Analyysi: Sipilän ympärillä kuhisee, mutta luulo ei ole tiedon väärti

Valtion omistajapolitiikasta vastaavaa pääministeri Juha Sipilää (kesk.) on viime päivinä vaadittu jättämään omistusohjausministerin salkkunsa.

Kritiikin pohjalla ovat epäilyt, joiden mukaan Sipilä on ministerin tehtävissään saattanut rikkoa jääviyssäännöksiä tai edistää epäsopivalla tavalla lastensa osittain omistamien yritysten liiketoimia.

Toisaalta on arvosteltu hallituksen syksyistä päätöstä siirtää joidenkin valtion omistamien yhtiöiden omistajaohjaus valtion kehitysyhtiön Vake Oy:n tehtäväksi.

Vaatimuksiin liittyy puolinaista uutisointia ja epämääräisiä mielikuvia. Nettikeskustelijoiden salaliittoteorioissa Sipilä on jo luonut itselleen miljardibudjetin, jonka avulla voi jaella valtion rahoja liikemiestuttavilleen ja lapsilleen.

Keskustelua siis lienee syytä hieman jäsennellä.

Sipilää koskevat jääviysepäilyt liittyvät valtion omistaman kaivosyhtiö Terrafamen lisäpääomittamiseen.

Viranomaisten toimien laillisuutta valvova eduskunnan oikeusasiamies tutkii parhaillaan oliko Sipilä jäävi tekemään asiassa päätöksiä, koska hänen lastensa omistama pääomasijoitusyhtiö Fortel Invest Oy omisti viisi prosenttia Terrafamen kanssa kauppaa käyneeseen konepajayhtiö Katera Steelistä.

Terrafamen mukaan kauppa ei tosin ollut riippuvainen lisäpääomittamisesta, eikä hallituksen päätös ei näin ollen vaikuttanut siihen.

Seuraavaksi epäiltiin oliko Sipilä vauhdittanut laittomasti tai epäsopivasti lastensa viidellä prosentilla omistaman Chempolis-yhtiön liiketoimintaa.

Chempolis osallistui pääministerin Intiaan suuntautuneelle vienninedistämismatkalle, jonka yhteydessä yhtiö julkaisi ennen matkaa solmitun aiesopimuksen tilauksesta Intiaan.

Kauppaa oli hierottu ja pitkään ja jonkinlainen esisopimus allekirjoitettu jo vuonna 2014. Sopimuksien tarkennuksia jatkettiin vielä matkan jälkeenkin eikä tilaus taida olla vieläkään täysin selvä.

Lisäksi kummasteltiin valtionyhtiö Fortumin, jonka omistajaohjauksesta Sipilä vastaa, viimesyksyistä päätöstä sijoittaa Chempolikseen.

Sipilä ei ole missään vaihessa tehnyt Chempolista koskevia päätöksiä, joista olisi voinut jäävätä itsensä.

Fortum on todennut, että investointipäätös on tehty liiketaloudellisista syistä normaalin prosessin mukaan.

Vienninedistämismatkoille osallistuvat yritykset taas päättävät itse osallistumisestaan ja kustantavat ohjelmajärjestelykulut osallistumismaksuin. Vierailuille voivat osallistua kaikki kansainvälistymistä tavoittelevat suomalaisyritykset.

Olisiko Sipilän ollut syytä perua matka tai tiputtaa Chempolis pois osallistujalistalta?

Hallituksen toimien lailllisuutta valvova oikeuskansleri sekä eduskunnan oikeusasiamies ovat saaneet kanteluita myös tästä tapauksesta ja päättävät aikanaan mahdollisista jatkotoimenpiteistä.

Valtion kehitysyhtiön perustaminen on puolestaan normaalissa lainsäädäntöjärjestyksessä avoimesti edennyt demokraattinen päätös.

Keskusta puhui Sipilän johdolla jo oppositioaikana tarpeesta saada ”valtion tase töihin”, ja vaalien jälkeen puolue vei vaalitavoitteensa hallitusohjelmaan.

Päätöstä voi kritisoida kuten mitä tahansa poliittista päätöstä, mutta samalla kannattaa muistaa, että yhtiön perustaminen on päätetty eduskunnassa.

Lopullisessa käsittelyssä ainoa päätöstä vastustanut puolue oli vasemmistoliitto, joka hävisi äänestyksen 9-155.

Sipilä on erityinen henkilö valtion omistajaohjauksen johdossa.

Liikemiestaustainen keskustajohtaja jätti jo ennen pääministeriyttään toiminnan eri yhtiöiden hallituksissa ja sijoitti omaisuutensa pankkien tarjoamien sijoituspalveluiden kautta.

Historiaa ei kuitenkaan saa pyyhittyä pois. Sipilällä on ollut näppinsä pelissä monen suomalaisen kasvuyrityksen sparraajana. Lisäksi hänellä on yhteyksiä lastensa omistusten kautta.

Siksi Sipilältä vaaditaan erityistä tarkkuutta ja avoimuutta.

Jääviyssäädökset ovat demokratian kannalta erittäin tärkeitä. Ne ehkäisevät korruptiota ja takaavat, että kansalaiset voivat luottaa päätöksentekijöiden puolueettomuuteen.

Jos luottamus vaarantuu, modernissa demokratiassa johtavien viranhaltijoiden erokynnys on matala.

Samalla on syytä muistaa, että oikeusvaltiossa kuuluu tutkia ennen kuin hutkii.

Osa kohuja synnyttäneistä uutisjutuista on tehty nopealla tempolla ilman, että asianomaisille on annettu tilaisuutta vastata itseään koskeviin väitteisiin.

Lisäksi mediassa on esiintynyt epäselvää, puolinaista ja virheellistä tietoa. Julkisen sanan neuvoston tehtävänä on tutkia median toimintaa näissä tapauksissa.

Oikaisut eivät kuitenkaan enää auta, kun väärä tieto pääsee leviämään laajalti.

Kehitys- ja omistajaohjausministeri Heidi Hautala (vihr.) jätti aikanaan tehtävänsä Arctia Shipping -jupakassa syntyneen kuohunnan johdosta.

Myöhemmin oikeuskansleri totesi, että Hautala oli toiminut toimivaltansa puitteissa.

Tapauksesta on syytä ottaa oppia.

On kestämätöntä, jos hyvin tehtävänsä hoitanut poliitikko joutuu eroamaan pelkkien perättömien syytösten ja niistä syntyneen kohun takia.

Tutkivan journalismin tehtävänä on tuoda esiin poliitikkojen kannalta arkaluontoisiakin asioita.

Lopullisen arvion poliitikkojen ja virkamiesten toimien lainmukaisuudesta tekevät kuitenkin eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri huolellisten selvitysten jälkeen.

Tarvittaessa asia voidaan viedä eduskunnan tarkastusvaliokunnan tai valtakunnanoikeuden käsittelyyn.

Viime kädessä ministereiden ja hallituksen luottamus on kansalaisten vaaleilla valitseman eduskunnan varassa.

Aktiivinen keskustelu vahvistaa demokratiaa, mutta huutokuoron ei pitäisi syrjäyttää näitä laissa säädettyjä periaatteita.

Juttua muokattu klo 16:51. Muokattu toiseksi viimeistä kappaletta.