Ympäristökysymykset hiertävät edelleen kaivoslain valmistelua – Keskusta ja vihreät erimielisiä
Kaivoslain uudistus on tuomassa kunnille lisää sananvaltaa kaavoituksen kautta sekä tekemässä kaivosyhtiöiden maa-aluevaraukset maksullisiksi ja lyhentämässä niiden määräaikoja. Suunnitteilla on myös velvoite vakuuksiin kaivoksen lopetus- ja jälkitoimenpiteiden hoitamiseksi.
Sen sijaan malminetsinnän kieltäminen luonnonsuojelualueilla ei ole tähänastisen valmistelun perusteella tulossa mukaan kaivoslakiin. Malminetsintäluvat myös pysyisivät monivuotisina, mutta kymmenen vuoden lähestyessä jatkoluvalle vaadittaisiin maanomistajan suostumus.
Lakiuudistuksen valmisteluvastuu on työ- ja elinkeinoministeriöllä, mutta kaivoslakityöryhmässä on muidenkin tahojen edustajia. Keskeiset poliittiset ristiriidat liittyvät ympäristönsuojeluun, ja kaivoslain valmistelu on näyttäytynyt ulospäin paljolti keskustan ja vihreiden nokitteluna.
– Keskeinen ristiriita on se, miten ympäristönsuojelun tasoa pystytään huomioimaan, myöntää elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.).
– Pitää muistaa, että nyt on kyse elinkeinolaista. Kaivoslaki on elinkeinolaki, ja luonnonsuojelulaki on luonnonsuojelulaki. Kyllä kaikki puolueet katsovat, että kaivostoiminnan pitää olla vastuullista, hän sanoo.
Äskettäin ympäristöministerinä aloittaneen Emma Karin (vihr.) mukaan lakiluonnos ei nykyisellään vastaa sitä, mistä hallitusohjelmassa on sovittu.
– Meille tärkeimpiä asioita uudistuksessa on ollut se, että kielletään malminetsintä luonnonsuojelualueilla. Kyse ei ole mistään pienestä asiasta, sillä malminetsintäalueita tai kaivosvarauksia on nykyisellään yli kymmenen prosenttia Suomen pinta-alasta, hän sanoo.
Myös saamelaisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen ja malminetsintälupien voimassaoloaikojen lyhentäminen ovat Karin mukaan keskeisiä tavoitteita.
Yksimielisiä molemmat ministerit ovat muun muassa siitä, että kuntien päätösvallan lisääminen kaivosasioissa sekä hiljattain säädetty kaivosvero ovat edistysaskelia.
Kaivoslain uudistushanketta on arvosteltu hitaasta etenemisestä. Kari katsoo kuitenkin, että kiirehtiminen ei ole hyväksi.
– Totta kai, kun suurista uudistuksista puhutaan, silloin pitääkin ottaa se aika, joka tarvitaan, jotta saadaan hyvä lopputulos, hän sanoo.
Lintilän mukaan tavoitteena on, että kaivoslakiluonnos saataisiin lausuntokierrokselle sellaisena, että hallitus on siitä yksimielinen.
– Jumpataan sitten vaikka pidempään. Meidän näkökulmastamme lakiluonnos alkaa vastata hallitusohjelman tavoitteita. Totta kai lausuntokierroksen jälkeen sitä voidaan muuttaa.
Jumpataan sitten vaikka pidempään. Meidän näkökulmastamme lakiluonnos alkaa vastata hallitusohjelman tavoitteita.
Mika Lintilä
Kaivoslain uudistus sisältyy hallitusohjelmaan. Alkuperäinen tavoite oli saada lakiluonnos valmiiksi jo viime vuoden syksyllä. Kaivoslain muuttamiseksi tehty kansalaisaloite sai 50 000 allekirjoitusta toissa vuonna ja eteni eduskuntaan, joka velvoitti työ- ja elinkeinoministeriön lisävalmisteluun. Samalla määräaikaa jatkettiin tämän vuoden loppuun.
Hiljattain määräaikaa vielä pidennettiin. Tässä vaiheessa on vielä käymättä neuvottelut saamelaiskäräjien kanssa, kertoo Lintilä. Nyt työ- ja elinkeinoministeriön mukaan tavoitteena on, että hallitus voisi hyväksyä lakiluonnoksen helmikuun puolivälin paikkeilla, minkä jälkeen se etenisi eduskunnan käsittelyyn.
Kansalaisaloitteen käsittelyn yhteydessä eduskunnan talousvaliokunta ohjeisti, että luonnonsuojelulain suhdetta kaivostoimintaan tulee arvioida luonnonsuojelulain uudistamishankkeen yhteydessä. Tähän sisältyy malminetsinnän mahdollinen kieltäminen luonnonsuojelualueilla.
Kaivoslain uudistuksen lakiluonnokseen sisältyy muun muassa kunnan valtuuksien vahvistaminen. Kaivostoiminnan tulisi jatkossa perustua kunnan laatimaan yleis- tai asemakaavaan, eli kaivosta ei enää voisi perustaa maakuntakaavan pohjalta. Kaivosluvat myöntäisi kuitenkin edelleen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes.
Malminetsintälupaa ja kullanhuuhdontalupaa ei luonnoksen mukaan saisi myöntää, jos kunta vastustaa lupaa kaavoituksesta johtuvasta tai muusta painavasta syystä. Lisäksi kaivoslupa olisi mahdollista evätä, jos suunniteltu kaivos vaikeuttaisi maanpuolustuksen järjestämistä.
Suomen ympäristökeskus Syke arvioi aiemmin syksyllä, että kunnan aseman vahvistuminen on ympäristönäkökulmasta myönteistä, mutta ympäristövaikutus ei ole suuri.
Syken erikoistutkijan Sari Kaupin mukaan kaivoslakityöryhmän luonnos sisältää monia luonnonsuojelun ja ympäristön kannalta hyviä asioita, mutta ne on muotoiltu niin yleisluontoisesti, että käytännön vaikutukset ovat vaarassa jäädä pieniksi.
– Monet muotoilut ovat aika avoimia, eivät selkeästi velvoittavia, sanoo Kauppi.
Kaivoslain uudistus mahdollistaisi muun muassa entistä tarkemmat määräykset kaivoslupiin. Jotta uudistuksen tarkoitus toteutuisi, kaivos- ja ympäristöluvat myöntäville ja kaivoksia valvoville viranomaisille tarvittaisiin Kaupin mukaan lisää resursseja eli henkilökuntaa ja määrärahoja.
– Ilman sitä tilanne ei voi kovin paljoa parantua, Kauppi arvioi.
Osa kaivoslakiin tähän mennessä valmistelluista uudistusehdotuksista on Kaupin mukaan myönteisiä, mutta niillä ei ole suoranaisia ympäristövaikutuksia. Tällainen on esimerkiksi niiden vakuuksien sääntelyn uudistus, joita kaivosyhtiöltä tulee vaatia muun muassa kaivoksen lopetus- ja jälkitoimenpiteiden hoitamiseksi.
– Vakuudet vaikuttavat siihen, kuka maksaa.
Oikean suuruiseksi mitoitettu vakuus voisi mahdollistaa viranomaisten nopean toiminnan ongelmatilanteissa silloinkin, kun kaivosluvan haltija on maksukyvytön.
Kauppi huomauttaa, että kaivostoimintaa säätelee kaikkiaan lähes 20 lakia ja asetusta.
– Kaikki ei voikaan olla tässä yhdessä kaivoslaissa, vaan sääntelykokonaisuus on se merkityksellinen.
Lakiluonnos velvoittaisi kaivosyhtiöt myös järjestämään avoimia yleisötilaisuuksia paikallisille asukkaille ennen kaivostoiminnan aloittamista.
– Tilaisuuksia voi järjestää monella tavalla. Oleellista on, ovatko ne vuorovaikutteisia ja kuunnellaanko sitä, millaista palautetta asukkaat antavat, sanoo Kauppi.
Asukastilaisuuksissa saattaisi tulla esille esimerkiksi se, mitkä ovat paikkakuntalaisten mielestä arvokkaita ulkoilumaastoja, joiden ei haluta jäävän kaivoksen alle.
Oleellista on, ovatko tilaisuudet vuorovaikutteisia ja kuunnellaanko sitä, millaista palautetta asukkaat antavat.
erikoistutkija Sari Kauppi
Nykyinen kaivoslaki sallii sen, että malminetsintään voi ryhtyä pelkästään maanomistajan luvalla. Uudistusluonnos tekisi viranomaisille ilmoittamisen pakolliseksi eli mahdollistaisi malminetsinnän tehokkaamman valvonnan.
– Se, miten suuret positiiviset ympäristövaikutukset tällä on, riippuu siitä, kuinka suuret resurssit kaivosviranomaisilla on.
Syke ehdotti arvioinnissaan myös, että malminetsinnän kielletyt seuraukset koskisivat maanomistajan luvalla tapahtuvaa malminetsintää samalla tavoin kuin viranomaisluvalla tapahtuvaa. Lakiluonnoksessa listattuja kiellettyjä seurauksia ovat esimerkiksi haitta ihmisten terveydelle sekä harvinaisten tai arvokkaiden luonnonesiintymien olennainen vahingoittuminen.
Lakiluonnos myös lyhentäisi kaivosyhtiön tekemän maa-alueen varauksen voimassaoloajan enintään vuoden mittaiseksi, kun nykyinen maksimiaika on kaksi vuotta. Hakemus malminetsintäluvasta tulee tehdä varausajan loppuun mennessä. Malminetsintä saattaa johtaa siihen, että kaivosyhtiö tekee kaivoslupahakemuksen.
Lisäksi varaus tulisi maksulliseksi, jotta kaivosyhtiöt eivät haalisi varaukseen mahdollisimman laajoja alueita vaan tekisivät varauksia harkitusti. Työ- ja elinkeinoministeriöstä kerrotaan uudistuksen periaatteena olevan, että varausta ei voi myöntää sellaiselle alueelle, missä malminetsintäkin olisi kiellettyä – esimerkiksi kesämökin viereen.
Sen sijaan malminetsintäluvan määräaikoihin ei ole tähänastisen valmistelun perusteella tulossa muutoksia. Lupa myönnettäisiin edelleen ensin neljäksi vuodeksi, minkä jälkeen kaivosyhtiö voi hakea jatkoaikaa useitakin kertoja kolmeksi vuodeksi kerrallaan.
Maanomistajan suostumus kuitenkin vaadittaisiin, jos jatkolupa olisi pidentämässä malminetsintäluvan voimassaoloa kymmeneen vuoteen.