Lasten seksuaalikasvatus on vanhemmille usein vierasta

Moni aikuinen ei ole saanut riittävää seksuaalikasvatusta lapsena eikä sen takia osaa opettaa sitä omille lapsilleenkaan. Kehoon ja seksuaalisuuteen liittyy edelleen häpeää, puhumattomuutta ja tabuja.

Tilanne on kuitenkin hiljalleen parantumassa: Nuoret aikuiset ovat ehtineet saada hyvää seksuaalikasvatusta omassa nuoruudessaan, ja tietoisuus asioista on lisääntymässä. Viime vuosina lasten seksuaalikasvatuksesta on alettu puhua enemmän myös varhaiskasvattajien ja opettajien parissa, kertoo Väestöliiton kehotunnekasvatushankkeiden koordinaattori Henriikka Kangaskoski.

–  Varsinkin pienten lasten seksuaalikasvatus on vanhemmille usein hankalaa: ei ole mikään helppo juttu löytää oikeita sanoja tai tietää, miten asioista tulisi kertoa lapselle ikätasoisesti, kun se ei ole helppoa meille ammattilaisillekaan, Kangaskoski toteaa.

Väestöliitto kehitti kehotunnekasvatus-käsitteen muutamia vuosia sitten huomattuaan, että vanhemmat vierastavat seksuaalikasvatus-sanaa lapsista puhuttaessa. Kehotunnekasvatuksesta on matalampi kynnys puhua, ja sitä on helpompi lähteä toteuttamaan arjessa.

Kehotunnekasvatus pitää sisällään useita teemoja: keho, tunteet, läheisyys, itsetunto, ympäristö, hyvinvointi, lisääntyminen, normit ja oikeudet. Lapsen tulisi saada tietoa kaikista näistä teemoista ikätasoisesti ja positiivisesti.

Kangaskosken mukaan Väestöliitto saa paljon yhteydenottoja vanhemmilta kehotunnekasvatukseen liittyen ja tiedolle on selkeästi suuri tarve. Tähän tarpeeseen Väestöliitto on tehnyt kattavan verkkosivuston kaikista kehotunnekasvatukseen liittyvistä teemoista.

Hyvakysymys.fi-sivustolla on muun muassa vinkkejä ja kirjalistoja. Esimerkiksi Väestöliiton kirjasarjat Onnikujan kaveruksista ja Pipunasta on tehty vanhempien avuksi.

Kangaskoski kannustaa vanhempia tutustumaan kirjoihin etukäteen, jotta he eivät sitten punastu tai kauhistu lapsen nähden ja siirrä siten häpeän tunteita lapsille.

–  Lapsillehan nämä asiat eivät ole mikään ongelma. Lapset tykkäävät jutella kehosta ja pissakakkajutuista, Kangaskoski naurahtaa.

Kangaskosken mukaan kehotunnekasvatukseen kuuluu esimerkiksi se, että kaikki kehonosat nimetään: myös sukuelimille on omat sanat, ja ne ovat kehonosia muiden joukossa – yhtä arvokkaita kuin muutkin, eikä niihin liity mitään häpeällistä.

Kehotunnekasvatus pitää sisällään myös turvataitojen opettelua: lapsi oppii kuuntelemaan ja suojelemaan omaa kehoaan. Jos esimerkiksi jokin kosketus tuntuu ikävältä, lapsi osaa ja uskaltaa kertoa siitä aikuiselle, kun aiheesta on puhuttu jo etukäteen.

–  Jos näistä asioista ei ole puhuttu, lapset eivät oikeasti kerro, jos heille on tapahtunut jotakin ikävää. Tämä käy ilmi poliisien raporteista: hyvin harva lapsi on kertonut hyväksikäytöstä omalle aikuiselleen. Nuoret kertovat ystäville, jos ylipäätään kertovat. Ennaltaehkäisevä työ – eli nimenomaan kehotunnekasvatus – on siis erittäin tärkeää myös rikosten torjunnassa.

Kangaskosken mukaan oikeanlainen kehotunnekasvatus vahvistaa lasta: hän saa tietoa, taitoa ja myönteisiä asenteita ja arvoja. Hän oppii tuntemaan oman kehonsa ja puhumaan siitä asiallisesti ja osaa kunnioittaa myös muiden ihmisten kehoja ja rajoja.

Kehotunnekasvatuksen merkitys on korostunut tänä päivänä entisestään, sillä tietoa tulvii kaikkialta. Sille on myös tarve jo varhain, kertoo psykologi Sini Vehkaoja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimasta Barnahus-hankkeesta.

–  Yhä nuoremmat lapset käyttävät älypuhelimiaan ilman valvontaa, jolloin digiturvataitojen on hyvä olla ajoissa hallussa. Myös isommat lapset saattavat jakaa tai näyttää esimerkiksi älypuhelinten kautta monenlaisia asioita pienemmille lapsille. Kun vanhemmat ovat puhuneet näistä etukäteen, lapset tietävät, mistä asioista kannattaa kertoa aikuisille.

Vehkaoja muistuttaa, että lapsi ei osaa tunnistaa esimerkiksi groomingia, jos siitä ei ole puhuttu, sillä sitä on ylipäätään vaikea tunnistaa. Groomingilla tarkoitetaan lapsen houkuttelua seksuaalisiin tarkoituksiin esimerkiksi netissä.

Lapsuudessa saatu kehotunnekasvatus tukee lasta myös nuoruudessa. Nuoruusikään kuuluvat suuret tunteet, mielialanvaihtelut, elämyshakuisuus sekä omien rajojen ja oikeuksien testaaminen. Samaan aikaan nuorten arviointikyky ei kuitenkaan ole vielä kehittynyt, ja seurauksena voikin olla virhearviointeja ja riskikäyttäytymistä.

–  Jos kehon rajoja on rikottu tai omassa kasvuympäristössä seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat olleet vaiettuja, nuorella ei välttämättä ole kykyä tai taitoja suojella itseään. Myös suostumuksellisuudesta on tärkeä puhua nuorille ajoissa, Vehkaoja toteaa.

Henriikka Kangaskoski huomauttaa, että kehotunnekasvatuksen hyödyt kantavat aikuisuuteen asti. Aikuiset, jotka eivät ole saaneet seksuaalikasvatusta, eivät välttämättä pysty nauttimaan omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan: heidän voi olla vaikea esimerkiksi vetää rajoja, kertoa seksiin liittyvistä toiveistaan tai ylipäätään puhua häpeälliseksi kokemistaan kehonosista esimerkiksi lääkärille.