Keskustakonkarit painottavat malttia Nato-harkinnassa – "Jos tulee pakit, niin sehän olisi katastrofi"

Nato-jäsenyys

Nato-jäsenyyspohdinnassa tarvitaan kylmänviileää ja perinpohjaista harkintaa, painottavat entiset eturivin keskustapoliitikot Sirkka-Liisa Anttila, Juha Korkeaoja ja Tapani Tölli.

Eduskunnan puolustusvaliokuntaa vaalikaudella 2007-11 johtanut Korkeaoja tähdentää Suomenmaalle, että varaa virheellisiin ratkaisuihin ei ole, ja kaikki mahdollisuudet olosuhteiden muutokseen on huomioitava.

Korkeaoja huomauttaa presidentti Sauli Niinistön todenneen, ettei voida kuvitella, että ”hakemus tänään ja jäsenyys huomenna”.

– Se ei voi tapahtua niin.

Korkeaoja muistuttaa, että jäsenyysprosessissa on omat pulmansa. Ensinnäkin vanhojen jäsenmaiden kannasta asiaan pitäisi saada täysi varmuus.

– Me emme voi ajatella niin, että jäsenyyden hyväksyminen voisi tapahtua nopeasti ja että olisi sataprosenttisen varmaa, että nykyiset jäsenmaat sen tällaisessa tilanteessa suoralta kädeltä hyväksyisivät.

Korkeaoja muistuttaa, että Natolle tulisi Suomen jäsenyyden myötä yhtäkkiä 1300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Baltian maille, Puolalle ja muille entisen Varsovan liiton maille tämä ei ehkä ole niinkään ongelma, mutta vaikkapa Etelä-Euroopassa asia nähdään ehkä toisin.

– Ehkä voi todennäköisyyksiä laskea, mutta kun tämän asian pitäisi olla satavarma, niin sellaista varmuutta emme voi saada. Jos tulee pakit, niin sehän olisi katastrofi, kaikki ymmärtävät  sen.

Korkeaoja huomauttaa, että demokraattinen valtio ei myöskään voi jaella tällaisessa tilanteessa turvatakuita hakemusajaksi noin vain.

– Se prosessi on myöskin pitkä.

Myös kotimaisessa päätöksenteossa on Korkeaojan mukaan liittoutumiskysymyksessä oma problematiikkansa. Hän huomauttaa, että perustuslaissa on säädetty maanpuolustusvelvollisuudesta, ja sille rakentuu yleinen asevelvollisuus.

– Sotilasvalassa sitoudumme puolustamaan isänmaata, ja Nato-jäsenyys vähintäänkin nostaa kysymyksen siitä, kuinka laajasti tämä isänmaan puolustaminen pitää ymmärtää. Pitääkö se ymmärtää sillä tavalla, että isänmaata voidaan puolustaa esimerkiksi tuolla Liettuan, Puolan ja Kaliningradin tienoilla?

Korkeaojan mukaan vastaus ei ole ainakaan yksiselitteisesti, että voidaan.

– Eli kyllä tämä on erittäin vahvasti perustuslaillinen kysymys ja vaatii syvällisen pohdinnan.

Korkeaoja korostaa, ettei hänellä ole asiaan missään tapauksessa varmoja vastauksia.

– Mutta pidän ehdottoman selvänä sitä, että se ei ole yksinkertaisella enemmistöllä tehtävä päätös, vaan se edellyttää joko perustuslain muuttamista tai määräenemmistöä joka tapauksessa valtiosopimuksen puitteissa.

Samalla tarvitaan Korkeaojan mukaan arvio siitä, miten yleinen asevelvollisuus soveltuu tilanteeseen.

– Voisimmeko me rajata, että me tällaisella reserviläisarmeijalla puolustamme Suomea ja hoidamme vain omaa tonttia täällä Naton jäsenenä? Nämä ovat kaikki erittäin vaikeita kysymyksiä, tämän kaiken problematiikan takia ei voida ajatella, että päätös tehtäisiin yhtäkkiä. Näiden kaikkien pitää olla etukäteen selvillä.

Korkeaojan mukaan tilanne on kuitenkin uusi ja jäsenyyttä pitää pohtia nimenomaan yhdessä Ruotsin kanssa.

– Mutta missään tapauksessa minä en yhdy sellaiseen näkemykseen, että Suomen asema Naton ulkopuolella Venäjän vinkkelistä olisi samanlainen kuin Ukrainan. Että jos Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, se voi hyökätä Suomeen. Tätä en missään tapauksessa allekirjoita.

Kansanäänestyksen järjestämistäkin Korkeaoja pitää hyvin monimutkaisena asiana. Ensin tasavallan presidentin ja hallituksen TP-utvan pitäisi päättää jäsenyyden hakemisesta, jonka jälkeen pyydettäisiin kansaa ottamaan kantaa. Jos tulos olisi myönteinen, valtiojohto jättäisi jäsenyyshakemuksen.

– Sehän on päivänselvää, että ei sellaista prosessia tällaisessa tilanteessa voida käynnistää.

Entinen keskustaministeri ja kansanedustaja Tapani Tölli ei yllättynyt Nato-kannatuksen rajusta gallup-muutoksesta Ylen mittauksessa. Töllin mukaan keskustelua pitää käydä, eikä ihmisten mielipidettä voi sivuuttaa.

–Se mielipide voi olla kyselyä vielä vahvempikin Naton puolesta, tämä tilanne on hyvin nopeasti muuttunut.

Tölli sanoo ajattelevansa asiassa pitkälti samoin kuin presidentti Sauli Niinistö: Nato-kysymyksessä tarvitaan kokonaisharkinta. Siinä pitää kuunnella myös myös puolustusvoimien johtoa.

– Tämä ei tarkoita suinkaan sitä, että minä vastustaisin Nato-jäsenyyttä, mutta perusteet ja kokonaisvaikutus pitää pystyä arvioimaan.

– Ja sitten jos tullaan siihen tulokseen, että anotaan Nato-jäsenyyttä, niin sitten anotaan.

Töllin mukaan arviointiinkaan ei tarvitse käyttää liikaa aikaa.

– Mutta nyt kun on myrsky päällä, niin myrskyssä ei aina näe niin selvästi.

Töllin mukaan siihen, mitä Nato-jäsenyys tarkoittaa, ei ole oikein Suomessa paneuduttu, vaan arviointi on jäänyt melko vähiin.

– Mitä se tarkoittaa asevelvollisuudelle, meidän varustautumiseen, mahdollisiin tukikohtiin. Ja myöskin se, että miten meidän turvallisuustilanne kokonaisuutena muuttuu, kun meillä on kuitenkin 1300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa.

Keskustan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen pitkään linjaan nähden Tölli näkee tilanteen haasteellisena. Puolueen kannanottoa on valmisteltava huolella.

– Tämä edellyttää myöskin kiihkotonta keskustelua puolueen sisällä. Ja siihen tulokseen mihin tullaan, niin ollaan yhteisesti sitä mieltä.

Kansanäänestyksen välttämättömyydestä Tölli ei ole enää varma. Yleinen mielipidekin asiassa näyttää olevan Ylen gallupin perusteella muuttunut.

–Meillä on edustuksellinen demokratia ja eduskunta toimii täydellä valtakirjalla. Aikaisemmin olin kyllä sitä mieltä, että kansanäänestys, mutta tässä tilanteessa en ole ihan varma. Sekin pitää harkita, onko se perusteltua ja välttämätöntä.

Suomen yksi ulko- ja turvallisuuspoliittisista peruspilareista on ollut kahdenvälinen Venäjä-suhde, joka on Ukrainan tapahtumien myötä nyt täysin tuhoutunut.

– Se on tosi surullista, ja minä luulen että aika suuri osa ihmisistä on nyt syvästi pettyneitä. Koska tähän on tietyllä tavalla uskottu, ja sen rakentaminen varmasti kestää kauan.

Keskustan pitkäaikaisen kansanedustajan, ministerin ja europarlamentaarikon Sirkka-Liisa Anttilan mielestä Nato-jäsenyyteen liittyy tiettyjä kysymyksiä, jotka pitää selvittää ennen lopullista harkintaa.

Ensimmäinen on Anttilan mukaan se, että Nato-jäsenyys tekisi Suomen ja Venäjän 1300 kilometrin yhteisestä rajasta todennäköisesti maailman asevarustelluimman rajan, jolla olisi ainakin Venäjän puolella aseistusta paljon.

Toinen kysymys on Anttilan mukaan presidentti Sauli Niinistön nostama vastuunäkökulma. Vastuu siitä, mitä mahdollisia seuraamuksia Venäjältä tulisi?

– Minä katsoisin tämän Ukrainan kriisin nyt ensin, Anttila sanoo.

Anttilan mielestä keskustelua pitää Nato-jäsenyydestä käydä, mutta tässä kriisin ollessa päällä ei pidä lähteä tekemään lopullisia johtopäätöksiä.

– Annika (Saarikko) sanoi erittäin hyvin televisiossa, että asiaa pitää vakaasti selvittää ja sille (Nato-jäsenyydelle) olisi oltava paitsi pitävät turvallisuuspoliittiset perustelut mutta myös yhteiskunnan laaja hyväksyntä.

Kansanäänestyksen järjestämisestä Anttila päättäisi sen jälkeen, kun nähdään kansalaiskeskustelun tulokset. Kansan enemmistön laaja tuki jäsenyydelle on hänen mielestään välttämätöntä. Jos se saavutetaan vain kansanäänestyksellä, se pitää järjestää.

Anttila sanoo ymmärtävänsä, että osa vierastaa kansanäänestystä somevaikuttamisen ison roolin vuoksi.

– Se saattaa hyvin helposti johtaa sellaiseen mielipiteiden muokkaukseen, jota ei ole ennen nähty. Tätä minäkin varoisin.

Anttila pitää selvänä, että seuraavista eduskuntavaaleista tulee ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaalit ja Nato-jäsenyysvaalit. Kyse on myös uudesta maailmanjärjestyksestä ja Euroopan struktuurista siinä.

Anttila huomauttaa, että Naton toiminta riippuu myös siitä, minkälainen presidentti ja politiikka Yhdysvalloissa on. Jos Donald Trump tekee paluun, Naton asema heikkenee.

– Kaikki vaikutukset pitää tässä Nato-keskustelussa vakavasti käydä läpi. Pelon vallassa ei pidä tehdä päätöksiä, hän painottaa.

– Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu mitään uhkaa.

Anttila toivoo myös, että kriisi herättäisi kansanedustajat kiinnostumaan enemmän ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Kansanedustajat eivät ole hänen kokemuksensa mukaan priorisoineet UTP-asioita tarpeeksi korkealle.

– Eduskunnassa oli vähän se tilanne, että aika moni edustaja koki, ettei ulko- ja turvallisuuspolitiikka ole kiinnostavaa, koska ei siitä kukaan suomalainen ole kiinnostunut, ei siitä puhuta saunailloissa ja tilaisuuksissa.

Anttila toivoo, että edustajien silmät aukeavat nyt.

– Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on yksi tärkeimpiä. Jos se ei ole kunnossa, ei tarvita sisäpolitiikkaakaan, hän muistuttaa.