Ben Zyskowicz ruoskii yhä kommunistien tekosia – "Minua ottaa päähän, kun vanhat taistolaiset aivan suoraan valehtelevat"

Konkarilla on erityisen hyvä muisti.

Marraskuussa 1963 radion ylimääräinen uutislähetys keskeytti musiikkiohjelman: Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy oli ammuttu Dallasissa Texasissa.

Alle kymmenvuotiaan helsinkiläispojan Ben Zyskowiczin (s.1954) nenä teki ensimmäiset poliittiset nuuhkaisunsa:

– Muistan pohtineeni jo tuolloin, mitähän suurvallan päämiehen murha vaikuttaa kansainvälisiin suhteisiin?

Vuonna 1967 juutalaisen koulun oppilas seurasi tiedotusvälineistä Israelin ja arabimaiden Kuuden päivän sotaa.

Seuraavana vuonna Neuvostoliitto vyörytti panssarinsa Prahaan. Yhdysvallat oli jumissa Vietnamin sodassa, ensimmäisessä tv-sodassa.

Televisio toi myös kolmannen maailman ja siirtomaavallan loppukorinan suomalaisiin koteihin.

Elettiin aikaa, jolloin Neuvostoliiton johtaman kommunistisen blokin ja Yhdysvaltain vetämän kapitalistisen rintaman valtataistelu ulottui ideologian ja kulttuurin kentiltä talouteen ja sotatoimiin eri puolilla maailmaa.

Tässä ilmapiirissä kansainvälisistä asioista kiinnostunut Zyskowicz teki suuren poliittisen valintansa.

– Halusin kuulua läntiseen rintamaan ja sen arvoyhteisöön. Vastustin kommunismia.

Suomen kouluissa oppilaskunnat ja teinikunnat harjoittelivat demokratiaa. Nuoret jakautuivat kahteen pääryhmään, oikeiston porvaririntamaan ja muihin.

Yleisdemokraattisessa rintamassa ensiviulua soittivat neuvostomieliset kommunistit, taistolaisnuoret. Mutta ryhmittymässä olivat myös demarit, liberaalit, keskustalaiset ja suurin osa RKP:n nuorista.

Porvarinuorten pääpuolue oli kokoomus. Sinne vei myös Zyskowiczin tie. Taistelu varsinkin taistolaisia vastaan oli hurjaa.

Myös kokoomusnuorten sisällä käytiin ronskia valtataistelua.

Järjestön puheenjohtaja Ilkka Kanerva yritti luotsata oppositioon nyrjähtänyttä puoluetta takaisin valtaan lähentymällä presidentti Urho Kekkosta, keskustapuoluetta ja kommunisteja.Vastapuoli, oikeistosiipi Zyskowicz kärjessä, ei halunnut nöyristellä, ei varsinkaan kommunistien suuntaan.

Ilkka Kanerva pääsi eduskuntaan 1975. Hän on nykyeduskunnan pitkäaikaisin yhtäjaksoisesti istunut kansanedustaja. Kakkosena ovat Zyskowicz ja keskustan Mauri Pekkarinen. He aloittivat 1979.

Mehän olimme lähes kaikki suomettuneita niihin aikoihin.

Ben Zyskowicz

Jo vuotta aikaisemmin Zyskowicz pääsi valitsemaan Kekkosta tämän viimeiselle presidenttikaudelle.

Miten taistolaisten, kepulaisten ja kaikkien suomettuneiden leppymättömälle arvostelijalle sopi Kekkosen valitsijamiehen rooli?

– Mehän olimme lähes kaikki suomettuneita niihin aikoihin. Jopa minä, joka olin tällainen arveluttava oikeistolainen, jota lyötiin Paasikiven-Kekkosen linjan nuijalla päähän.

– En minäkään koskaan niihin aikoihin sanonut esimerkiksi, että Neuvostoliitto on kommunistinen diktatuuri, vaikka se oli.

– Minä olin vain vähemmän suomettunut kuin kollegani kokoomuksen nuorissa, puhumattakaan keskustan k-linjasta tai muista, hän luonnehtii.

Zyskowicz on politiikan ilmiö, jonka avuja pitkä kokemus parantaa. Hänen eduskuntakaudellaan maassa on ollut viisi eri presidenttiä ja 11 pääministeriä.

Yli puolet 37 vuotta jatkuneesta eduskuntakaudestaan hän on istunut eduskuntaryhmänsä puheenjohtajistossa, tästä 13 vuotta puheenjohtajana. Nyt hän on toinen varapuheenjohtaja.

Kaupunginvaltuustovuosia helsinkiläisedustajalla on parikymmentä, mutta kuntapolitiikka on jo jäänyt.

Hän väittää, ettei ole vielä päättänyt, onko hän ehdolla seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Jos arvata saa, hän on ehdolla, jos terveys kestää.

Ben Zyskowiczilla on intohimoinen suhde politiikkaan. Hän olisi vuosien mittaan ollut kokoomuksen vakioministeri, ellei terveyden reistailu olisi sitä estänyt.

Hän kärsii kroonisesta migreenistä. Päätä särkee enemmän tai vähemmän tilanteiden mukaan. Elokuvien, television tai tietokoneruudun katselu pahentaa särkyä ja estää esimerkiksi roikkumisen somessa. Sen, ja myös sähköpostin tekniikan, hoitavat avustajat.

Zyskowiczin foorumi on eduskunnan istuntosali. Loistava esiintyjä kuuluu sen kirkkaimpiin tähtiin.

– Se on minun leipälajini, hän myöntää.

Monissa asioissa olen muuttanut mieltäni, mutta en näissä.

Ben Zyskowicz

Nuorisopolitiikan taistelut jättivät Zyskowicziin lähtemättömät jäljet. Hän jaksaa yhä ruoskia armottomasti tuolloisten kommunistien tekosia, vaikka viimeiset taistolaisjäärät, kuten hän luonnehtii, ovatkin jääneet eduskunnasta pois.

– Monissa asioissa olen muuttanut mieltäni, mutta en näissä, hän sanoo.

Sitten konkari painaa kaasua. Kiihtyy pikkuisen:

– Minua ottaa päähän, kun vanhat taistolaiset aivan suoraan valehtelevat esimerkiksi 70-vuotishaastatteluissaan. Kertovat, että he 1970-luvulla toimivat ennen kaikkea rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta.

– Niin he eivät todellakaan tehneet. He toimivat Neuvostoliiton ja kommunismin puolesta. Se ei todellakaan ole sama asia. Miten he kehtaavat? Luulevatko he, että enää ei ole hengissä meitä, jotka muistamme tosiasiat?

Haastateltava vetää henkeä ja antaa taistolaismuistelijoille neuvon:

– Väittäisivät edes, että luulivat tai uskoivat toimivansa… .

Tekee vielä pienen lisäyksen:

– Ylekin oli niin syvällä suomettumisessa, että se on velkaa Suomen kansalle. Se olisi velvollinen dokumentilla avaamaan oman roolinsa, kertomaan, millaista väärää tietoa ja valheita se kertoi Neuvostoliitosta ja itäblokista.

Eikä hän olisi Ben Zyskowicz, ellei käyttäisi tilaisuutta hyväkseen, Suomenmaan haastattelussa kun ollaan.

Hän haluaa oikaista väärinkäsityksen, että ei ymmärtäisi eikä hyväksyisi keskustalaista ajattelua.

– Kierrän paljon maakunnissa. Keskustalla on terveet arvot ja terve suhtautuminen yrittäjyyteen, työntekoon ja isänmaallisuuteen.

– Mutta sain aikanaan rokotuksen keskustaa vastaan liittyen maalaisliitto/keskustan k-linjan tuomaan suomettumisen syöpään.

Keskustalla on terveet arvot ja terve suhtautuminen yrittäjyyteen, työntekoon ja isänmaallisuuteen.

Ben Zyskowicz

Hän sanoo, ettei tässä tarkoita ulkopolitiikkaa, vaan k-linjan käyttämää neuvostokorttia.

– Se käytti valtaa pitämällä ensin demarit ja sitten kokoomuksen hallitusvallan ulkopuolella.

Zyskowicz sanoo olevansa varma, että jos keskusta olisi halunnut tehdä 1970-luvulla yhteistyötä kokoomuksen kanssa, Helsingissä ei olisi nähty neuvostopanssareita eikä kauppa olisi katkennut. Hän huomauttaa, että Neuvostoliitto sopeutui nopeasti Mauno Koivistonkin (sd.) valintaan, ”vaikka k-linja muuta kabineteissa pelotteli”.

– Nythän tilanteet ja olosuhteet ovat jo muuttuneet, hän lauhtuu.

Ja antaa paljon plussaa nykyhallitukselle. Se on hänen mielestään kyennyt viemään vaikeita asioita eteenpäin. Tosin tekemistä on vielä paljon työllisyysasteen nostamisessa ja valtiontalouden tasapainottamisessa.

Zyskowiczin pitkän poliittisen uran hienoin hetki oli kokoomuksen paluu hallitukseen 1987: Harri Holkerista tuli sinipunahallituksen pääministeri. Vuonna 1966 alkanut kokoomuksen korpivaellus oppositiossa päättyi.

– Se oli riemun hetki. Kun ryhmä oli päättänyt hallituksen osallistumisesta, ehdotin kolminkertaista eläköön-huutoa isänmaalle. Niin tehtiin.

Nyt kokoomus on istunut hallituksessa lähes yhtä soittoa kolmisenkymmentä vuotta.

Konkari muistuttaa, että demokratialle tekee hyvää vaihtuvuus myös hallituksessa. Hänen mielestään kokoomuslaistenkin kannattaa tiedostaa, että heillekin tulee opposition aika jossakin vaiheessa.

Toinen suuren riemun hetki oli Sauli Niinistön nousu presidentiksi vuonna 2012. Zyskowicz toivoo, että Niinistön kausi saa jatkoa 2018.

Hän ei suostu edes spekuloimaan muilla kokoomuslaisilla vaihtoehdoilla.

Hän kiittelee myös Niinistön puheita kansakunnan eheyden puolesta. Presidentti on arvostellut eheyttä rikkovia ilmiöitä, esimerkiksi yritysjohtajien ylisuuria palkkioita.

– Näissä on helppo olla presidentin kanssa samaa mieltä.

Zyskowicz arvioi, että Niinistön yhteydenpito presidentti Vladimir Putiniin palvelee, ei vain Suomen, vaan koko Euroopan etua.

Emme saa vaieta Venäjän ihmisoikeusrikoksista.

Ben Zyskowicz

Läntisen maailman arvot omaksi viiteryhmäkseen 50 vuotta sitten valinnut Zyskowicz toivoo, että Suomen lännettyminen jatkuisi myös seuraavat vuosikymmenet. Hän liittäisi siihen mielellään – kokoomuslaiseen tapaan – myös Suomen Nato-jäsenyyden.

Näköpiirissä on kuitenkin mustia pilviä. Zyskowicz huomauttaa, ettemme tiedä, muuttaako Donald Trump Yhdysvaltain linjaa.

Toinen musta pilvi on Venäjän kehitys.

– Paavo Väyrynen uskoi väitöskirjassaan, että Neuvostoliitto on ikuinen. Välillä näytti siltä, että se ei ole totta, mutta nyt Vladimir Putinin Venäjä muistuttaa päivä päivältä enemmän Neuvostoliittoa.

– On tärkeää, että Suomella on hyvät kahdenväliset suhteet Venäjän kanssa. Mutta se ei saa tarkoittaa suomalaisessa yhteiskunnassa sellaisia piirteitä kuin suomettumisen aikana. Mustaa ei pidä sanoa valkoiseksi eikä valkoista mustaksi.

– Emme saa vaieta Venäjän ihmisoikeusrikoksista, emmekä kansainvälisen oikeuden rikkomisesta Krimillä ja Ukrainassa, Zyskowicz sanoo.

Koulupoikana alkanut poliittinen puntarointi jatkuu yhä.

Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 13.1. Lehden voit tilata täältä .