin vain 0,599 prosenttia. Missään muissa tuoteryhmissä hintasiirtymän voimakkuuden ei voida katsoa olevan epäsymmetristä, kirjoituksessa todetaan.

Hintasiirtymän nopeus taas on suurinta lihan kohdalla, mutta hedelmät, marjat, vihannekset ja ruokatuotteet (valmiit annokset) ovat nekin lähellä lihan nopeutta. Sekä ostohinnan nousun että laskun jälkeen lihan hintamuutokseen menee nelisen kuukautta.

Hitaimmin muuttuu kalan hinta. Kun ostohinta nousee, kalan myyntihinnan nousuun ostohintaa vastaavalle tasolle menee 13 kuukautta. Lasku vie 12 kuukautta.

Nousun ja laskun välillä ajallisesti suurin ero hintasiirtymässä on Maitotuotteet, juusto ja kananmuna -kategoriassa. Nousu vie yhdeksän kuukautta, lasku kuusi kuukautta.

Jauhelihapulan perusongelma on Lasse Pöyryn mukaan se, että tuotanto ei nykyisellä hinnalla ole yhtä suurta kuin kysyntä.

– Näyttäisi, että kauppa ei hinnoittelulla ole valmis tasapainottamaan kysyntää ja tarjontaa, Pöyry tiivistää Suomenmaalle.

– Jauhelihapulasta päästäisiin ihan vain nostamalla hintoja, mutta silloin ainoastaan hinta on se, joka joustaa. Jos halutaan, että tuotantokin joustaa, pitää katsoa muita markkinoita. Kauppa tietysti neuvottelee lihatalojen kanssa, lihatalot tuottajien kanssa, ja markkinasignaali siirtyy ketjussa. Sitä pitäisi katsoa tarkemmin.

Elintarvikeketjussa kauppa päättää kuluttajahinnat, eikä niistä neuvotella. Teollisuus ja tuottajat eivät siis sano sanaansa valmiin tuotteen myyntihinnoista, mutta ovat toki osa ruokamarkkinoiden ketjua.

Kun katsoo koko elintarvikeketjua, markkinat ovat siinä hyvin erilaisia.

– Jos lihatuotteista puhutaan, kauppa ostaa erilaisia tuotteita lihataloilta, lihatalot ruhot tuottajilta, mutta sitten taas kun kuluttaja asioi kaupassa, kuluttajan ostoskorissa on paljon erilaisia tuotteita. On vaikeaa puhua pelkästään jauhelihan kuluttajamarkkinasta, sillä harva kuluttaja menee kauppaan ja ostaa pelkästään jauhelihapaketin, Pöyry havainnollistaa.

– Jauheliha voi olla yksi syy siihen, että kauppa ei tasapainota kysyntää hintoja nostamalla, sillä voi olla, että sillä on laajempi merkitys kuluttajalle. Sen hinta voi muodostaa hintamielikuvaa yleensäkin, ja voi olla, että kaupat kilpailevat hintamielikuvista juuri jauhelihalla. Tämä on toki vain arvailua, mutta jos kuluttajan mielikuva muodostuu jauhelihan hinnasta, kaupan kannattaa mieluummin pitää tyhjiä hyllyjä kuin nostaa hintoja.

Kuluttaja on Pöyryn mukaan ehkä tottunut siihen, että jauhelihan hinta ei hirveästi heilu, toisin kuin vaikkapa vihannesten hinta, etenkin kun ajatellaan kausivihanneksia.

– Kuluttaja on valmis hyväksymään sen, että kurkku maksaa talvella enemmän kuin kesällä.

Jos tuotteesta on pulaa kuluttajille, sen täytyy näkyä jollakin aikavälillä myös tuotannossa. Jos näin ei ole, tuotantoa ohjaa jokin muu kuin markkinasignaali, asiantuntija kertoo.

Signaali voi hävitä jossain ketjun välissä osamarkkinoilta. Kulutustottumuksissakin tapahtuu muutoksia, ja se on oma kysymyksensä, miten kauppa osaa siirtää signaalia siitä hankinnoissaan teollisuuteen, ja miten teollisuus osaa siirtää tietoa ostokäyttäytymisen tai kulutuskysynnän muutoksesta tuotantoon eri tuotannonaloilla.

Suomen ruokamarkkinoista KKV ei vuoden 2026 lopulle saakka kestävässä hankkeessaan ole havainnut Pöyryn mukaan toistaiseksi suurempia ongelmia. Suomella on luonnollisesti ominaispiirteensä, jotka vaikuttavat myös ruokamarkkinoihin.

– Hintahan meillä voi olla korkeampi kuin muualla ihan luonnollisesti, vaikka kaikki toimisi hyvin. Maa on laaja ja harvaan asuttu, asukkaita on vähän. Kauppa ja teollisuus ovat keskittyneitä. Kaikki tämä vaikuttaa hintatasoon.